Varmaan sellaista peri kirkollista näkökulmaa - ja helpotuksen huokausta - edustaa Kari Latvuksen blogikommentti:
"Kari Mäkisen valinta arkkipiispaksi kertoo kirkon kevät säästä. Mäkinen oli vaaleissa pohtiva ja avoin, otti rehellisesti kantaa myös asioissa, jotka saattoivat syödä kannatusta. Tässä mielessä Mäkisen asennetta voi verrata John Vikströmiin, joka oli hyvä yhteiskunnan kohtaaja ja mainio pohdiskelija. Yksi valinta ei kuitenkaan isoa laivaa nopeasti käännä, mutta on asioita joiden käsittelyyn kirkossa nyt tulee uusia välineitä. Mäkisen valinta ei merkitse mitään radikaalia muutosta esimerkiksi kirkon linjaan samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta. Paarman ja Mäkisen linjausten erot ovat kuitenkin havaittavat ja kertovat asenneilmaston erilaisuudesta. Pienestä pakkasesta kevätauringon lämpöön ei ole monta astetta, mutta ero tuntuu."
Ehkäpä pienimuotoista tavallisen (nöyrän kuuliaisen) kirkkokansan rauhoittelua ja hyssyttelyä on havaittavissa tässä kommentissa eli että "eihän tässä nyt mitään äkkiliikkeitä tapahdu homoparien kirkkohäiden suhteen". Esim. Ylen uutiset oli taas paljon avoimemmin tuulettava asian suhteen, kuten valtamedialta tässä kohtaa voi odottaakin. Kyllähän suunta on selvä, kuten aiemmin uskalsin spekuloida asiasta.
Nyt vain odottelemaan eri tahojen kannanottoja asian tiimoilta, joita tullaan tässä(kin) blogissa seuraamaan tarkasti. Miten virittävät kiitosvirsiään korkeakirkolliset piirit katedraaleissaan? Entä miten reagoivat herätyskristilliset piirit tilanteeseen? Onko jo säkin ja tuhkan vai peräti nokialaisen tien aika? Hyppiikö Etlarin päätoimittaja Heikki Hakala riemusta tasajalkaa Ristin kirkon katolla? Kaikki tämä jää nähtäväksi, joten pysykää kanavalla...
PS. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että evl. kirkko on nyt ja lähitulevaisudessa (vielä pitkään) pääasiallinen lähetyskenttämme Suomessa. Tämä sanottuna ilman sarvia ja hampaita ja siitä yksinkertaisesta syystä, että (edelleen) valtaosa väkeä kuuluu tuohon instituuttiin - ainakin ulkonaisesti.
Eilen Tampereella totesin eräälle ystävälleni, että kirkossa on (puhe oli pääkaupunkiseudusta) tilaa hyvinkin raamatullisen myyräntyön tekemiselle, johon hän, että niinhän siellä jo nyt tehdäänkin, johon minä, että sehän on vain kirkon virallista normaalitoimintaa. Nyt sille suuntaukselle on lisäksi saatu keulakuvaksi oma mies arkkipiispaksi.
8 comments:
Moi.
Ainakin eilen näkyi tilastoissa eropiikki:
http://mpolla.net/ek/
Hankala tilanne kirkolle kaiken kaikkiaan, varmaan eropiikki olisi tullut myös toisenlaisen valinnan myötä.
Pitänee luottaa siihen, että tässä(kin) asiassa tapahtui Jumalan tahto, ja tällä kertaa se oli tämä.
Se, mikä aikaisemmin tunnettiin ev. lut. kirkkona, lähtee uusille teille, pois kristillisestä perinteestä? Jää nähtäväksi, millainen uusi kirkko syntyy..
-markku
Ei kai Jumalan tahto millään ääntenenemmistöllä tapahdu - niukalla sen enempää kuin reilullakaan?
YLEn uutiset kertoivat "Mäkisen olevan kirkon uudistaja. Hän hyväksyy mm. homoparien siunaamisen." Siinäpä uudistusta!
