Mediakatsaus 9

Tämän mediakatsauksen eka osio on enemmän Lahti-keskeinen, joten se ei välttämättä kommunikoi niin hirveästi napapiirin pohjoispuolella tai kehäkolmosen eteläpuolella asuville. Toisessa sitten katsotaan asioita vähän laajemmasta näkövinkkelistä.

-------

Kuten edellä jo uumoilinkin, Heikki on lähtenyt taas ristiretkelle. Tasan ei käy onnen lahjat, sillä harvalla on ihan omassa käytössään kokonainen sanomalehtitalo omien näkemystensä esille tuomiseen.

Nimittäin Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakala on odotetusti ottanut kantaa Älä alistu-kampanjaan. Ensin oikein pääkirjoitussivulla (25.03.2011), sitten varmemmaksi vakuudeksi myös Esalainen-kolumnipalstalla (26.03.2011). Väitteiden pääpaino on siinä, että nyt kirkko vain niittää satoa siitä, ettei jo alun pitäen asettunut selvemmin puolustamaan samaa sukupuolta olevien vihkimisoikeutta yms.

Hänen mielestään kyse on pienestä, mutta kovaäänisestä porukasta "oikein uskovia" kirkon sisällä. Hakalan mielestä kirkossa on "yllättävän yleistä kielteistä asennetta homoseksuaaleja kohtaan". Jotain oleellisen tärkeää Hakala joko huomaamattaan tai tarkoituksella koko ajan kuitenkin sivuuttaa. Tarkoitan tällä niitä raamatullisia argumentteja, jotka ovat, ei vain kristillisen avioliitto- vaan myös ihmiskäsityksen pohjana. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja avioliitto on Raamatun mukaan näiden kahden välinen liitto. Vaikka kukaan ei kannata sen enempää homojen kuin kenenkään muidenkaan syrjimistä, on otettava vakavasti ne Raamatun kohdat, jotka käsittelevät homoseksuaalisuutta. (Ks. esim. Room. 1:18s. ja 1.Kor. 6:9-11.)

Pääkirjoituksensa lopussa hän puhuu "rautahampaisesta kristillisyydestä, jolla on hyvin vähän tekemistä kirkon tunnustuksen kanssa". Jätän nyt tuon hänelle ominaisen leimakirveen käytön omaan arvoonsa ("rautahampainen..."). Kysyn vain, mihin "kirkon tunnustukseen" hän viittaa? Ne kristityt, jotka pitävät Raamattua Jumalan ihmiskunnalle antamana ilmoituksena, ovat perinteisesti aina pitäytyneet em. käsitykseen homoseksuaalisuudesta.

Myös tämän aamun Esalaisen kolumnissaan Hakala heittää, että "on tärkeää, että myös kristillisistä lähtökohdista torjutaan sekä naispappeuden vastustaminen että homouden vastustaminen". Mitkä ovat siis ne "kristilliset lähtökohdat", joihin homokysymyksessä vielä voitaisiin vedota, kun kerran Raamattu itse puhuu selvää kieltään asiasta? Tämä jää epäselväksi.

Hakalan argumentit osoittavat hyvin sen, miten kansankirkko on langennut itse kaivamaansa kuoppaan: se ei ole Kristuksen kirkko, vaan kansankirkko, jossa totuus valitaan huutoäänestyksellä, media määrittelee moraalin ja yleinen mielipide normittaa teologisen linjan. Käytännössä tämä totalitarismi näkyy siinä, miten nuoren tietynlainen kokemus seksuaalisuuden alueella kriminalisoidaan, kun taas toisenlainen sanktifioidaan.

(Hakalan tuskaa lisää vielä se, että vanha kiistakumppani Lahen ajoilta, Sibeliustalon ex-toiminnanjohtaja Antti Vihinen hyökkää Uuden Suomen verkkoblogissa Hakalan ikiomaa mediaa vastaan. Vihisen mukaan Hakala... No, katsokaa itse täältä.)

