Paavali kirjoittaa Filippiläiskirjeen 3. luvussa asioiden oikeasta tärkeysjärjestyksestä. Hän varoittaa lukijoitaan "pahoista työntekijöistä", joita hän vielä kutsuu "pilalle leikatuiksi". Nämä olivat Paavalin omien joukosta nousseita lakikiivailijoita, jotka pyrkivät tekemään tyhjäksi hänen julistamansa evankeliumin. "Pilalle leikattu" on siis sellainen, jolle joku muu asia kuin Kristus ja Hänen tuntemisensa on tullut tärkeämmäksi. Tässä tapauksessa se oli kerskuminen juutalaisella syntyperällä ja ympärileikkauksella.
Tämän vastapainoksi Paavali - itsekin juutalainen ja rabbikoulutuksen saanut oman aikansa teologi - asettaa vain ja ainoastaan Kristuksen ja Hänen tuntemisensa. "Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan", hän toteaa. Israelin kansan biologinen jäsenyys ei siis Paavalin mukaan merkitse yhtään mitään ilman Kristuksen tuntemista. Oikea ympärileikkaus ja todellinen Jumalan kansaan kuuluminen tulee siis uskon kautta, ei lihallisin perustein.
Paavali sanoo, että hänellä toki olisi mihin luottaa inhimillisin tai biologisin perustein:
- "ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä"
- "Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt"
- "lakiin nähden fariseus"
- "intoon nähden seurakunnan vainooja"
- "lain vanhurskauteen nähden nuhteeton"
Oman CV:nsä esittelyn jälkeen Paavali sitten toteaa, että "se mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi". Tärkeimmäksi asiaksi geneettisen, kulttuurisen ja uskonnollisen perimän sijaan on nyt tullut se, että "minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka (Mooseksen) laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta".
Kärjistetysti voisi sanoa, että miksi ihmeessä tyytyä sekundaan, kun priimaakin on tarjolla? Miksi palata juutalaiseen uskonnollisuuteen, kun kerran Pyhän Hengen voima on tarjolla? Tämän olisi hyvä ymmärtää meidänkin päiviemme kristittyjen judaistien, jotka askaroivat enemmän esiasteessa kuin täyteydessä.
Vähän myöhemmin samassa luvussa Paavali "aivan itkien" toteaa, että "monet vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina". Aika jyrkkä tuomio, sanoo joku nyt. Miten niin juutalaisuus, ympärileikkaus ja muut sen kaltaiset asiat voisivat merkitä vihollisuutta Kristuksen ristille?
Perimmältään kyse ei ole pelkästään juutalaisuudesta. Paavalista ei uskoontulonsa myötä tullut antisemiitti. Periaatteessa kyse voi olla mistä hyvänsä "-laisuudesta" tahansa, joka ihmisen arvoprioriteeteissa ajaa ohi Kristuksen sisäisen tuntemisen. Uskonnollisuus voi tässä kohtaa olla - ihmisestä riippuen - korkea- tai matalakristillisyyttä, herätys- tai kasvatuskristillisyyttä, ylistystä tai alistusta, siionismia tai perussuomalaisuutta (you name it!), mutta yhtä kaikki se on arvotonta ilman Kristusta. On sytä olla tarkkana, ettei "vaelleta Kristuksen ristin vihollisina".
Mutta Paavalin kohdalla ja Filippiläiskirjeen kontekstissa se oli uskonnollista juutalaisuutta, jossa Jeesukseen uskomiseen salakavalasti sekoitettiin lain noudattamista ja lopulta jopa kiivailua lain noudattamisen puolesta. Kyseessä oli harhaoppi nimeltä galatianismi, jossa laki ja armo sekoitettiin toisiinsa. Tätä vastaan Paavali epäröimättä hyökkää Galatalaiskirjeessä. Mooseksen lain ja juutalaisten tapojen noudattamisessa on nimittäin ristin pahennus poistettu.
Samaa juutalaisuskonnollista seremonialismia vastaan on kirjoitettu Heprealaiskirje, jonka sanoma pähkinänkuoressa on se, että uusi liitto on parempi kuin vanha. Tätä olisi hyvä uudelleen opettaa monille juutalaisuuteen päin kallellaan oleville uskoville Suomessakin. Samaa synkretististä sekametelisoppaa yritettiin vähän eri reseptillä tarjota Kolossan uskoville. Siinä oli vain sekoitettu juutalaisuutta, gnostilaisuutta ja kristillisiä vaikutteita. Vähän samaa kuin nykypäivän new agekin. Nämä esimerkit osoittavat UT:n sanoman erinomaisen ajankohtaisuuden meidänkin aikanamme.
Kuten sanottu, kovimmat vastustajansa Paavali sai palvelutyönsä aikana omiensa joukosta. Näistähän Paavalia varoitetaan hänen saavuttuaan juhlille Jerusalemiin: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta...". Tätähän Paavali ei tietenkään tehnyt, mutta ihan samojen ongelmien kanssa sai Paavali hengellinen poika Timoteuskin asemapaikassaan Efesossa taistella. "Minä kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäksesi eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi, eivätkä puuttuisi taruihin ja loppumattomiin sukuluetteloihin, jotka pikemmin edistävät turhaa mietiskelyä kuin Jumalan armotaloutta, joka perustuu uskoon". Pääpaino uskonelämässä oli siirtynyt pois Kristuksesta. Silloin on vaarana se, että tullaan Kristuksen ristin vihollisiksi.
Huiminta Paavalin tekstissä on kuitenkin se, minkä hän asettaa tämän kristillisen judaismin todelliseksi vastapainoksi:
- "meillä on yhdyskuntamme taivaissa"
- "sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi"
- "on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi"
Ei siis Jerusalem, eikä Rooma, vaan taivaallinen uusi Jerusalem.
45 comments:
Hyvää tekstiä taas Timolta.
Tämä viehtymys juutalaisuuteen näyttää olevan ainainen riesa kristittyjen keskuudessa.
Monien mielestä on jotenkin pyhempää noudattaa juutalaisten sapattilakia kuin viettää kristillistä lepopäivää. On uskovaisempaa juhlia lehtimajanjuhlia kuin joulua tai pääsiäistäkään ei voi viettää normaaliin pakanakalenteriaikaan.
Joillakin näyttää olevan lisäksi suuri tarve nähdä suomalaiset Israelin kadonneena heimona ja etsiä sitä kautta kansallemme erikoisasemaa...aivan kuin amerikkalaiset konsanaan sovittavat itseensä heille kuulumattomia Raamatun profetioita.
Sukuluetteloihin kiintyminen ja pakeneminen voi viedä sivuraiteille arkipäivän kristillisyydestä, jossa sinällään on jo haastetta riittämiin.
