Näinhän tässä on nyt käynyt (enkä varmaan edes tiedä kuinka monennen kerran eri ihmisten kohdalla). Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja Heikki Hakala nimittäin - tapojensa mukaisesti - hyökkäsi traditionaalisen kristinuskon tunnustajien kimppuun viime sunnuntain Esalainen-kolumnipalstalla. Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, eikä varmaan jää viimeiseksikään. (Eka kertahan taisi olla se kuuluisa ja veret seisauttava "Jos vastutat homoliittoja, olet pahempi kuin taleban"-niputus.) Hakalahan on mukana yleiskirkollisessa Tulkaa kaikki-liikkeessä, joka nyt näyttää kääntyneen Menkää, tuossa on ovi-liikehdinnäksi.
Hassua, että sama kaveri syyttää muita fundamentalisteiksi.
Reagoin tuohon Esalaisen kolumniin heti ja laitoin sen jo samana aamuna lehteen sen omien ohjeiden mukaisesti sähköpostilla, enkä ole tietojeni mukaan ollut suinkaan ainoa. Mitään näistä vastineista & kommenteista ei ole (tietenkään) julkaistu. Tavallinen sinisilmäinen kansalainen kysyy, että jollei tämä ole sitä median vallankäyttöä, niin mikä sitten?
Niinpä turhautuneena hyödynnän (vielä toistaiseksi olemassaolevaa) vapaata mediaa eli virtuaalista ilmoitustaulua ja julkaisen Etlarin yleisönosastolle tarkoitetun kirjoitukseni tässä.
Kirkon nykykehitys – käsitteiden kavallustako?
Päätoimittaja Heikki Hakala kirjoitti Esalainen-pakinassaan (02.10.2010) ”piispoista eri kasteissa”. Kirjoitus antoi hyvän kuvan siitä kehityksestä, joka kirkossa on menossa. Näin kirkon ulkopuolisena tarkkailijana nousee mieleen ajatus ”käsitteiden kavalluksesta”. Sellaisena nimittäin evl. kirkon nykykehitys monen silmiin näyttäytyy.
”Käsitteiden kavalluksella” tarkoitetaan tilannetta, jossa vanhat, tutut sanat kyllä kuulostavat tutuilta, mutta kun niiden merkitystä käy lähemmin tarkastelemaan, huomataan että niiden sisältö ja merkitys on korvattu uudella tulkinnalla. Erityisesti viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana tämä kehitys kirkon sisällä on vain kiihtynyt. Ei siis ihme, että monet ihmiset kirkon sisällä ovat syvästi hämmentyneitä nykytilanteesta. Näin ulkopuolelta asiaa tarkastellen näyttää siltä kuin kirkko olisi valmis myymään vuosituhantiset oppinsa, perinteensä ja käsityksensä. Ainakin kirkon johtavat teologit on kilvan valjastettu tukemaan tätä offensiivia. Erityisesti näitä asioita ovat avioliitto ja perhe perinteisessä merkityksessään.
Käytännön esimerkki, ja hyvin tuore sellainen.
Teologian tohtori Kari Kuula piti esitelmän homoseksuaalisuudesta ja Raamatun tulkinnasta luterilaisen kirkon parisuhdeseminaarissa marraskuussa 2007. Kuula totesi analyysissään, että Raamattu on yksiselitteisen kielteinen homoseksuaaliselle käytökselle. Hän ei jättänyt kysymystä kuitenkaan siihen.
"Monien nykyihmisten, niin maallistuneiden kuin syvästi Raamatun uskoon juurtuvienkin käsitys homoseksuaalisuudesta on muuttunut sallivampaan suuntaan. Tästä syystä lähestymme nyt Pyhää kirjaamme kiusallisen paljon samassa hengessä kuin paratiisin käärme Jumalan käskyä. Kysymme, onko Jumala todella sanonut, että homoseksuaalinen suuntautuminen tai sen toteuttaminen on vastoin hänen tahtoaan kaikissa olosuhteissa."
