Tarvitaanko suosituskirjettä?

Tänä aamuna lukiessani toista kirjettä korinttilaisille törmäsin taas kerran kysymykseen suosituskirjeestä. Paavali nimittäin kirjoittaa:

"Alammeko jälleen suositella itseämme? Tarvitsemmeko mekin teitä varten tai teiltä suosituskirjeitä niin kuin eräät muut?" (3:1)

Aina silloin tällöin sitä törmää ihmisiin, jotka korostavat sitä, etteivät he tarvitse mitään suosituskirjeitä keneltäkään. Heillä kun on suora kutsu Herralta. Useimmiten nämä ihmiset ovat a) ajattelemattomia, b) hyväuskoisia tai c) häikäilemättömiä. Oli loppuarvio heistä mikä hyvänsä, niin viesti kaikilla on sama: "me emme tarvitse mitään inhimillisiä suosituskirjeitä, vaan kutsu Jumalalta riittää".

Kaunis ajatus. Niin, ja erityisen hengelliseltä kuulostava myöskin. Mutta onko asia ihan näin? Mitä Paavali itse asiassa sanoo tuossa kohdassa?

Ensinnäkin on huomattava, kenelle Paavali kirjoittaa? Korinttilaisille uskoville, joiden kristillinen paikallisseurakunta on syntynyt hänen (so. Paavalin) itsensä palvelutyön tuloksena. Sen tähden hän kirjoittaakin: "niin kuin eräät muut".

Jatkossa Paavali viittaa juuri tähän seikkaan: "te itse olette meidän suosituskirjeemme, joka on kirjoitettu meidän sydämiimme kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi." (3:2) Se, jolla on tällaiset näytöt, ei varmasti tarvitse suosituskirjeitä suhteessa näihin ihmisiin.

Älkäämme siis, hyvät ihmiset, enää enempää syyllistykö tällaiseen hengellisen elämän lastentautiin eli jonkin jakeen repäisemiseen pois asiayhteydestään.

Se taas, joka sanoo olevansa Herran "suoraan kutsuma" (so. apostoli, profeetta tmv.), niin osoittakoon sen työnsä hedelmällä. (Tästä on kyllä olemassa selvät apostoliset kriteerit olemassa: esim. Room. 15:18-21, 1.Tess. 1:4-5 ja Hepr. 2:3-4.)Joka näin kykenee tekemään, palaa itsekin kuitenkin aina Jumalan seurakunnan todellisuuteen. Herran Hengen toiminta ei ole "villiä metsäläisyyttä", vaan rakentaa aina Kristuksen seurakuntaa.

Löydämme esimerkkejä suosituskirjeistä kyllä Uudesta testamentista. Esim. Apostolien tekojen 18. luvusta luemme, että "kun Apollos sitten halusi lähteä Akhaiaan, veljet kannustivat häntä ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet suopeasti vastaan. Akhaiaan saavuttuaan hän Jumalan armosta oli suureksi avuksi uskoville".

Myös Paavali itse suositteli oman tallinsa kasvatteja seurakunnille: esim. Timoteusta (1.Kor. 4:16-17, Fil. 2:20, 21) ja Tykikosta (Kol. 4:7-8). Usein itsetehdyn apostolin tunnusmerkki onkin se, ettei hän alistu kenenkään suosittelemaksi (tai sitten hänellä ei olekaan ketään, joka voisi häntä suositella). Mutta uusitestamentillisen laadun tae on aina opetuslapseuttaminen ja mentorointi.

Samalla tavoin kysyy nöyryyttä tarkistaa taustoja, ottaa selvää asioista ja kysyä näkemystä, neuvoa ja mielipidettä sellaiseltakin Herran omalta, joka opillisesti saattaa istua minusta katsoen pöydän toisessa reunassa. Joskus juuri tällainen näkemys voi kuitenkin olla kaikkein terävin ja selvänäköisin ja siten omalta kannaltani rakentavin.