Aamen! Sekä timon että Pekan teksteille.
Judaismi on toki eksyttävä vitsaus, ja se voi viedä sivuraiteille niinkuin Pekka totesi. Mutta samalla täytyy katsoa, ettei meille käy niinkun Suomen poliittisessa tilanteessa, josta Timo on viime aikoina paljon kirjoittanut. Eli että aletaan perustamaan omaa toimintaa ja asenteita jonkun uhkan vastustamiselle. Ja tämä pätee yleisemminkin, kuin vain judaismin kohdalla. Esimerkiksi tiedän joitain niin kiivaita katolisuuden vastustajia, että he kieltävät tekemästä Jeesuksesta minkäänlaisia kuvia, ja pitävät siten lastenraamattujakin toisen käskyn rikkomisena.
Jos omista tarpeista käsin haetaan omille käsityksille vahvistusta Raamatusta, niin mustakin saadaan valkoiseksi. On eri asia tutkia avoimesti ja ennakkoluulottomasti Raamatun kirjoituksia ja ajan merkkejä ja ympäristöä. Mihin tuloksiin sitä kautta päätyy, niin se on kestävämpää.
Juutalaisilla ja pakanoilla on yksi ja sama tie pelastukseen. Ristin ohi ei pääse. Toinen asia on, että eri kansoille ja heimoille on erilaisia tehtäviä ja niillä on täytettävänään erilaisia profetioita. Esim. eelamilaisille Jer.49 profetoidut vaiheet. Sen mukaan suomalaistenkin joukossa on "Eelamin karkoitettuja" jae 36. (Eelamilaiset eivät ole kuitenkaan israelilaisia.) Heidän vaiheensa poikkeavat muista suomalaisista, koska näin on kirjoitettu.
Evankeliumi piti julistaa ensin juutalaisille ja muille Israelin hajaannuksessa eläville heimoille. Jaakobin aikana vielä tiedettiin, missä ne asuivat. Sitten ne katosivat.
Toisessa vaiheessa evankeliumi tuli pakanoille, jotka ottivat sen avoimemmin vastaan.
Nyt evankeliumin julistaminen kaikille kansoille alkaa olla loppusuoralla. Sen jälkeen tulee, ei vain juutalaisten kääntyminen, vaan koko Israelin kaikkia heimoja koskeva kääntyminen. Tutkittuani asiaa tarkkaan osa heistä on tullut hyvin suurella todennäköisyydellä Keski- tai Pohjois-Venäjälle, jossa asuivat silloin suomalais-ugrilaiset.
Kun joidenkin tehtäväksi tuli viedä evankeliumia pakanoille, se aiheutti toisissa vastustustusta. Kun nykyaikoina Herra antoi joillekin tehtäväksi työn juutalaisten parissa, sekin herätti hämmennystä niissä, joilla ei ollut tätä tehtäväsarkaa. Nyt on joillekin annettu tehtäväksi tuoda sanomaa Israelin kadonneille heimoille. Mutta kuten kaikessa, niin tässäkin voi mopo karata käsistä.
Kari Kngshrj
Pekka Sahimaa kirjoittaa: "Monien mielestä on jotenkin pyhempää noudattaa juutalaisten sapattilakia kuin viettää kristillistä lepopäivää. On uskovaisempaa juhlia lehtimajanjuhlia kuin joulua tai pääsiäistäkään ei voi viettää normaaliin pakanakalenteriaikaan."
Tällainen vastakkain asettaminen on jotenkin harhaanjohtavaa jos ei mennä asiassa pintaa syvemmälle.
En ota nyt kantaa kumpien tavat ovat pyhempiä, mutta jos haetaan vastausta Raamatusta niin kristilliset tavat jäävät useammin alakynteen kuin juutalaiset.
Kristillisten juuret useimmissa tapauksissa johtavat Roomaan nimenomaan esille nostetuissa tapauksissa. Erityisesti lepopäivän kohdalla näin on käynyt. Siksi kannattaa olla pidättyväinen tuomioissaan päivien johdosta vaikka painotus herkästi ajautuukin lain alaisuuteen.
Jos tässä asiassa olisin ilkeä niin puhuisinkin Raamattu-uskollisuus vastaan Paavi uskollisuus akselista, mutta kun en ole ilkeä, niin vaikenen.
Niin, meistähän se kiinni on mitä tapoja noudatamme.
Runsas kaksi viikkoa sitten oli lihasta luopumien viikko, sitten maitotuotteiden luopuminen ja nyt sunnuntaina alkoi paasto, joka kestää 40 päivää.
Sitten onkin Suuri Juhla ja pääsiäinmen alkaa joka kestää 40 päivää. Ei siis mikään yhden päivän juhla :)
Kuten jo sanoin, meistähän se kiinni on mitä tapoja noudatamme, mutta itsestä se kaikki lähtee. Mutta luulen että suurin syy on yleinen ja suosittu harrastus - tarve paheksua - eikä välttämättä noudattaa kristillisiä perinteitä ja tapoja vaikka, jokainen sen voi halutessaan tehdä. Mm. Suuren paaston viettämisellä on vanhat perinteet, sillä sen vietto alkoi jo 300-luvulla Egyptissä. Silloin munkit viettivät ajan erämaassa rukoillen. Miten tänään?
"En ota nyt kantaa kumpien tavat ovat pyhempiä, mutta jos haetaan vastausta Raamatusta niin kristilliset tavat jäävät useammin alakynteen kuin juutalaiset."
Vanhan liiton juhlia sen enempää kuin jouluakaan ei ole säädetty uuden liiton kristityille. Siksi niiden viettämisestä tai viettämättä jättämisestä ei pitäisi ottaa paineita.
Itse en omaantuntooni vedoten juhli joulua Jeesuksen syntymäpäivänä, koska Jeesus ei suurella todennäköisyydellä ole syntynyt silloin, mutta viettäisin sitä kyllä ns. hiljentymisen juhlana perheen ja suvun seurassa jos olisi perhettä. Silloin voidaan myös saunoa, syödä jouluruokia (tai se syö kuka syö, itse en punaista lihaa syö enkä jostain syystä ole koskaan tykästynyt laatikkoruokiin) ja nauttia sydäntalvesta joka yleensä on ollut juuri joulun aikaan kauneimmillaan.
Kaikesta tästäkin annan toki kiitoksen ja kunnian Jumalalle! :)
Miten olisi jos viettää Kristuksen syntymän muistojuhlaa? Ei siis syntymäpäivää tai syntymää?
Kuolema, tai kuolleesta nouseminen se vasta kova juttu on. Sitä kun ei ole muut jumalat tehneet.