(Kuula, Kari: "Eksegetiikasta hermeneutiikkaan". Kirjassa Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa, 2007, s. 26. Toim. Antti Saarelma. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 101. Tampere)
Tässä esimerkissä eräs kirkon johtavia teologeja harjoittaa juuri tätä ”käsitteiden kavallusta” käytännössä; jotain on kyllä joskus sanottu, mutta nyt näin jälkeenpäin tälle sanomalle voidaan tehdä mitä huvittaa tilanteen vaatimalla tavalla.
Muistaakseni eräs nasaretilainen puuseppä (jonka nimiin useimmat kirkonmiehet ja –naiset käsittääkseni edelleenkin vannovat) puhui joskus jotain siitä mission impossiblesta, joka seuraa jos/kun joku valtakunta riitaantuu itsensä, periaatteidensa ja syvimpien arvojensa kanssa.
Timo Koivisto
PS. Puukkoa haavassa lääntää vielä se, että veljeni Pekka (Dr. of Skiing & Math.) sen kun vaan keskustelee naapurilehti Uuden Lahden yleisönosastossa lähes tulkoon avoimella valtakirjalla jotakuinkin samasta aiheesta. Tarjosin kirjoitustani sinnekin, mutta ei vain kelvannut. Mistä löytyy loppu (tai lohtu) näille nöyryytyksille? Miten se lauluntekijä sen sanoiksi pukikaan? "En ole katkera, mutta kuitenkin..." (Heh heh.)
7 comments:
Tämä taitaa olla ylhäältä johdettua työnjakoa, että jollekin avautuu ovi lehtiin, ja toinen pitää sanomaa esillä blogin kautta. Joku pääsee puhumaan tuttavalleen tai työkaverilleen. Jollekin toiselle avautuu ovi "maaherrain ja kuningasten eteen". Kaikilla rintamilla ihmisille tulee esitettyä haaste tulla valoon ja luopua pimeydestä.
Pimeys ei tietenkään pidä siitä. Siksi joudumme kohti ahtaampia aikoja, mutta vaikka tämä tie kapenee, se ei pääty koskaan umpikujaan. Näin on luvattu.
Kari K
Kiitos Timo blogista taas. Mielestäni median vallankäyttö on juuri tätä ja ollut jo pitkään, eikä se rajoitu julkaistuun tekstiin, vaan esimerkiksi Hesarin keskustelupalstallekaan ei anneta "liian provosoivia" mielipiteitä laittaa. Mielestäni tämä on juuri sitä mielipiteiden ohjailua siihen suuntaan, kun journalistit haluavat. Eli kristinusko ja perinteinen perhekäsitys halutaan murentaa, sanotaan julkisesti, että vastaväitteet olisivat tervetulleita, mutta käytännössä tehdään kaikki, jotta se saadaan estetyksi. Valitettavasti suurin osa ihmisistä lukee valtamediaa, eikä etsi totuutta muista lähteistä. Propagandaa on lehdissä paljon nykyään.
Ville Kämppi
Terve Timo. Yhteinen on taistomme. Otan osaa haavoihisi...
Ja niissä merkeissä laitan tähän kahdessa osassa Uusi Lahti -lehdessä julkaistun kirjoitukseni.
Päätoimittaja totesi etukäteen, että sitä parempi, mitä napakampi.
"Onko Jumala todellakin sanonut?
Arvioin Uusi Lahti –lehden mielipidepalstalla 18.9. otsikolla ”(Nais)pastorin logiikka – onko sitä?” pastori Elina Lehdeskosken liberaalien homolausuntojen logiikkaa. Jatkan keskustelua nimenomaan kirkollisen logiikan puuttumisesta suhteessa Raamattuun.
