Perjantai-illan merkittävä kokoontuminen


Terveisiä eilisiltä Paimenten illallisilta. Meitä oli Pullisen Tuomon tontilla koolla reilut parikymmentä veljeä eri puolilta Suomea: pääkaupunkiseudulta, läntiseltä Uudeltamaalta, Tampereen suunnalta, Imatralta, Kemistä ja tietenkin useampi edustaja täältä Lahden suunnalta. Syötiin jo perinteeksi muodostunutta lammassoppaa ja tietysti mätitahnaa. Sitten nautittiin palan painikkeeksi meritähteä. Lassilan Heikki jakoi Wolfgang Simsonin "Starfish"-matskun pohjalta ajatuksia siitä, miten Herramme käsky evankelioida ja opetuslapseuttaa kaikki kansat tulisi täytetyksi. Mehän kutsumme tätä Herramme käskyä (Matt. 28:18-20, Mark. 16:15-18, Luu. 24:46-49, Joh. 20:21-23, Apt. 1:8) erheellisesti "lähetyskäskyksi", millä halutaan kaiketi viestiä sitä, että joku muu lähteköön puolestani. Oikeastihan Herramme käsky puhuu menemisestä, opetuslapseuttamisesta, kastamisesta ja opettamisesta, mikä koskee jokaista Jeesuksen opetuslasta.

Haluamatta mitenkään sen kummemmin hehkuttaa eilisiltaa, täytyy todeta Paimenten illallisen olleen merkittävä tutustumisen, verkottumisen ja keskinäisen jakamisen tapahtuma. Tämä saa varmasti jatkoa. Niin tärkeää kuin alueellinen verkottuminen ja yhteys Kristuksen seurakunnassa onkin, niin emme saa aliarvioida tällaisen valtakunnan tason tapaamisen merkitystä. Tai vaikkei tässä nyt vielä mitenkään puhuta mistään "valtakunnan tasosta" sanan varsinaisessa merkityksessä, niin on tärkeää olla avoin Herran Hengen johdolle. Mistään organisoitumisesta tai opin määrittelystä ei tietenkään ole kyse. Enemmänkin kyse on uskon yhteydestä saman Jumalan lapseuden perusteella.


Muutama poiminto ja oma miete eilisillan tiimoilta.

• Kun puhutaan Kristuksen seurakunnan esille tulosta paikallisella tasolla ja sen raamatullisesta (myös vainot kestävästä) rakenteesta, niin on tavallaan harhaa elää jonkinlaisessa "sitku"-tilanteessa ikään kuin jotkin ulkoiset olosuhteet ajaisivat asiat uskovien kesken oikealle tolalle. Toki Herra käyttää ulkoisia olosuhteita (esim. poliittisia mullistuksia, luonnonkatastrofeja, taloudellisia nousu- ja laskukausia, postmodernisaatiota tai sekularisaatiokehitystä, ulkoisia uhkia ja suoranaisia vainoja yms.) hyväkseen tahtomallaan tavalla hyvin suvereenisti. Pääpaino ei kuitenkaan saa olla näissä, vaan Herran käskyn noudattamisessa. Mitä Herra on Sanassaan tuonut esille, sitä pitää noudattaa ja niin pitää tehdä, olivat olosuhteet millaiset hyvänsä.

• Starfish-julkaisu haastaa uskovat myös uudella tavalla ottamaan todesta Jumalan valtakunnan ekonomiset periaatteet. Uusi testamentti ei opeta varsinaisesti mitään kymmenyskäytäntöä uskoville, vaan se edustaa enemmän sellaista kokonaisvaltaista näkemystä, jossa kaikki uskovan elämässä kuuluu Jumalalle. Siitä kukin sitten antaa niinkuin hänen sydämensä vaatii: ensin liiastaan luopuen jne. Käytännössä näemme UT:ssa mallin, jossa nämä varat tuotiin apostoleille, jotka sitten yhteistyössä vanhimpien ja seurakuntapalvelijoiden kanssa hoitivat jakamisen. Avustustyön suunta on seurakunnassa aina sisältä ulospäin eli ensin on pidettävä huoli omistamme, vasta sitten ulkopuolisista. Lisäksi eräs tärkeä kohde tälle taloudellisen avun suuntaamiselle on hengellisten vanhimpien (eli valmentajien, joista seuraavassa lisää!) vapauttaminen Herran työhön ja Kristuksen ruumiin palvelemiseen. Oma lukunsa ovat sitten myös erilaiset apostoliset missiot, projektit ja hankkeet (joista niistäkin myöhemmin lisää). Ehkä on jo aika monella paikkakunnalla erilaisten "apostolisten rahastojen" perustamiselle?
  

