Olin tuossa viikonloppuna tilaisuudessa kuulla Veli Henryn opetusta ja sieltä jäi mieleeni ajatus evankeliumista mullistavana juttuna. Veli Henry nimittäin kertoi olleensa jenkeissä aika pian tuon traagisen 9/11-tapahtuman. Hän oli ollut opettamassa jossain raamattukoulussa tms. ja eräs opiskelijoista oli kysynyt häneltä mitä hän sanoisi Osama Bin Ladenille, jos tapaisi hänet juuri nyt?
Jo ennen kuin Veli Henry oli ehtinyt vastata, oli eräs raamattukoululainen ponnahtanut ylös ja huutanut: - Minä ampuisin hänet!
Tähän Veli Henry sitten oli huutanut vastaan vielä kovemmalla äänellä, että tuo toinen ei ollut ymmärtänyt evankeliumia ollenkaan.
Niinpä niin, onhan meillä näitä sapelinkalistelijoita omastakin takaa. Pessimistisimmissä tulevaisuuden skenaarioissani minäkin olen joskus näkevinäni Suomessakin nousevan esille militantin kristillisen ryhmän, joka Vanhan testamentin tiettyjä kohtia hyväkseen lukien päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Saahan vastarintaan nousta ja vihollisen kukistaa, jos kerran noustaan Jumalan työtä vastaan, he ajattelevat.
Mutta kaikki tämä vain osoittaa sen, miten olemme ymmärtäneet evankeliumin täysin väärin. Ei kannata puhua edes ymmärtämisestä mitään, vaan ei-ymmärtämisestä, koska silloin on sisimmässä niin paljon sellaista, mitä Herra ei ole päässyt käsittelemään. Evankeliumin viesti on nimittäin jotain ihan muuta. Veli Henrykin oli sanonut tuossa em. tilanteessa, että hän olisi mielellään todistanut Jeesuksesta Osama Bin Ladenille.
Näin tee siis myös sinä pahimmalle vastustajallesi.
Evankeliumia ei ole tarkoitettu niille, jotka kuvittelevat olevansa synnittömiä tai parempia kuin muut. Evankeliumia ei ole tarkoitettu niille, joilla on oikea, orgaaninen srk-näkemys tai jotka ovat sitoutetut palvelemaan seurakunnassa, mikäli he tältä pohjalta kuvittelevat olevansa jotain Jumalan tai ihmisten silmien edessä. Evankeliumia ei ole tarkoitettu kenellekkään hyvälle, kunnolliselle tai mitat täyttävälle.
Ei, vaan evankeliumi on tarkoitettu syntisille - ilman ehtoja ja vaatimuksia. Jeesus ei tullut pelastamaan hyviä, vaan syntisiä - joskaan ei Hän myöskään ajatellut parannuksen tehneen syntisen jäävän ennalleen. Jeesuksen sanat olivat: "Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee." Evankeliumi on Jumalan voima ihmisen pelastumiseksi.
Muistan joskus kuulleeni kertomuksen moninkertaisesta lapsenraiskaajasta ja -murhaajasta, joka vankilassa ollessaan oli kertonut Jeesuksen ilmestyneen hänelle hänen omassa sellissään. Jeesus oli sanonut hänelle, että kaikki hänen syntinsä ovat anteeksi annetut ja hän oli saanut uuden elämän ja rauhan sydämeensä. Tästä hän alkoi välittömästi todistaa myös muille vangeille ja vartijoille.
Saarnamies kertoi ensimmäisen, spontaanin reaktionsa olleen: "Kuinka tuo mies julkeaa?! Kaiken sen jälkeen mitä hän on tehnyt ja miten paljon tuottanut ihmisille kipua, tuskaa ja ahdistusta - kuinka hän kehtaa puhua tuollaista? Eikö hän yhtään ajattele, miltä hänen tappamiensa lasten vanhemmista tuntuu tällainen?"