Judaismi on sikäli vaarallinen hapatus, että se flirttailee koko ajan ihmisen perimmäisellä synnillisillä tarpeella yrittää kelvata Jumalalle omilla teoillaan. Tämän tähden siihen on tarttuttava ja sitä on vastustettava lujasti. Mikään asia ei saa tulla Kristuksen veroiseksi.
Kun olen huomannut judaismissa kristittyjen piirissä painotuksia, joiden mukaan voisimme muka saada jotain erityistä huomiota tai siunausta Jumalalta ohi Kristuksen jotain muuta kautta, on velvollisuuteni toimia kuten Paavali: "kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista" (Gal. 2:11).
Totuuden ollessa kysymyksessä muut asiat, suhteet, mieltymykset yms. jäävät toisarvoiseen asemaan. Kun joku sanoo, että esim. Pyhä Henki laskeutuu kun helluntaijuhlaa vietetään oikein juutalaisin menoin, ollaan etäännytty pois Kristuksen evankeliumista. Paavali kysyy, "lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?" Gal. 3:2) Jos ajatellaan Hengen tulevan muuten kuin Jeesuksen uskon kautta, ollaan "Kristuksen ristin vihollisia" (Fil. 3:18).
Silloin on pasuunan annettava selvä ääni.
Toinen syy, miksi tartuin tähän aiheeseen ovat Galatian kokemukset 1. vuosisadalta jKr, joista Galatalaiskirjeessä ja Apostolien teoissa kerrotaan. Judaistit eivät ainoastaan itse olettaneet Mooseksen lain kuuluvan heille, vaan alkoivat vaatia sitä myös muilta uskovilta. Ajattelen, että mikäli en tässä asiassa nyt vedä raamatullista linjaa, niin jonkun ajan kuluttua saatamme olla tilanteessa, jossa vastauskoontulleilta aletaan vaatia juutalaisten tapojen ja lain noudattamista - vaikkapa vain sillä perusteella, että meidän epäillään olevan Israelin kadonneiden sukukuntien jälkeläisiä.
Silloin meille pitää taas alkaa opettaa Galataisepistolan alkeita: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta." (5:1-4)
Kysymys on vakavammasta asiasta kuin vain jostain historiallisista spekulaatioista.
"Miten olisi jos viettää Kristuksen syntymän muistojuhlaa? Ei siis syntymäpäivää tai syntymää?"
Sanan tuleminen lihaksi on kyllä niin iso ja hieno asia, että sitä on lupa iloita ja muistella vaikka joka päivä vuodenaikaa katsomatta, myös 25.12 (kunhan muistamme että Jeesus ei tod.näk. ole syntynyt silloin). :)
Mutta koska Raamatussa ei sen enempää käsketä kuin kielletäkään juhlimasta Jeesuksen syntymää, ei siitä pitäisi tehdä lakia kenellekään. Itse olen kolmivuorotyötä tekevä lähihoitaja ja viime vuosina olen ollut joulut töissä. Kun itsellä ei ole aatoista joulusaunaa lukuunottamatta mitään sen kummempia joulunperinteitä niin tehdään se joulun vietto sitten mahdolliseksi toisille. :)
Joskus olen saanut moitteita siitä että miksi olen ollut jouluja töissä, koska monet pitävät sitä suurimpana kristikunnan juhlana. Mutta koska sitä ei Raamatussa käsketä viettää, ei ketään pitäisi tuomita sen perusteella jos juhlii joulua töiden merkeissä. :)
Tiedän tosin sellaisiakin (lähinnä judaisteja) jotka pitävät joulua pedon merkkinä, ja joiden mielestä sitä ei saisi juhlia missään muodossa, ei edes niinkuin edellisessä viestissäni sen juhlimista kuvasin. Tällaista ajattelua en kuitenkaan itse edusta, koska Jeesus on minut sellaisesta vapauttanut. :) Halleluja!
Totta tosiaan, uskonnolliset tavat, on sitten mistä tahansa lähtöisin muodostuvat herkästi ikäänkuin kaupankäynti välineiksi ihmisen ja Jumalan välillä, näin siis kuvitellaan, ei Jumalan kanssa voi käydä kauppa.
Toinen vaara on teehdä näistä tavoista jonkinlainen vanhuurskauden mittari, jolla lajitellaan kanssa matkaajia eri kasteihin.
Kristitylle taitaa suurin houkutus olla juuri tuo judaistinen matkimis malli, toki unohtamatta äidin maidossa saatua roomaalaista hapatusta.
Mielenkiintoista. Tulin juuri hiihtolenkiltä ja siellä hiihtäessä mietin käymääni keskustelua juutalaisista juhlista.
Kerroin pastorille, että haluasin olla osallisena joskus juutalaisissa juhlissa (Olen kyllä ollutkin sapattiaterioilla. Juhlassa on iloa, varsinkin jos on uskovia juutalaisia mukana) Hän kertoili asioita samaan tapaan kuin Timokin tässä tekee.
Mutta: vapauteen Kristus meidät vapautti, niin eikö ole myös vapaus viettää juutalaisia juhlia toisten uskovien kanssa? (tiedän kyllä, että tässä asiassa voi mennä lain alle, tunnen sellaisiakin uskovia)
Jussarin kanssa aivan samoilla linjoilla joulun vietosta. On jäänyt jo kymmenen vuotta joulukortit lähettämättä (paitsi tädille niin kauan kun hän eli)
"Jussarin kanssa aivan samoilla linjoilla joulun vietosta. On jäänyt jo kymmenen vuotta joulukortit lähettämättä (paitsi tädille niin kauan kun hän eli)"
Minä taas lähtenä joulukortteja ja toivottelen hyviä jouluja siinä missä uutena vuotena hyvää uutta vuotta, vappuna hyvää vappua tai työ/koulu-viikon päätteeksi hyvää viikonloppua.
Mutta tässäkin asiassa voimme itse kukin toimia kuten parhaaksi näemme... ilman stressiä tai lain alle ajautumsita. :)
Jos juhlimme vaikkapa kaverin syntymäpäivää, niin miksi ei Kristuksen? Eikö se ole todellista Jumalanpalvelusta jos juhlimme taikka kunnioitamme Kristusta ilman käskemistä?
Uskon että harras kunnioitus olisi kohdallan (johon ei kuulöu nämä nykyajan jouluhärdellit).
He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." (Matt. 2:2)
Idän kirkko viettää joulupaastoa ja iloitsee suuresti Kristuksen syntymästä (mutta joulupäivänä eikä aattona). Jouluhan siirrettiin aikoinaa teofanian päivästä tuonne 25.12. kohdalle pakanallisen juhlan "päälle", jotta siitä saatiin kristillinen juhla. Alkukirkossa siis joulua vietettiin 6.1. (teofania). Tämä siirto tapahtui 300-luvun lopulla Konstantinopolissa, eli idän kirkon keskuspaikassa.