• Kun ajatellaan länsimaisen kristinuskon erästä "pyhää lehmää" eli perinteistä saarnaaja- ja pastorikulttia, niin olen huomannut yllätyksekseni, että hyvin monet uskovat perinteisten kirkkokuntien ulkopuolellakin ovat näiden roolien, odotusten ja tapojen vankeja. Nämä kristityt lavaleijonat ovat ihailtuja ja matkittuja aina saarnanuottia myöten. Tilanne on vähän sama kuin futiksessa, jossa tähtipelaajat ovat juhlittuja sankareita. Esim. FC Lahden loistavan Euroopan liigan voiton jälkeen hehkutettiin nimenomaan kärkipelaajia ja joukkueen tähtiä. Ymmärrän toki esim. Jari Litmasen arvon joukkueelle kuin joukkueelle, mutta UT:n näkökulma menee paljon syvemmälle ja pitemmälle. Itselleni oli nimittäin eräs jo pariin kertaan lukemani Starfish´n suurimpia löytöjä se tosiasia, että Herra ei välttämättä ole niinkään kiinnostunut näistä loistavista tähdistä - tuikkivat ne sitten futiskenttien viheriöillä tai suurkokousten lavoilla. Herra on aina enemmän kiinnostunut valmentajista eli niistä, jotka bongaavat uusia kykyjä ja koutsaavat heitä tulevaisuuteen. Paavali kirjoittaa nuorelle valmennettavalleen Timoteukselle, että hän sen, minkä oli kuullut Paavalilta, uskoisi eteenpäin sellaisille luotettaville miehille, jotka olisivat sitten kykeneviä siirtämään nämä uskon ja opin tärkeät asiat eteenpäin, seuraavalle sukupolvelle. Tämän käytännön Paavali puolestaan oli oppinut omalta mentoriltaan, Barnabaalta. Eli hyvällä valmentajalla on itsellään useimmiten pelaajatausta, jolloin hän oman aktiivisen peliuransa jälkeen valmentaa muita pelaamaan. Ehkä hän sitten elämänsä loppupuolella tekee niinkuin Paavali vankilassa ollessaan eli kirjoittaa hedelmöittäviä valmennusoppaita nuoremmille seuraajilleen. Tämä nyt näin allegorisesti puhuen ja hengellistä elämää koskien.

• Kuulimme Lassilan Heikiltä myös ajankohtaisia tilastotietoja evankeliumin leviämisestä Kiinassa, Intiassa, Bangladeshissä etc. Näyttääkin siltä, että maailma on kääntymässä ylösalaisin eli monista entisistä pakanamaista on, ainakin alueittain, tulossa paljon kristillisempiä kuin perinteisistä kristityistä länsimaista. Tämä leviäminen tapahtuu nimenomaan kotiseurakuntien piirissä, koska monissa maissa tämä on ainoa toimiva tapa kokoontua. Jumalan strategia näyttäisi olevan se, että tällä hetkellä Pyhän Hengen globaalissa työssä ovat vuorossa ns. maltilliset islamilaiset maat, seuraavaksi tiukan linjan islamilaiset maat ja viimeisenä hengellisesti katsoen ehkä kaikkein kovin maaperä koko planeetalla eli länsimaat. Tulevaisuudessa tulemme näkemään entistä enemmän esim. Aasian ja Afrikan maista tulleita apostolisia ja profeetallisia lähetystyöntekijöitä keskuudessamme. Herra varjelkoon länsimaiset ihmiset ja kristityt erityisesti ylpeydeltä ja ylenkatseelta näitä Jumalan lähettiläitä kohtaan, sillä heillä on paljon annettavaa meille.

• Tulevaisuudessa tulemme kohtaamaan myös haasteita, ei vain määrällisessä kasvussa, vaan ennen kaikkea laadullisessa (so. sisäisessä ja hengellisessä) kasvussa. Vaikka meillä olisikin paikallisissa seurakunnissamme hengellinen vanhemmuus (so. katsijat, vanhimmat ja paimenet) asianmukaisella tolalla, tarvitsemme kuitenkin myös ns. kiertävää palvelutyötä. Tämä viisitahoihin palveluvirka (Ef. 4:11:n apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat) ei ole kiinteästi sitoutunut mihinkään nimenomaiseen paikallisseurakuntaan, vaan Herra on tarkoittanut sen palvelemaan koko Kristuksen seurakuntaa kaikkialla.

Paljon muutakin mielenkiintoista on ilmassa. Jumala on liikkeellä ja Hän haluaa tehdä uusia asioita. Hän ei halua vain uudistaa seurakuntaansa, vaan Hän haluaa viedä sen selvästi eri tasolle kuin missä nyt olemme niin yksilöinä kuin yhteisöinäkin. Ehkä on hyvä alkaa työstää hengellinen vanhemmuus-teemaa enemmän ja syvemmin paikallisella tasolla. Koko ajan on hyvä pitää mielessä se, että kristinuskossa on kyse minun suhteestani Isään Jumalaan Jeesuksen kautta. Pyhä Henki on kaiken tämän ylläpitäjä.

Usko ei siis ole mikään perinteinen "suuri kertomus" siinä mielessä, kuten esim. kapitalismi, länsimainen demokratia tai kommunismi ovat olleet. Kyse ei ole myöskään mistään informaation siirtämisestä. Kyse on suhteesta. Jos tämä näkökulma hämärtyy todistuksemme jää ulkokohtaiseksi ja se synnyttää kyynisyyttä kuulijoissa. Todistustamme ajatellen kyse on minun oman elämäni kertomuksen liittämisestä siihen "suureen kertomukseen", joka meillä on Raamatussa. Se nimittäin kertoo siitä, mitä Herra on tekemässä ottaakseen itselleen valtakunnan. Siinä minä haluan olla mukana.