Huomasitteko, kuka siinä puhui? Hyvä, kunnollinen kirkossakävijä ja perheenisä, mallikelpoinen kilvoitteleva kristitty jne. Tällainen ihminenhän on mielestämme jo ikäänkuin luonnostaan Jumalan ystävä ja Jeesuksen seuraaja. Vissi ero sarja murhaajaan siis.
Saarnamies kertoi sitten joutuneensa kiinni otetuksi: eikö kuka hyvänsä lain rikkonut ole samanarvoinen Jumalan edessä? Ei Herran silmissä ole eroa pienellä tai suurella rikkomuksella, vaikka esim. yhteiskunnallisen lain edessä eroa onkin aviorikoksella ja karkkivarkaudella. Toki myös näiden tekojen seuraukset ovat eri mittaluokkaa ja siten niiden vakavuus myös.
Mutta yhtä kaikki: jokainen ilman Kristusta elävä hukkuu - ja saa myös armosta lahjaksi iankaikkisen elämän, kun uskoo Kristukseen. Evankeliumin vastaanottaminen synnyttää aina myös halun elää pyhää elämää Jumalan lapsena: minä, joka olin sokea, näen nyt ja haluan myös elää valossa.
15 comments:
>>> Evankeliumia ei ole tarkoitettu niille, jotka kuvittelevat olevansa synnittömiä tai parempia kuin muut.<<<
Mielestäni juuri heille aivan erityisesti.
>>> Evankeliumia ei ole tarkoitettu kenellekkään hyvälle, kunnolliselle tai mitat täyttävälle. <<<
Mielestäni juuri heille aivan erityisesti.
Kyllähän evankeliumi on tarkoitettu kaikille, ei evankeliumi ketään rajaa ulos, vaan me rajaamme ihmisiä ulos evankeliumista. Mutta onko siinäkään ymmärretty evankeliumi oiken? Ja voimmeko koskaan ns. ymmärtää evankeliumia tekojen tasolla oikein?
Minusta eräs jenkkisaarnaaja kiteyttää ns. hyvän ihmisen kohdalla evankeliumin hyvin.
Eli, kaikkein mielettömintä mitä voi sanoa "hyvää elämää" elävälle ihmiselle on, että "Sinulla on kaikki hyvin, mutta sinulta puuttuu vain Jeesus." Pikemminkin pitäisi sanoa, että "Hyvä herra, elämäsi ei merkitse mitään, jos Jeesus ei ole elämäsi."
Sauli R: Tuo oli hyvä kiteytys, paitsi että ehkä vielä hullumpaa olisi mennä ulkopuolisena sanomaan ja määrittelemään sitä kellä Jeeusus on ja kellä ei (tätäkin on paljon erityisesti herätyskristillisyydessä tapahtunut). Oletin että tuossa esimerkissä ko. henkilö ei ollut ns. tunnustava kristitty.
Jos jollakin on Jeesus elämässä, niin tarkoittaako se sitä että muut Jumalan hypostaasit eivät ole? Pitäisikö puhua ennemmin kolmiyhteisestä Jumalasta?
Itsestä tuntuu nykyään hyvin vaikealle erottaa kolmiyhteisestä Jumalasta yhtä hypostaasia "jota ilman ei voi elää", koska se käänteisesti tarkoittaa sitä että ilman muita voi :(
Kari, olettamuksesi on oikea. Sitä tuolla esimerkillä haettiin, Mark. 8:36 pohjaten.
Olen tähän astisen elämäni ajan ajatellut että se ilosanoma mitä sanalla evankeliumi tarkoitetaan on se että Jeesus kuoli puolestamme ja kun sen uskomme, pääsemme taivaaseen.
En ollut kuitenkaan oivaltanut syvällisesti mikä se todellinen ilouutinen on: vapautus kaikenlaisesta hyvän ihmisen ja hyvien tekojen tekemisen yrittämisestä, yhteisöllisestä kilvoittelusta ynnä muusta säätämisestä ja painiskelemisesta.
Täydellinen vapaus, koska kaikki on jo säädetty, väännetty ja käännetty.
