Kaksi äärilaitaa, kaksi tietä

Millin tuhannesosan heitto joskus X vuotta sitten, tänään kaksi selvästi eriävää tietä.

Heikki Hakala tämän aamun Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoituksessa otsakkeella "Kansankirkko sai puolustajan":

"Saattaa olla, ettei Mäkinen arkkipiispana edes tunne erityistä tarvetta lähteä hakemaan tukea kirkon konservatiiviselta ydinjoukolta. Piispana hänellä on hyvä kokemus siitä, millaista työ monien erilaisten ristipaineiden keskellä elävän kirkon sisällä on. ...

Tässä on Kari Mäkisen aito mahdollisuus: rakentaa kirkon ja sen passiivisen suuren enemmistön välille keskusteluyhteys, jossa kaikupohjan löytää uskon syvin ydin, se, minkä suurin osa meistä tunnistaa, mutta josta emme uskalla ääneen puhua. Kari Mäkisellä on arkkipiispana paikka houkutella ihmisiä tunnistamaan, mitä usko on, mitä se voi myös vähäisenä ja rujona merkitä ja viimein tuoda lohtua sinne, missä voima ja uskallus on hiipunut, minne yhteisöllisyyden lämpö ei yllä, missä ote on kirvonnut.

Ota meistä kiinni arkkipiispa."

Sleyn työntekijä ja luterilainen pastori (ellei nyt taida olla virkakiellossa), entinen Vammalan (nyt. Sastamalan) seurakunnan kappalainen Jari Rankinen kirjoittaa blogissaan vähän toisenlaisissa tunnelmissa:

"Piispa Kari Mäkinen sai kuitenkin enemmistön äänioikeutettujen äänistä. Enemmistö halusi hänet arkkipiispaksi. Se kertoo paljon siitä, millainen kirkkomme tällä hetkellä on.

Juttelin eilen ystäväni kanssa vaalin tuloksesta. Totesimme, että esimerkiksi niiden herätysliikkeiden asema, joihin kuulumme, ei tule olemaan helppo kirkossa, jonka arkkipiispa on Kari Mäkinen. ...

Emme tule saamaan ymmärtämystä kirkon ylimmän johdon tahdolta, meidät halutaan työntää marginaaliin tai pois kirkosta, meidän on toimittava entistä enemmän kirkkomme seurakuntien rakenteiden ulkopuolella, meitä ja meidän toiveitamme tuskin kuunnellaan. ...

Toinen ystäväni lähetti viestin, jossa kertoi parikymppisen poikansa kysyneen vaalin tuloksesta kuultuaan, joko nyt saa erota kirkosta. ...

Kari Mäkisen valinta varmasti tulee jakamaan kirkko. Toiset haluavat, että kirkko kulkee siihen suuntaan, johon Kari Mäkinen haluaa viedä sitä ja epäilemättä toisinaan kovillakin otteilla vie. Toiset eivät nimenomaan tahdo tätä. Varmasti Miikka Ruokasen valinta olisi myös jakanut kirkkoa. Uskon kuitenkin, että vähemmän kuin Kari Mäkisen valinta. Aika näyttää."

Ilman vähäisintäkään vahingoniloa voi sanoa, että nyt kellot lyö kirkolle. Kaksi äärilaitaa ja kaksi eri tietä alkavat erottua toisistaan yhä selvemmin. Ehkä se on vain hyvä. Elämme ratkaisun aikoja - ellei sitten luterilainen kansalaisuskonnollisuus taas kerran yllätä moniselitteisyydellään ja muuntautumiskyvyllään. Sillä ei kylläkään välttämättä ole mitään tekemistä raamatullisen Jeesus-uskon kanssa. Kun lukee noita Hakalan hartauskirjoituksia tulee miettineeksi vähän samaa kuin joskus lukiessa samaisen lehden urheilutoimittajien juttuja edellisillan futispelistä: oltiinkohan edes samassa pelissä?