Mielestäni näissä kommenteissa esitetyt käsitykset juhlien vietosta ovat kypsiä ja tasapainoisia.
Se on myös erittäin tärkeää, että varotaan "fariseusten hapatusta". Vaikka ei olisi mitään tietoa judaismista, niin pakanallakin on sisäsyntyinen taipumus pyrkiä saavuttamaan jotakin oman lakinsa kautta. Kun pakana (= maailman kansoihin kuuluva) on päässyt sisälle Kristukseen, niin sen jälkeenkin on tämä sama taipumus. Siksi on hyvin aiheellista muistaa, että emme saaneet Henkeä Mooseksen lain emmekä minkään muun lain kautta, vaan uskossa kuulemisesta. Sama pätee jatkuvaan Hengellä täyttymiseen. Se ei tapahdu lain tai muun myllyn pyörittämisen kautta, vaan uskossa kuulemisen kautta, vastaanotettuna ilmaisena lahjana.
Kari Kngshrj
En minäkään ystäviä enkä sukulaisia unohda. Luotan, että Pyhä Henki vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Muistan sitten kuluvan vuoden aikana ystäviäni jollain tapaa. Nyt lähetin TV7 tilaamani kortit ystävänpäivä toivotuksin.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt Kolossalaiskirjeen sanoman, niin Paavali tuo siinä esille samat teesit kuin mitkä Jeesus toi julki Mark. 7:1-23:ssa. (Näitä kahta pätkää UT:ssa on joskus hyvä lukea rinnakkain.)
Viesti on siis tämä:
- "Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen." (Kol. 2:8)
- "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta." (Kol. 2:16)
- "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: Älä tartu, älä maista, älä koske!" (Kol. 2:20-21)
Paavali sanoo vielä varmemmaksi vakuudeksi, että "tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi." (Kol. 2:23)
Eli minun puolestani jokainen viettäköön joulunsa, hanukkansa ja vappunsa rauhassa, toivotelkoot adventtia tai juhannusta ja eläköön niin, ettei aseta toisille sen enempää kompastuskiveä kuin loukkaustakaan. Ongelmia nimittäin syntyy vasta silloin kun näitä juhlia, sapatteja ja ruokasäädöksiä ym. aletaan asettaa autuuden ehdoksi.
Kari Kngshrj:n viestin sanomaa voisi pitää ohjeena ihan jokapäiväisessä elämässä - kunhan vaan pystyisi - sillä ainakin minua piinaa alati tuo pakonomainen oikeassaolemisen kiusa :) Siis sekin kiusa...
Koska nyt oli juuri sovintosunnuntai, niin antakaa minulle syntiselle anteeksi, jos olen teitä sanoillani loukannut.
Usko kaikki anteeksi annetuksi, veljeni. :)
Israel-hörhöilystä saa kohtuullisen karmivan kuvan seuraavan katkelman (tämä on osa Pekka Lyyrasen artikkelia Israelin kadonneista heimoista):
"KOIRAT
Tähän mennessä olen puhunut vain ihmisistä. Kuitenkin eläimissäkin riittäisi selvitettävää. Karjalan karhukoira on yli tuhat vuotta vanha koirarotu Karjalassa. Kennel-ihmisten mukaan koirarotu on kuitenkin tullut karjalaisille komealta, suomensukuiselta kansalta, joka asui pohjoisessa Ural-vuoriston vieressä.
Asiassa ei olisi mitään ihmeellistä, ellei joku olisi tuonut Suomeen Lähi-idästä toista koirarotua, Kaanaan koiraa. Tämä on n. 4000 vuotta vanha, israelilainen koirarotu, jota Israelin beduiinitkin pitävät. Nämä koirat nimittäin tuntuvat täysin identtisiltä, vaikka ovat eri rotua.
Kaanaan koira voi olla eri värinen, Karjalan karhukoira on lähes aina samanlainen. Koirat elävät täysin erilaisessa ympäristössä, toinen kylmässä, toinen kovin kuumassa ilmastossa. Jos ajattelee vaikutteita, joita siis ei ole, niin Kaanaan koira voisi olla Karjalan karhukoiran emärotu, ei päinvastoin.
Kesy koira ei kuitenkaan juoksentele missä sattuu. Se ei osaa juosta Israelista Komin maahan. Ja jos yksi koira juoksisikin, niin mitä sitten. Tarvitaan ihmistä, eikä taaskaan vaan yhtä, vaan ihmisjoukkoa, joka kuljettaa koiria mukanaan. Näin koira voi levitä uusille alueille.
Mutta ongelmat eivät lopu tähän. Jos jokin koirarotu leviää uudelle alueelle, asuu sielläkin ihmisiä ja etenkin koiria. Kun aikaa kuluu, koiratkin sekaantuvat keskenään ja syntyy uusia sekarotuisia koiria. Näin kuitenkaan ei näytä käyneen Karjalan karhukoiralle, vaan se näyttää säilyneen hyvin alkuperäisen oloisena. Miksi? Tai vielä hirveämpi jatkokysymys. Miten on käynyt Karjalan karhukoiran isännille? Eivätkö hekään ole sekaantuneet? Tällöin palataan taas suomalais-ugrilaisten kansojen merkillisiin isälinjoihin."
Että tällaista uskonnollimielistä vahvaa tekstiä voidaan kirjoittaa ihan (ilmeisesti) naama peruslukemilla.
Jotkut hankkivat jopa koiransa Israelista, kun se on niin pyhää ja siitä saa siunauksia. Voi tätä taikauskoisuuden pimeyttä!
Hienoa keskustelua rakentavassa hengessä :) kiitos erityisesti vanhalle ystävälleni Jussarille :D eipä ole minullakaan kovin vahvoja joulunviettoperinteitä päässyt syntymään osittain myöskin työkiireiden takia (kirkon hommissa niin minä kuin vanhemmatkin).
Tosi tärkeä on muistaa, ettei ala vaatia muilta sitä mitä itse kokee oikeaksi - vapauteen Kristus vapautti, halleluja!
Koen itse omalla kohdallani (adventististen vaikutusten myötä?) hyväksi pyrkiä pyhittämään lauantain. Ei sekään tosin onnistu läheskään niin hyvin kuin haluaisi, kun monesti istuu siunauskappelin urkujen ääressä ;) ja mikä vakavampaa, ajautuu Internetin tai muun Kristuksen rinnalla roskaa olevan asian pariin. Koen tämän suurimmaksi osaksi siksi, että kukaan ei käsittääkseni ole sanonut, ettei dekalogi (10 käskyä) koskisi myös kristittyjä. Toisaalta viikkosapatin rinnalla juutalaisilla oli monia muitakin "sapatteja", joista kristityt totisesti on vapautettu :D
Siunattua paastonaikaa!