-------

Kari Mäkisen esiintyminen tänään Aamutv:n haastattelussa ei oikein vakuuttanut. Haastattelija yritti painaa päälle ja puristaa Mäkiseltä tiukkaa linjausta em. nuorten kampanjaan ja sitä kautta (taas kerran) koko homokysymykseen. Mäkinen kiemurtelee kuin mato koukussa; toisaalta moniäänisyyden tulee mahtua kirkkoon, toisaalta tällainen tuntuu kenkulta... jne. Kirkko on totisesti sanan kirkko - monien ja monenlaisten sanojen, jopa keskenään ristiriitaisten sanojen kirkko, joita se suoltaa ulos pääpaimenensa suulla.

Toimittaja heittää kuvaruudulle ahdistavan näköisiä kirkosta eroajien tilastoja muutaman viime vuoden ajalta. (Tosin näyttivät vuosiluvut kiireessä menneen sekaisin...) Vaikutus on toivottu ja arkkipiispa alkaa puhua enemmän ja aiempaa hermostuneempaan sävyyn. Kukaan vain ei tule kysyneeksi, mistä syystä nämä ihmiset ovat eronneet kirkosta? Eroajia kun näyttää olevan niin monenlaista, moniääninen kirkko kun on. (Tämä onkin ilmeisen epämukava totuus niin kirkolle kuin mediallekin.)

Lopulta media saa haluamansa, joka myös ulos uutisoidaan heti: jatkossa rahahanat sulkeutuvat, jos äänenpainot eivät muutu. Haastattelua seuratessa oli päivänselvää, että tätä ajettiin takaa koko ajan. Toimittajan kysymykset ja hyökkäävä tyyli eivät jättäneet sijaa epäilyksille. No, ehkä tämän ulos kakistaminen Mäkiseltä oli nyt sitten sitä kirkon liberaalisiiven toivomaa "teologista suoraselkäisyyttä".

Tosin suurin kohu ehti jo lauhtua aiemmin viikolla kun monet kirkolliset järjestöt sanoutuivat irti Älä alistu-kampanjasta. Niinpä esim. Kansanlähetyksen boss Timo Rämäkin oli toppuutellut Nuotta-lehden päätoimittaja Mika Flakia pidättäytymään kommentoinnista enempien kärjistysten pelossa. Myös Sleyn johto kiirehti toteamaan, että häly on ohi ja rauha maassa taas. Herätysliikejohtajan on nykypäivänä oltava myös reaalipoliitikko ja bisnesmies: älä sahaa sitä oksaa, jolla itse istut. Tosin toisenlaistakin linjaa on tullut esille.

Se, mikä tekee tästä kampanjasta a)mielenkiintoisen ja b)historiallisen on sen toteuttajatahot: Luther-säätiö ja Patmos-Lähetyssäätiö yhteistuumin samassa rintamassa viidesläisten järjestöjen kanssa! Tällaista verkottumista (vaikkapa vain ihan projektiluontoistakin) toivoisi löytyvän lisää. Mielenkiintoinen tiivistelmä aiheesta & koko prosessista löytyy täältä.

Viidesläisten ja muiden raamattu-uskollisten asema kirkosa käy aina vain tukalammaksi. Eivät taineet Mika & co ymmärtää millainen kohu asiasta nousisi. Raamattu-uskolliset piirit kirkossa alkavat jo nyt olla tilanteessa, jossa mikä tahansa parannuskehoitus kristillisen moraalin pohjalta voidaan tuossa tuokiossa kriminalisoida. Olen jo pitemmän aikaa funtsinut, että unohdetaan jo nuo "Left behind"-leffat ja niiden välittämä mystifioitu kuva tulevasta pedonmerkkiyhteiskunnasta. Aletaan vaan katsoa totuutta silmiin omassa tilanteessamme.