Mun mielestä esim. helluntaitraditio on onnistunut vangitsemaan aikamoisen säätämisen maun koko touhuun. Luterilaisuus on varjeltunut paljossa siltä.
Toki kotikasvatus, geenit ynnä muu manipulaatio ympärillä vaikuttaa myös.
Kristuksessa saadaan maata rennosti just siinä asennossa missä hyvältä tuntuu eiks vaan. Sillon kaikilla muillakin on hyvä olla kun kellään ei pipo kiristä.
Siitä seuraa sit kaikenlaista hyvää.
PS. Jos ei kirjoituksesi ole perjantaihin mennessä lehdessä niin kysy ihmeessä toimituksesta miksi ei ole julkaistu. Jos et saa kunnollista vastausta laita tiedustelu meilillä Hakalalle. Ehkä asiassa on joku väärinkäsitys. Tuntuisi aika oudolta jos tuo ei menisi läpi. Tai sitten Heikki lukee blogiasi ja on vetänyt herneet nenään :)
Miten sitten suhtautua raadollisuuden ja kömmähdysten todellisuuteen?
Ajetaanko vain armon alla punaisia päin ja muista välittämättä ja sitten kun rytiseen piipitetään että kaikki on jo maksettu?
Vähän niin kuin Venäjällä, koska on niin kiva ajaa rennosti.
Vai miten tää homma oikein menee. Onko pakko olla niin pilkun tarkka kuin täällä Suomen liikenteessä vai voiko ottaa iisimmin?
Mitä sanoo der Timo.
Mitenkäs se Jeesus sen sanookaan?
"Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Matt. 5:48)
Vyörytetäänkö päällemme siis suorituskristillisyyden taakka?
Onko niin että toiset piirit kaivavat Raamatuistaan toisia kohtia ja toiset toisia. Toiset pyrkivät siihen hyvään elämään, ja toiset eivät vaan luottavat armoon.
Miten lienee. Näitä tässä kuitenkin mietin, tietämättä täysin mikä on lopullinen totuus ja onko se niin yksiselitteinen mitä sen on annettu eräissä piireissä ymmärtää olevan.
Vapaus on minulle kuitenkin tärkempi kuin pyrkimys. Lepo, ei teko.
Muuten loppuu happi.
Mikä ongelma sinulla on, Jukka, Jeesuksen sanojen kanssa? Koetko ne vaatimuksena?
Vai olisiko Jeesuksen sanoissa kyse enemmänkin siitä, miten, millä tavoin ja kenen kautta tuo kaikki tapahtuu?
Ei minulla omasta mielestäni ole ongelmaa Jeesuksen sanojen kanssa, koska Hänhän sovitti kaiken epätäydellisyyteni.
Pohdiskelin asiaa koska ongelmia on todella ilmennyt runsaasti lakihenkisen opetuksen ja ympäristön vuoksi. Tuskin olen ainoa. Kirjoituksesi otsikko ei voisi olla osuvampi.
Ongelmia usein syntyy eri näkemyksistä, mutta niin ei välttämättä tarvitsisi olla jos suhtaudumme armollisesti erilaisiin näkemyksiin. Miksi suotta pitämään yhtä näkemystä toista parempana, olemmehan kaikki vajavaisia.
Kun luin Jeesuksen sanoja siteeraamassasi luvussa, niin tulin vakuuttuneeksi siitä että ilman puheen jälkeen tapahtunutta sovitusta ei meillä olisi mitään mahdollisuuksia selvitä.
Jukka sanoi osuvasti: "tulin vakuuttuneeksi siitä että ilman puheen jälkeen tapahtunutta sovitusta ei meillä olisi mitään mahdollisuuksia selvitä".
Totta. Ilman Kristusta nuo sanat olisivat mitä kovinta lakia. Sen tähden, koska Jeesus puhuikin nuo sanat nimenomaan opetuslapsilleen, niillä täytyy olla myös jokin realistinen (ja armollinen) toteutumisen mahdollisuus.
"Puheen jälkeen tapahtunut sovitus" viittaa juuri siihen, että Kristus ei vain sovittanut syntejämme, vaan myös teki jotain meidän vanhalle luonnollemme.