Tuomo V.
Kuinka moni meistä tietää, että esim. ystävänpäivän juuret ovat muinaisen Rooman Lupercalia-juhlassa, jolla juhlittiin roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta Junoa, sekä luonnon jumalaa Pania?
Tai että syntymäpäivä puolestaan juontaa Tieteen Kuvalehden julkaiseman Historia-lehden numeron 14/2009 mukaan juurensa Persiassa 200 eKr vallinneeseen Mithran kulttiin, jonka tärkein juhla oli leijonanpäisen Mithran syntymä.
Tai sen että saunomisperinne löylynheittoineen on syntynyt ikivanhojen pakanallisten kulttuurien myötä ollen täysin sidoksissa muinaisten pakanauskontojen harjoittamiseen kylpemisen ollessa vasta toissijainen tarkoitus?
Raamatusta en ole kuitenkan löytänyt yhtäkään sellaista kohtaa, jonka mukaan joku sellainen asia jota Raamatussa ei sinänsä tuomita synniksi, olisi syntiä tai epäpyhää vaikka se olisi syntynyt tuollaisten Raamatun arvomaailmalle vieraiden epämääräisten kulttuurien keskellä. Tästä syystä itsekin menen huomenna kl 20.30 taloyhtiömme saunaan heittämään kunnon löylyt ja kiittämään Jumalaa siitä että Hän on sen mahdollisuuden (ainakin) meille suomalaisille suonut, miettien samalla vaikka tulevia syntymäpäiväkutsujani.
Mutta tässäkin asiassa haluan antaa jokaiselle oikeuden toimia ja ajatella kuten haluaa, enkä olla loukkaukseksi kenellekään.
Vielä edellisiin liittyen:
Syömisten ja juomisten sekä juhlien viettämisen suhteen on oltava vapaus, mutta vapaus pitää sisällään vastuun heikommista veljistä.
Siirrän tahtomattani ja tietämättäni asenteeni ja suhtautumiseni erilaisiin asioihin opetuslapsiini.
Kärjistetty esimerkki. Tapasin kerran vuosin uskossa olleen tyypin. Okimme keskustelleet ehkä 3 minuuttia, kun hän jo esitti väutteen, että romaanit ovat Israelin kadonnut heimo. Huhhuh. Nieleskelin vähän aikaan ja yritin kuunnella osaa ottavasti.
Jos tällaista syvältä (suolesta) nousevaa juttua esitetään vastauskoontulleelle, niin hän ottaa sen totuutena. Onhan hän tullut tuntemaan Jeesuksen - Totuuden - ja olettaa Häneen uskovien olevan totuudessa. Kuvitellaanpa, että olisin ollut uskon alkuaskelissa oleva romaani. Sillloinhan olisi haltioitunut tämän kyseisen hörhön teologiasta ikiajoiksi.
Sen tähden vapaudessa on vastuu, vaikkei muita pakottaisikaan omiin esimerkiksi juutalaisuudesta nouseviin uskonnollisiin menoihin ja käsityksiin.
Takaraivoon pinttyneet käsitykset tulevat valitettavasti esiin myös profetoinnin yhteydessä. Ei ole kauan, kun eräälle tuntemalleni henkilölle oli profetoitu judaistiklubissa, että hänellä on israelililaista geeniperintöä ja siinä oli lupailtu kaikennäköistä muutakin aviopuolisosta lähtien. Tällaisilta profeetoilta olisi suu tukittava ja täytettävä Saharan hiekalla!
Niin, meillehän on annettu vapaa tahto kaikesta huolimatta.
"Kaikki on luvallista" mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on luvallista" mutta kaikki ei ole rakentavaa. (1. Kor. 10:23)
Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. (Room. 14:14)
Edellinen anonyymi kommentti oli minun. Jäi nimi vahingossa pois.
Jussarilta tervettä tekstiä taustoista.
Kirjassaan Pagan Christianity Frank Viola ja George Barna käsittelevät monien kristillisinä pidettyjen tapojen ja tottumusten taustoja esimerkiksi erilaisissa seurakuntayhteisöissä.
Toisaalta voidaan jumalallistaa aivan luonnollisisa juttuja. Toisaalta on vaarana nähdä piruja kaikkialla. Samat tyypit, jotka huutavat suvivirren puolesta koulujen kevätjuhlissa saattaavat omassa keskuudessaan jättää joulun juhlimatta - ja jättävät huomioimatta, että
koulujen joulujuhlissa - ainakin vanhaan hyvään aikaan kaikissa - tulee evankeliumi monella tavalla julki lasten ja heidän vanhempiensa keskellä.
Perusperiaate on mielestäni, että maassa maan tavalla. Jos kristityt jättävät saunomatta Suomessa, niin jää monia hyviä keskusteluja käymättä. Paavali oli juutalaisille juutalainen, ja pakanoille pakana - ja nuhteli Pietaria ulkokultaisuudesta, kun läsnäolevat ihmiset saivat hänet ulkokultaisuuteen.
Kristityillä on suuri ongelma siinä, että puritaaninen sanoma kyllä löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta kuulijoita ei ole. Toinen ääripää on tietysti se, että kuulijoita on löytyy, mutta ei ole sanomaa...
Tasapainoa - please!
Provosoivasti:Suomessa Suomen pystykorva on paras, ei tänne tarvitse Israelista koiria - eikä muutakaan uskonnollista rihkamaa tuoda.
Minäkin suosittelen Jussarille (ja muillekin) luettavaksi tuota Viola & Barnan kirjaa Pagan Christianity. (Saa lainaksi esim. minulta, mutta varmaan jenkeistäkin tilaaminen onnistuu esim. Itätuulen kautta.)
Pekka tuo esille juuri tuon seikan, mikä minua huolestuttaa: kun nuorille syötetään tällaista opetusta, sillä on taipumus kertautua. Eli jonkun ajan kuluttua olemme tilanteessa, jossa - aluksi salaa ja kaikessa hiljaisuudessa (kuten Pekankin esim.tapauksessa) - opetetaan vastauskoontulleita noudattamaan juutalaisia tapoja ajatuksena jostain paremmasta hengellisyydestä.
Seuraava vaihe on se, että tämä alkaa toimia entistä julkisemmin ja näkyvämmin, jolleivat paimenen kutsulla varustetut vieläkään reagoi asiaan.
Ulos mukavuusvyöhykkeeltä ja vapaaksi ihmispelosta, te hengelliset vanhimmat!