Nyt kannattaisi viedä uskonpuhdistus loppuun asti. Ei vain puhdistaa rakenteiden sisustaa, vaan uudistaa myös rakenteet vastaamaan raamatullisia periaatteita.
Mitä tarkoittaa "raamatulliset periaatteet" ja ylipäätään raamatullisuus?
Timo: "Ei kai Jumalan tahto millään ääntenenemmistöllä tapahdu - niukalla sen enempää kuin reilullakaan?"
Onko parempia ehdotuksia? Arpa?
Nimimerkki "iikka" kysyy: "Mitä tarkoittaa "raamatulliset periaatteet" ja ylipäätään raamatullisuus?"
Nopea vastaus tähän on se, että raamatullisuudella tarkoitetaan Raamatun Sanasta nousevien arvojen ja periaatteiden mukaan elämistä ja toimimista siten, että kaikki opissamme ja elämässämme perustellaan Raamatulla.
Nimimerkki "iikan" toiseen kysymykseen vastaus on Pyhän Hengen johto, mikä toteutuu silloin kun annetaan Kristuksen olla Päänä seurakunnassaan niin paikallisella (esim. oma kotipaikkakuntasi) kuin universaalillakin tasolla.
Timo: "Nopea vastaus tähän on se, että raamatullisuudella tarkoitetaan Raamatun Sanasta nousevien arvojen ja periaatteiden mukaan elämistä ja toimimista siten, että kaikki opissamme ja elämässämme perustellaan Raamatulla."
Tämän määritelmän perusteella (lähes) kuka tahansa luterilainen tai helluntalainen, liberaali (no, riippuu määritelmästä) tai konservatiivi voi sanoa elävänsä raamatullisesti. On sitten Raamatun tulkinnasta kiinni mitä raamatullisuus on käytännössä. Eikö?
Timo: "Nimimerkki "iikan" toiseen kysymykseen vastaus on Pyhän Hengen johto, mikä toteutuu silloin kun annetaan Kristuksen olla Päänä seurakunnassaan niin paikallisella (esim. oma kotipaikkakuntasi) kuin universaalillakin tasolla."
Tämäkö ei ole mahdollista demokratiassa?
Mitenkä sitten tämä Pyhän Hengen johto käytännössä tapahtuu kotiseurakunnissa tai simple churchin kaltaisissa pienryhmissä?
Iikka: ensimmäiseen kysymykseesi vastaus on - valitettavasti - kyllä. Käytännössä kuka tahansa voi menetellä näin. Mutta yhtä lailla käytännössä jokainen meistä lukee Raamattuaan aina joidenkin silmälasien läpi: apostoliset tunnustukset, historialliset tunnustuskirjat, kirkollinen traditio, saarnaajien mielipiteet etc.
Minule raamatullisuus on siis aina kivoittelukysymys. Pyrin etsimään Herran tahtoa mahdollisimman hyvin ja syvästi ja jollen kokonaan pystykään vapautumaan ns. sekundääriargumenteista, niin pyrin ainakin vähentämään niiden painoarvoa päätöksissäni - etenkin silloin kun ne ovat selvästi tai vähemmän selvästi ristiriidassa ilmoituksen kanssa.
Toiseen kysymykseesi sanoisin ensinnäkin demokratiasta, että siihen en paljon luottaisi. Vox populi ei ole yhtä kuin vox Dei. Eli äänestyspäätökset sinänsä eivät kerro mitään Herran tahdosta. Ne kertovat vain sen, mitä mieltä ihmiset tai osa heistä ovat. Emme myöskään löydä UT:sta yhtään esimerkkiä äänestyksestä. Arvan heitosta kylläkin... :)
Pyhän Hengen johto toteutuu ylipäätään kristittyjen keskuudessa siten, että Herra puhuu Henkensä ja Sanansa kautta ja ihmiset kuuntelevat - ja tottelevat. Näin toivoakseni myös mainitsemissasi yhteisöissä.
Post a Comment