Voisiko tuohon nk. suorituskristillisyyteen sanoa näin?
Ei-uudestisyntynyt ihminen lukiessaan Jumalan Sanaa: "Äh, pitääkö minun tämäkin asia täyttää teoillani?"
Uudestisyntynyt ihminen: "Voi, tässäkin asiassa olen epäonnistunut. Herra, auta minua toimimaan Sinun sanasi mukaan."
Ihmettelen yleensä sitä, kuinka säikähdetään, kun aletaan puhumaan teoista. Muistaakseni Jeesus ja koko Raamattu puhuu niistä hyvinkin paljon siinä valossa, että jos ei ole tekoja, niin tuskin silloin on uskoakaan, koska usko saa aina aikaan tekoja. Ongelma tulee aina vain siinä, että ihminen luulee, että hänen pitää omassa voimassaan niitä tehdä. Timo osoittaa kommentillaan lähteen, josta kaikki puhdas tahtominen ja tekeminen kumpuaa, rakkaudesta Herraa kohtaan. Mikä voisi olla sen ihanampaa?
Sauli totesi, että uudestisyntynyt ihminen toteaa: "Voi, tässäkin asiassa olen epäonnistunut. Herra, auta minua toimimaan Sinun sanasi mukaan."
Kyllä, näinkin (ja sanon tämän hyvin tiedostaen oman lihani heikkouden), mutta vielä enemmän: "Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni." (Ps. 40:8)
Sauli otti esille erään asian, joka jakanee kristikuntaa eli suhtautuminen tekoihin. Mistäpä muusta kuin Raamatusta löytyy mitä moninaisimpia ja toisilleen hyvinkin vastakkaisia näkemyksiä tekojen merkityksestä. Toisaalla sanotaan kaiken olevan turhaa ilman rakkautta, toisaalla Kristuksen täyttäneen kaiken lain, toisaalla katsotaan pelkän uskon olevan riittämätön jne.
Ei liene jumalallisten periaaatteiden mukaista että esim. Jaakobin kirje kumoaisi yksin uskosta -periaatetta saati sovitusta ja pelastusta. Sanoohan Jaakob itsekin "sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme" (3:2). Jne. Voisimme vyöryttää yksittäisillä jakeilla loputtomiin kuten maailman sivu on tehtykin.
Oma hairahtuvainen ajatukseni on että varminta on katsoa selviä, moneen kertaan toistuvia pääperiaatteita. Ne ovat kaiketi niin selviä ettei niiden tueksi tarvitse alkaa kaivamaan jakeita.
Koska UT:n mukaan teot eivät voi ketään pelastaa on mielestäni vaarallista sälyttää pienintäkään taakkaa kenenkään harteille. Elävästä uskosta seuraavat itsestään teotkin. Ihmisten asettamista vaatimuksista seuraa helposti pelkoja ja suorituspainetta.
Suhtautuminen tekoihin on mielenkiintoinen kysymys.
Lienee kiistatonta että esimerkiksi Jaakobin kirje ei kumoa evankeliumien mukaista pelastumista yksin uskosta. Teot ovat vain seurausta elävästä uskosta, kuten Sauli sanoikin.
En usko että Raamattua säikähdetään mutta niitä sävyjä ja vaatimuksia joita ihminen toiselle niin helposti asettaa. Tekoihin ja hedelmiin perustuvaa elämää opetetaan aika paljon. Kertooko se siitä että sovituksen ja armon syvin olemus on opettajalla itsellään ymmärtämättä. Kaikki lähtee mielestäni siitä että Kristus täytti lain ja saamme astua valmiiseen sovitukseen jossa meidän ei tarvitse ansaita enää mitään omilla teoillamme. Tästä lepotilasta seuraa ihmisjärjelle käsittämätön uusi elämä, jossa vastoin lihaamme, jos Jumala niin suo, syntyy Hänen tahtonsa mukaisia seurauksia. Kaikella nöyryydellä sanottuna.
Post a Comment