Messiaaninen pakana toteaa kommenttiketjun alkupuolella "Jos tässä asiassa olisin ilkeä niin puhuisinkin Raamattu-uskollisuus vastaan Paavi uskollisuus akselista, mutta kun en ole ilkeä, niin vaikenen. "
Hän viittaa juutalaisiin juhliin Raamattu-uskollisina ja muihin juhliin paavi-uskollisina ja kehottaa olemaan tuomitsematta.
Mitä on tuomitseminen?
Paavali sanoi suoraan, etteivät juutalaisen lain säädökset (lukuunottamatta apostolien kokouksen luetteloa) koske kristittyjä. Tämä ei ole tuomitsemista - ei silloin eikä nyt.
Miksi sitten itse asetat ei-israelilaiset juhlat vastakohdaksi Raamattu-uskollisuudelle - ettet sittenkin olisi ilkeä?
Mielenkiintoista judaismin leviämisessä on se,että oikeat messiaaniset juutalaiset eivät opeta pakanoita noudattamaan juutalaisia tapoja, päin vastoin jopa paheksuvat sellaista.
Messiaanisten juutalaisteen painopiste on opettaa pakanoita rakastamaan oikeamielisesti Israelia ja rukoilemaan Jerusalemin rauhan puolesta. Pakanat tulkitsevat tämän rakastamisen samaistumisena juutalaisten perinteiden kanssa.
Judaismi on useimmiten pakana lähtöistä. Kai siinä kuvitellaan saatavan jotain etua muihin nähden.
>>> --- viittaa juutalaisiin juhliin Raamattu-uskollisina ja muihin juhliin paavi-uskollisina ja kehottaa olemaan tuomitsematta <<<
Nythän on toki myös muistettava se että paavin (mieli-)valta alkoi olla poliittisesti ongelmallista vasta noin 800 luvulla, ja ennen tätä paavillista "juhla-aikaa" tapahtui toki paljon muutakin.
Me jotenkin pidämme aikaa ennen skismaa turhana taikka historiallisesti merkityksettömänä tai köyhänä, vaikka silloin todellakin tapahtui paljon. Meillä yleinen käsitys taitaa olla se että ylimalkaan kristinusko "alkoi" vasta 500v sitten uskonpuhdistuksen aikana.
Tarkoitan tällä vaan sitä, että tuo eletty 800-1.000 ensimäistä vuotta on kuitenkin likimain kaksi kertaa pidempi aika kuin nyt eletty aika uskonpuhdistuksen jälkeen.
Paljon on ollut muutakin kuin VT:n juutalaiset juhlat ja paavilliset juhlat, joita kuitenkin valtaosa läntisen maailman kirkkokunnat viettävät tahtomsttaan taikka tietämättään.
Messiaaninen pakana totesi: "Judaismi on useimmiten pakana lähtöistä. Kai siinä kuvitellaan saatavan jotain etua muihin nähden."
Tämä on varmaan totta eli enää ei välttämättä Galatian tapahtumat sellaisenaan toistu. Olen kuullut myös kerrottavan messiaanisista juutalaisista, jotka ovat hyvin liberaaleja esim. suhteessa tietyistä eläimistä valmistettuihin ruokiin. Ymmärrätte varmaan, miksi en voi oikein yksilöidä tätä takemmin :)
Ongelma onkin "tässä ja nyt" se, että kun väitetään meidän olevan (tietämättämme/myöntämättämme) Israelin muinoin kadonneiden sukukuntien jälkeläisiä, niin tältä pohjalta meitä yritetään myös velvoittaa noudattamaan juutalsita lakia ja tapoja.
Logiikkaa on siis:
- olet Efraimin sukukunnan jäsen, vaikka et sitä itse tiedä
- tämän pohjalta olet tietämättäsi Israelin kansaan kuuluva
- näin ollen olet myös Mooseksen lain alla ja voi sinua, jos et...
Galatian ongelma on siis ajankohtainen edelleen siinä mielessä, että jos joku muu asia/henkilö/tms. nostetaan arvossa ja merkityksessä ohi Kristuksen, niin Raamattu sanoo: "hän olkoon kirottu!"
Kysymyksiä tämän pohjalta:
- mistä pelastuksemme riippuu, Kristuksen työstä ristillä vai juutalaisen lain ja juhlien noudattamisesta?
- jos se riippuu vain Kristuksesta, niin miksi sitten noudattaisimme juutalaisia tapoja?
- mitä me odotamme tulevaisuudessa tapahtuvaksi, Herran paluuta ja meidän tempaamistamme ylös tuuliin ja pilviin Herraa kohtaamaan vai muuttamista jonnekin nykyisen Pohjois-Israelin tai Länsirannan alueelle?
- mikä on tehtävämme täällä Maan päällä Herran seurakuntana, tehdä Jeesuksen opetuslapsia kaikista kanoista vai jokin muu?
"tehdä Jeesuksen opetuslapsia kaikista kanoista vai jokin muu?"
:)
Muistan kyllä itsekin kerran kirjoittaneeni terveisiä vuonna 2005 Porissa pidetyiltä Kananlähetyspäiviltä, joten tuo hymiö ei ole tarkoitettu mitenkään ivaamaan. :)
Niin, eikös se Kananlähetyksen slogan olekin: "Evankelioikaa kana evankelioimaan kanoja"... ;)
Onpa jälleen mielenkiintoisia kommentteja! Itseäni on nyppinyt viime aikoina se, että kun uskovana haluaisin lukea hyviä kristillisiä kirjoja, niin usein niissä korostetaan jotain ihmislähtöistä juttua eikä kristusta.
Eli kerrotaan kyllä Jeesuksesta, mutta sitten tuodaan selkeästi ilmi, että "meidän porukka" on oikeassa, ja että pakanaparat oivalsivat totuuden, kumma kyllä juuri niin kuin mekin ymmärrämme. Eihän opetuslapsi ole opettajaansa suurempi, mutta silti pitäisi jättää tilaa Jumalalle olla Jumala. Pyhä Henki osaa kyllä neuvoa ja ohjata, ei meidän tarvitsisi aivan valmiiksi purra ja oksentaa pakanan suuhun valmista tavaraa.
En tiedä, osaanko sanoa asian selkeästi?! On tullut vaan mieleen, että me kristityt taidamme vihata eniten toisin ajattelevia kristittyjä ja suorastaan vainota heitä. Sen sijaan meidän tulisi kertoa evankeliumia Kristuksesta maailmalle.
Mutta tässä palstalla käyty keskustelu on mielenkiintoista. Pitää voida sanoa ja kommentoida ilman, että ollaan vihamiehiä, jos ajatellaan hiukan eri lailla.
