Wednesday, March 09, 2011

Pappi väärässä paikassa

Johannes Kastaja on eräs raamatunhistorian mielenkiintoisimpia hahmoja. Luukas kertoo miten hän lapsena kasvoi ja vahvistui hengessä. Hänet oli täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa, kertoo Luukas. Johannes vietti aikansa erämaassa aina siihen hetkeen asti, jona hän astui Israelin kansan eteen ja aloitti julkisen toimintansa. Tässä mielessä hän muistuttaa Mestariaan; molemmat miehet astuivat ikäänkuin puskista laajempaan tietoisuuteen tuon ajan Lähi-idän hengellisessä kentässä.

Johannes oli siis erämaassa ja siellä hän myös saarnasi. Hän ei hakeutunut suuriin asutuskeskuksiin, jossa hänen sanomallaan olisi ollut takuuvarma laaja ja moninainen kuulijakunta. Ei, vaan ihmiset päinvastoin vaelsivat tarkoituksella pitkiäkin matkoja ilmeisen hankaliin olosuhteisiin Juudean erämaahan kuulemaan perinteiseen kamelinkarvaiseen profeetanasuun sonnustautunutta ilmestystä.

Johannes saarnasi Jumalan valtakunnan tulemista, julisti parannuksen tekoa ja kastoi parannuksen tehneet Jordanissa. Tässä mielessä hän oli kaikkien kristillisten kastajien esiaste. Kun häneltä kysyttiin hänen identiteettiään hän sanoi olevansa vain huutavan ääni erämaassa - ei siis edes "huutaja" itse, vaan vain Hänen äänensä. Ei siis mitään omaa ministryä, statusta, sädekehää tms. Hän ei kosiskellut yleisöä, vaan enemmänkin harrasti eräänlaista uskonnollista niukkuusmarkkinointia.

Johannes oli leeviläinen ja erämaassa. Leeviläisen olisi kuulunut olla temppelissä lakisääteisissä jumalanpalveluspuuhissa ja kiireinen uhrihommeleiden kanssa. Johanneksella oli kuitenkin aikaa olla erämaassa aina siihen asti kuin hänen oli aika astua Israelin eteen. Hänen olisi pitänyt syödä uhrieläinten lihaa sakastissa, mutta hän tyytyi heinäsirkkoihin ja metsähunajaan Juudean auringon paahteessa.

Johannes oli pappi väärässä paikassa. Jumalan suunnitelmissa hän kuitenkin oli. Jumalan kutsu ajoi hänen kohdallaan virkauran ohi. Näyttää siltä, että tämä johanneskastajalainen syndrooma oli jotensakin vaikea käsittää silloisen virkapappeusjärjestelmän edustajille. Taitaa se olla sitä vielä nykyäänkin. Tämä käy ilmi siitä hämmennyksestä, joka temppelisysteemin pääpaikalla vallitsi kun sieltä lähetettiin oikein korkeastioppineita fariseuksia ottamaan Johannekselta selvää, kuka hän oikein oli ja miksi ihmeessä hän harrasti tällaista kastamistoimintaa? "Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?"

Virallinen uskonnollinen systeemi on aina kiinnostunut sen liepeillä ilmenevästä vapaan Hengen inspiraation pohjalta syntyneestä hengellisestä toiminnasta. Motiiveista en aina niin tiedä.

Pappi väärässä paikassa on aina, ei vain hämmenneksen aihe, vaan myös uhka viralliselle hierarkkiselle uskonnolliselle systeemille. Pappi väärässä paikassa kertoo siitä, että on joku, joka haluaa totella enemmän Jumalaa kuin ihmistekoista luomusta.

Joskus sitä miettii, kuinka monta tällaista Suomen niemelläkin mahtaa olla, kaikessa hiljaisuudessa omia velvollisuuksiaan ja vastuitaan hoitaen ja odottaen aikaa, jolloin astuu kansan eteen?

4 comments:

Arja said...

.... kaikessa hiljaisuudessa omia velvollisuuksiaan ja vastuitaan hoitaen ja odottaen aikaa, jolloin astuu kansan eteen?

Niinpä, on ehkä ahdistavaakin odottaa kärsivällisesti nähdessään yhä tummempien pilvien kerääntyvän taivaalle. Varmaan käväisee myös mielessä, että säntäisiköhän sinne vai tänne tekemään sitä tai tätä, alkaessaan epäillä Jumalan kykyä ilmaista tahtoaan omalla kohdallaan.

Timo Koivisto said...

Niinpä, Arja. On tärkeää ennemmin tehdä niitä asioita, joita Jumala siunaa kuin pyytää Jumalaa siunaamaan niitä asioita, joita tekee.

Anonymous said...

Amen! Osaisimmepa olla rauhassa sillä paikalla mihin Herra on meidät itsekunkin asettanut ja tehdä niitä tehtäviä, jotka meille on annettu. Ainahan niitä meriittien ja -laisuuksien perään kyselijöitä piisaa; olkaamme rohkeasti Jeesuksen seuraajia ja Hänen valtuuttaminaan tehkäämme omaa osuuttamme.
Johanneskin vastasi kyselijöille, mitä hän ei ole eli ei ole se Voideltu, mutta varmasti tiesi olevansa "voitelussa".
Hän koroitti vain Jeesusta Messiasta ja näytti muillekkin tien ristin miehen tykö.

Kati

pau said...

Aamen, sanon tähän kirjoitukseen. En ole hetkeen ehtinyt käydä täällä, sivut on ulkoasultaankin uudistuneet, hienot!