Kirkko on menettänyt luotettavuutensa, kun se on kuunnellut vanhat moraaliarvonsa kyseenalaistaneen yhteiskunnan ääntä. Tätä ovat säestäneet kirkon omasta keskuudesta nousseet liberaalin teologisen koulutuksen saaneet ja Jumalan sanan auktoriteetin kyseenalaistaneet väärät paimenet. He veisaavat esilaulajina otsikossa mainittua vanhaa virttä. Logiikan puute on johtanut uskottavuuden menettämiseen. Virallisen opin ja nykykäytänteiden välillä on huutava ristiriita!
Ajatellaanpa asiaa yleisesti loogisen ajattelun pohjalta. Matematiikassa mikä tahansa ristiriidaton lausejoukko voidaan asettaa aksioomajärjestelmäksi. Jos nämä perusolettamukset ovat oikeat niin niistä loogisesti oikein johdetut päätelmät ovat oikeita. Jos taas perusolettamukset ovat vääriä, niin niistä loogisesti oikein johdetut päätelmätkin ovat vääriä, koska lähtöjärjestelmä on vinoutunut.
Sama pätee suhtautumisessamme Raamattuun. Onko se Jumalan ilmoitus ihmisille vai ei? Vai onko se vain Kalevalaan verrattava kokoelma legendoja ja ihmisten kertomuksia jumaluudesta? Peruskysymys on siis se, uskommeko Raamatun olevan Jumalan ilmoitusta vai emme. ”Onko Jumala todellakin sanonut?”. Mikä on perusolettamuksemme? Siitä riippuu jatkopäätelmien laatu ja sisältö.
jatkoa edelliseen:
Jumala loi miehen ja naisen, Aadamin ja Eevan (suom. huom. ei Eeron!). Heitä kehotettiin liittymään toisiinsa. Avioliitto on perusta miehen ja naisen väliselle yhteydelle ja suvunjatkamiselle, joka on yksi luonnon johtavia periaatteita elämän säilymiselle ja moninkertaistumiselle. Naisen ja miehen hyvinvoinnin uhkaksi paratiisissa nousi perkeleen juonikas kysymys: ”Onko Jumala todellakin sanonut?”. Avioliitto ulkoisena instituutiona ei tietenkään takaa sen sisältöä. Siitä todisteena perheiden pirstaleisuus ja lasten turvattomat kasvualustat. Mies ja nainen luotiin samanarvoisiksi, mutta erilaisiksi. Machomiesten ja seksiobjektinaisten yhteiskunnassa todellinen miehuus ja naiseus ovat hukassa.
Luonto toimii järjestelmällisesti luonnonlakien mukaan. Vastaavalla tavalla ihmisten elämää säätelevät syy-seuraussuhteisiin perustuvat lainalaisuudet. Raamattu ilmoittaa näitä periaatteita ihmiselle, joka voi – toisin kuin eloton materia – valita, hyväksyäkö Jumalan periaatteet vai toimiako niitä vastaan. Sukupuolineutraali avioliitto on käsitteenä yhtä absurdi kuin erimerkkisten sähköisten varausten olemassaolon kieltäminen. Homoasiamiehet ovat kuin taivaalla leijailevat laskuvarjohyppääjät, jotka väittävät painovoiman vanhentuneen.
Homouden kirkolliset puolustajat huutavat raamatullisen rakkauden perään (Kivikari, Uusi Lahti –lehti 22.9.). Rakkaus merkitsee lasten kasvattamisessakin rajojen asettamista. Rakkaus ei ole sitä, että yritetään aina välttää vastakkainasettelua ja mielipahan tuottamista. Joskus vain asiat on sanottava halki ja tiukasti arvioitava, missä mennään ja varoitettava, mitä liikenteen jakajaa päin kaahataan. Homouden vastustajia syytetään tuomitsemisesta. Rangaistus, kuri ja tuomio voivat olla rakkautta, vaikka niille on annettu suvaitsevaisuuden nimissä vahva negatiivinen arvolataus.