Kyllä tarvitsemme myös kirjoja - tai useat trvitsevat - joissa kerrotaan ihan "vain" ihmisten teoista Valtakunnan rakentamisessa. Tämä on meille rohkaisuna ja todistuksena. Toki tärkeintä on lukea ja kirjoittaa Jumalasta.
On toki myös kirjoja joiden aihe, sisällysluetteko ja johdanto selkeästi kertoo Jumalasta, joskaan näin ei sitten tapahdu käytännössä kirjan sivuilla vaan valokeila kohdentuukin ihmiseen - kirjoittajaan - mutta ne kirjat jää lähes poikkeusketta kesken.
Molempia siis tarvitaan, mutta kirja olkoo sisällöltään se mitä se kertookin olevansa.
Timo kirjoitti:
"Logiikkaa on siis:
- olet Efraimin sukukunnan jäsen, vaikka et sitä itse tiedä
- tämän pohjalta olet tietämättäsi Israelin kansaan kuuluva
- näin ollen olet myös Mooseksen lain alla ja voi sinua, jos et..."
Monenlaiseen olen törmännyt, mutta en vielä tällaiseen. Tämä on ainakin sitä, että mopo karkaa käsistä. Samalla on kuitenkin mietittävä, että jos liikenteessä on viritettyjä mopoja, niin onko siksi syytä kieltää henkilöautoilu.
Kari Kngshrj
Nyt vähän tämän "laki ja armo"-aiheen sivusta:
En ole ollut itse paikalla, mutta kuulin luotettavalta taholta, että hiljattain Lahdessa ICEJ:n kutsumana vieraillut "kadonneita juutalaisia" takaisin Israeliin muuttamaan auttava Michael Freund Shavei Israel-järjestöstä oli suhtautunut sangen kielteisesti todennäköisyyteen, että suomalaiset olisivat kadonneiden sukukuntien jälkeläisiä.
Ilmeisesti tämä ajatus saa aikaan lähinnä kiusaantuneisuutta juutalaisissa itsessään.
Sanottakoon tässä yhteydessä selvästi se, että minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia uskoa kadonneisiin heimoihin jossain päin maailmaa sinänsä. Suomalaisten kohdalla vain perustelut vaikuttavat hieman liian kevyiltä, eikä niillä ilmeisesti ole mitään kannatusta juutalaisten itsensä keskuudessa.
Sanottakoon myös se selvästi tässä yhteydessä, että minulla ei myöskään ole minkäänlaisia epäilyksiä Israelin kansan erityisaseman suhteen Jumalan maailmanlaajassa pelastussuunnitelmassa.
Juutalaisuus, mitä se on? Tätä asiaa pohtiesa ei tule unohtaa Room. 2:28-29 sanoja:
Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.
Kun puhutaan Jumalan omaisuuskansasta - juutalaisista - ei tule puhua nyky-valtio Israelista (ja sen poliittisesta johdosta). Liikaa mielestäni ihannoidaan Israelia ja unohdetaan että se on ihan samalla tavalla syyllistynyt terroritekoihin kuin sen vastapuolet. Terrorismi ei ole Jumalan tahto. Jumalan omaisuuskansaan vedoten tiedän kristittyjä menneen Israeliin vapaaehtoistöihin paikkoihin jotka ovat sotatarvikkeiden kokoonpanopaikkoja. Haloo!!!
Israelin (valtion) terroriteoista löytyy dokumentteja siinä missä muidenkin terroristien, sillä toinen terroristi ei ole toista parempi, mutta tässä Operaatio Valettu lyijy edustaa ehkä yhtä tunnetuinta 'atakkia' (ks. linkki):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Valettu_lyijy
Joskaan tämä ei kovin tunnettu ole sekään Israelin valtiomyönteisissä klikeissä.
Sen verran on pakko tässä vaiheessa kommentoida, että sekä Paavalin (Tiit. 2:14) että Pietarin (1 Piet. 2:9) mukaan jumalan "omaisuuskansa" koostuu niistä ihmisistä, jotka uskovat Messias Jeesukseen. Ken kutsuu (etnisiä) juutalaisia "Jumalan omaisuuskansaksi" ei ole joko lukenut Uutta testamenttia tai sitten ei ole ymmärtänyt sitä.
Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö Jumalalla olisi oma suunnitelmansa juutalaisia varten - ja kaikkia muitakin kansoja varten.
Vastaus Pekka Sahimaan minulle esittämään kysymykseen: "Miksi sitten itse asetat ei-israelilaiset juhlat vastakohdaksi Raamattu-uskollisuudelle - ettet sittenkin olisi ilkeä?"
Asetan nämä vastakkain siitä syystä, että kristilliset uskonnolliset tavat ja juhlat esitetään niin usein siinä valossa, että ne on ikään kuin suojattu jollain pyhyyden verholla kaiken arvostelun ulkopuolelle.
Täällä on suossiteltu lukemaan Frank Violan aihetta käsittelvää kirjaa, suosittelen sitä itsekin, se on saatavana ainoastaan englannin kielisenä. Siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti juuri näistä kristillisistä isiltä perityistä tavoista ja nimen omaan siinä valossa, ettei näillä tavoilla olekkaan muuta perustetta kuin nuo isiltä perityt tavat.
Kun yhteen suuntan kumartaa, niin toisaalle pyllistää. Tämä toteutuu niin usein myös tämän sisältöisissä keskusteluissa mitä täällä juuri käydään. Valitettavasti toistensa oikeamielinen kunnioitus karisee andrenaliinin tason noustessa, mikäli keskustelua ei kyetä pitämään vain asialinjalla. Ketään ei ole syytä nimetä "hörhöksi" mielipiteidensä vuoksi.
Niin, edelleen niistä uskonnollisista tavoista.täällä vedotaan Uudentestamentin osoittamasta esimerkistä, yhdyn siihen myös itse, se riittä meille. Riisuutukaamme siis sellaisista uskonnollista menoista, jotka ovat syntyneet ensimmäisen vuosisadan jälkeen ja ovat kuitenkin saaneet leimallisen merkityksen elämässämme. Merkitykselliseksi nämä Uudentestamentin ulkopuolelta tulleet menot muodostuvat silläperusteella, kun saamme selville kenekä toimesta ja millä motivaatiolla ne ovat synnytetyt.
"Riisuutukaamme siis sellaisista uskonnollista menoista, jotka ovat syntyneet ensimmäisen vuosisadan jälkeen ja ovat kuitenkin saaneet leimallisen merkityksen elämässämme. Merkitykselliseksi nämä Uudentestamentin ulkopuolelta tulleet menot muodostuvat silläperusteella, kun saamme selville kenekä toimesta ja millä motivaatiolla ne ovat synnytetyt."