Niiden homoutta puolustavien suvaitsevaisuusaktivistien, jotka väittävät, etteivät homouden vastustajat itsekään noudata kaikkia Raamatun ohjeita, olisi hyvä ensin itse tuntea Raamattu, sen perusperiaatteet ja niiden väliset yhteydet. Raamatun kannalta homous ja kuukautistilassa olevan naisen koskettamien esineiden vältteleminen ovat täysin eri tason asioita (Varala, Uusi Lahti –lehti 25.9.).
Peräänkuulutin edellisessä kirjoituksessani naispastorilta logiikkaa. Samaa suoraselkäisyyttä odotan myös kirkonmiehiltä. Miten ihmeessä osa pappeja ja piispoja voi hyväksyä homoliitot samaan aikaan, kun he lukevat hurskas ilme kasvoillaan jumalanpalveluksissa Jumalan sanaa kirkkokansalle?!? Saatte te siunailla homoliittoja niin paljon kuin kalenterista tilaa löytyy. Mutta älkää tehkö sitä Jumalan nimissä! Teidän siunauskaavanne ei muuta mustaa valkoiseksi. Ja muistakaa varmistaa kummien kyvyt miehekkääseen kristilliseen kasvatukseen niille lesboparien pojille, joita kastatte. Yrittäkää edes. Onko siellä kirkossa ollenkaan miehiä isolla M:llä, jotka eivät seisoisi kädet ylhäällä, kun homoiljettävyyttä tungetaan sakasteihin? Pelkkä rakkaudesta ja hyväksymisestä lässyttäminen saarnastuolissa ja silmien osaaottava pyörittely moniarvoisen yhteiskunnan haasteiden edessä on johtanut tiennäyttäjistä helvetin rannan maalareiksi. Onko siitä jo kauan, kun valot sammuivat siellä kaapeissa - eikun kappeleissa?"
Voisitko ajatella rinnakkaisblogia Kotimaa24:ssä (samat postaukset kuin täällä). Kirjoitat aiheista, jotka kiinnostaisivat sielläkin. Lukijoita ja blogisteja on sekä kirkosta että sen ulkopuolelta ja asiat pääsevät näkyviin.
Eläppäs nyt vielä heitä kirvestä kaivoon Timo. Eihän tässä ole vielä mennyt viikkoakaan.
Olen kuullut että joskus on ollut ruuhkaa siellä väestön osastolla ja viikon päivätkin on saattanut odottaa julkaisu. Onpa saatettu sovittaa se julkaisu "juhla" päivällä, viikonlopun numeroihin jotta kirjoitus saisi arvonsa mukaisen aseman.
Joten katsotaanpa josko se kirjoituksesi komeilisi kuitenkin lauantain tai sunnuntain lehdessä.
Jos kuitenkaan ei, niin mikäänhän ei estä tietustelemasta asiaa kohteliaimmin lehden yleisön osaston hoitajalta joka oli ihan mukavan tuntuinen naisimmeinen kun taannoin asioin. Eräs kirjoitukseni oli liian pitkä ja jouduin sitä saksimaan, samalla käytännössä kirjoittamaan uusiksi.
Oma vähäinen neljän kirjoituksen kokemukseni on ollut 4 - 7 päivää vai olikohan se peräti 10 enimmillään kirjoituksen lähettämisestä. Että tilanteen mukaan on mennyt.
Tietysti kun on ajankohtainen aihe ja astuu tällä tavoin sen kanssa framille niin kyllä siinä helposti kierroksilla käy.
PS. Nyt ymmärrät ehkä paremmin taannoista omaa kiehumistilaani Safarin sensurointilinjan suhteen, joka oli vielä huomattavasti rankempi. Lähettämistäni paristakymmenestä kommentista ainakin puolet ei mennyt läpi... Ja oltiin helluntaiveljien kanssa tekemisissä. Siunausta vaan sinne Etlariin, tehdään yhdessä hyvää lehteä!
Post a Comment