Sen verran jos voisin kysyä tarkennusta: Tarkoitatko, että meidän tulisi luopua esim. perinteisen suomalaisen joulun (josta jo muutaman rivin verran kirjoitinkin) vietosta vaikka emme juhlisi sitä Jeesuksen syntymäjuhlana?
Entä voimmeko sitten kristittyinä hyvällä omalla tunnolla saunoa tai juhlia syntymäpäivää tai ystävänpäivää, joilla on samalla tavalla pakanallinen tausta mitä joululla, vaikka niitä ei olekaan kenenkään määräyksestä yritetty joulun tavoin millään tavoin kristillistää?
Edelliset kysymykset esitän rakkaudella ja halulla kunnioittaa toisen oikeutta erilaiseenkiin mielipiteeseen.
Luettuani Jussari tässä keskustelussa olevat viestisi vastaan kysymykseesi todeten, että olen kanssasi jokseenkin samoilla linjoilla, joten saat kysymykseesi vastauksen lukemalla omat viestisi.
Merkityksellistä on se, minkälaisen sisällön asioille annamme.
Tervettä asenne opetusta tähän aiheeseen saamme lukemalla Roomalaiskirjeen 14. luvun kokonaan.
Messiaaninen pakana said: "Merkityksellistä on se, minkälaisen sisällön asioille annamme."
Nyt kun olemme siis tulleet tähän johtopäätökseen, niin voimme siirtyä keskustelussamme seuraavaan vaiheeseen.
Mitä jos alkaisimmekin antamaan joillekin asioille uutta sisältöä raamatullisten arvojen pohjalta?
Ajatellaanpa vaikka vappua. Mitäpä jos se alettaisiinkin kristittyjen kesken yleisesti määritellä, ei vain Jeesus-marssin, vaan ennen kaikkea yhteisen kansallisen esirukouksen päiväksi?
Jne. jne.
Kiitokset...
- Messiaaniselle Pakanalle selvennyksestä.
- Timolle hyvästä ideasta.
- kaikille osallistuneille mukavasta ja asiallisesta keskustelusta.
Messiaaninen pakana sanoi: "Asetan nämä vastakkain siitä syystä, että kristilliset uskonnolliset tavat ja juhlat esitetään niin usein siinä valossa, että ne on ikään kuin suojattu jollain pyhyyden verholla kaiken arvostelun ulkopuolelle."
On selvää, että kristillisissä tavoissa on peruja monenmoisista historian kulussa mukaan tarttuneista jutuista. Meidän jokaisen arkielämä on monenlaisten tapojen ja tottumusten
summa. Menneet (pakanalliset) sukupolvet ovat taustallamme.
Mutta ovatko juutalaisset tavat ja käytänteet sitten sen pyhempiä? Minusta eivät. Tästähän tässä koko keskustelussa on pohjimmiltaan kysymys. Juutalainen laki, juutalaiset perinteet ja juhlat jne. eivät kuulu kristityille sen enempää kuin intialaiset hindukäytänteet. Juutalaisuudessa on se huono puoli, että se tunkeutuu helpommin kristilliseen seurakuntaan.
"Riisuutukaamme siis sellaisista uskonnollista menoista, jotka ovat syntyneet ensimmäisen vuosisadan jälkeen ja ovat kuitenkin saaneet leimallisen merkityksen elämässämme."
Tämä on kohtuullisen epärealistista. Kyllä meidän on keskityttävä elämään tässä päivässä ja tässä yhteiskunnassa. Paluuta ilmeisesti ihailemaasi alkuseurakunnan aikaan ei tapojen suhteen (onneksi) ole.
"Ketään ei ole syytä nimetä "hörhöksi" mielipiteidensä vuoksi."
Mielipiteitä on ja saa olla laidasta laitaan. Niin kuin tässä Timon blogissakin. Hörhöjä ovat ne, jotka alkavat levittää harhojaan muille jonkinlaisena Jumalan sanana. Tällaista hörhöyttä liittyy juutalaisihannointiin kohtuullisen paljon. Ja siitä ei voi vaieta. Hörhö ei yleensä luovu hörhöilystään, vaikka kassvisrasvassapaistaisi...:)
En ole niitä, jotka perään kuuluttaisivat juutalaisten tapojen ja juhlien lanseeraamista kristilliseen seurakuntaan, päin vastoin vastustan sellaista.
Niin kuin aiemmin kirjoitin; "Judaismi on useimmiten pakana lähtöistä." Eivät edes Jeesukseen uskovat juutalaisetkaa ole sitä meiltä vaatimassa, voi toki olla poikkeuksia, mutta yleensä ei.
Lepopäivä kysymyksen pitäisin kuitenkin eriasiana, koska se ei liity suoranaisesti juutalaisuuteen, vaan on asetettu koskemaan koko ihmiskuntaa. Minä päivänä kukin lepää, se on jokaisen oma-asia. Ainoa päivä lepopäiväksi Jumalan asettamana on "sapatti", perjantai illasta lauantai iltaan raamatullisen aikakuvauksen mukaan.
Erotan tämän muun aheeseen liittyvän ulkopuolelle siitä syystä, että lepopäiväkäsky sisältyy Jumalan asettamaan kiveenkirjoitettuun "kymmeneen käskyyn".
Muu laki koskee Moosekselle annettuja määräyksiä joita on yhteensä 613 kpl, eivätkä ole koskaan koskeneet kokonaisuudessaan koko kansaa vaan tietyt käskyt tietyille kuten papeille erikseen, naisille erikseen, miehille erikseen ym ym. eivätkä koske uudenliiton ihmisiä.
Itselleni uskonnolliset tavat ovat niiltäosin "vastenmielisiä" kun tiedän niiden alkuperän ja motiivit niiden synnyttämiseksi. En ole katolilainen, miksi sitten harjoittaisin uskoani heidän valinnan mukaan.
Katolilainen kristillisyys sai muotonsa moneltaosin pakanuudessa olleiden traditioiden mukaan. Roomalaisessa kultturissa olleille pakanallisille tavoille keksittiin kristillinen sisältö, esimerkiksi näin syntyi joulu "valon juhla". Ei nämä asiat ole mitään salaisuuksia, vaan jokainen voi ne itse tutkia historiasta.
Katolilaisuudessa oli alunalkaen vallalla voimakas juutalais viha. Siitä syystä he eivät ottaneet oppiinsa juutalaisilta juuri muuta kuin vanhatestamentillisia vaikutteita pappien asuista ja jotain pintapuolista niin, että voivat käyttää kuitenkin juutalaisten pyhää kirjaa Raamattua "oppaanaan."
Toivottavasti kukaan meistä ei tekisi valintojaan samalla motiivilla kuin rooman uskonnolliset ja maalliset vallanpitäjät juutalaisvihassaan.
Post a Comment