Missä ollaan menossa? (Starfish-mietteitä jälleen kerran)

Olen tässä kesän kuluessa lueskellut Wolfgang Simsonin Starfish´iä toista kertaa läpi. Sen samalla kertaa ilmenevä ajankohtaisuus ja profeetallisuus hämmästyttävät ja ilahduttavat mieltäni uudelleen ja uudelleen. Uskon, että tästä julkaisusta ja kaikesta siitä, mitä se poikii, on jo nyt ja etenkin tulevaisuudessa meille paljon hyötyä. Tämä rakentaa Kristuksen seurakuntaa niin universaalilla kuin paikallisellakin tasolla. Se ei varmaan tee sitä Sinun kotikirkkokunnallesi, mutta todelliselle ekklesialle kyllä.

Simson kirjoittaa historian kairos-hetkestä, joka on erilainen aikaan liittyvä määre kuin kronos, joka tarkoittaa eteenpäin kulkevaa aikaa ja lineaarista aikakäsitystä. Kairos tarkoittaa erityistä Jumalan määräämää aikaa, eräänlaista vedenjakajahetkeä, jonka kohdalla puhutaan "ennen" ja "jälkeen". Aika ikäänkuin pysähtyy silloin ja asiat muuttuvat siitä eteenpäin. Esimerkkeinä tällaisesta erityisestä Jumalan toiminnan hetkestä, jolloin asiat ikäänkuin tiivistyvät tiettyyn hetkeen, aikaan ja paikkaan, oli Jeesuksen syntymä ja ensimmäinen helluntai.

Kairos-hetket edellyttävät erityistä reagointia, epätavallista kaikua kaikissa meissä. Jollei näin käy, niin saatamme menettää päivän, jolloin Jumala vieraili luonamme. Meidän täytyy antaa kaiken tämän koskettaa meitä ja antaa viedä meitä syvemmälle Jumalan prosesseihin. Koko ajan kaikki nämä profeetalliset vaikutelmat, näyt ja kuvat sekä sanat ja ilmestykset tulee koetella pahki Jumalan Sanalla. Jos ne ovat Hänestä ja niissä puhuu aito profetian Henki, ne kestävät kaiken koettelun. Mutta meidän itsemme ei tule tyytyä muuhun kuin puhtaaseen kultaan.

Simson vertaa omaa aikaamme poliittisessa mielessä Jeesuksen syntymän aikaan, jolloin elettiin maailmanlaajuisesti poikkeuksellista Pax Romanan aikaa. Nyt vallitsee vastaavanlainen Pax Americanan aikakausi, jolloin tietty militaristinen ja markkinahenkinen imperiumi hallitsee. Se on luonut globaalin verkoston, jolla on yhteinen kieli, englanti ja musiikki, MTV ja kulutussuuntautunut populäärikulttuuri sekä kommunikointijärjestelmä, joka liittää ihmiset eri puolilla maapalloa toisiinsa internetin nopeudella. On syntynyt maailmanlaajuinen kylä, joka mahdollistaa nopeat kommunikointiyhteydet jo nyt ja totalitaristisen kontrollin aikaa myöten.

USA:llä on johtava rooli näissä maailmanhistorian tapahtumissa, oli se meistä kivaa tai ei, tai oli se kolmannen maailman köyhien näkökulmasta katsottuna oikein tai väärin. Huomaa se, että Jeesus ja Hänen opetuslapsensa eivät koskaan puhuneet Rooman imperiumin puolesta, mutta eivät myöskään sitä vastaan. He ajattelivat asiaa aina puhtaan käytännöllisesti heidän oman missionsa lähtökohdista ja tarpeista käsin. Pax Romana loi suotuisat puitteet evankeliumin leviämiselle: rauhantila, toimivat viestiyhteydet, turvalliset kulkureitit jne. Sama juttu tänään.

Jeesuksen Kuninkuuden alamaisina meidän ei tule taistella globalisaatiota vastaan, olla mieleltämme anti-amerikkalaisia tai kritisoida kaikkea, mitä USA:n hallitus tekee. Eikä meidän missään nimessä pidä omaksua epäpyhää, muotojumalista amerikkalaisuutta ja samaistaa sitä aitoon Jeesuksen seuraamiseen. Amerikan kansa ei ole Jumalan kansa, eikä amerikkalainen (tai ylipäätään länsimainen) elämäntapa ole yhtä kuin raamatullinen kristinusko. Simson toteaa jossain muussa yhteydessä, että jenkeissä sanoa olevansa "uudestisyntynyt, kirkossa käyvä kristitty" on vähän sama kuin mainostaisit itseäsi tekopyhänä hurskastelijana. Mutta kun Jumala on aina käyttänyt eri suurvaltoja oman tuomiovaltansa edustajina historian saatossa, niin näin on edelleenkin. Ajatellaanpa vaikka Juudan ja Jerusalemin tuhoa, Babylonian hallitsija Nebukadnessaria ja profeetta Jeremiaa tai Danielia toimimassa kahden Lähi-idän suurvallan, ensin Babylonian ja sitten Meedo-Persian korkea-arvoisena virkamiehenä.

Loppupelissä kaikki nämä historian suurvallat, jotka Daniel, mielenkiintoista kyllä, näkee ilmestyksessään petoina, ovat vain nappuloita Jumalan shakkilaudalla. Hän käyttää niitä omien tuomioidensa välikappaleina, mutta kun niiden synnit ovat täyttäneet tietyn mitan, niin tuomio kohtaa takuuvarmasti myös niitä. Jaan ehdottomasti Simsonin näkemyksen siitä, että nykyinen globalisaatioprosessi, joka ilmenee markkinavoimina ja rahan valtana sekä kansainvälisinä rauhanoperaatioina YK:n , USA:n, Naton tai EU:n toimesta, on osa tulevan Babylonin synnytysprosessia.

Babylon tulee olemaan globaali poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen ja uskonnollinen rakenne, joka tulee lopulta saavuttamaan maailmanvallan hetkeksi. Tätä valtaansa se tulee käyttämään vainotakseen seurakuntaa eli - lukija huoatkoon tämän! - "pyhiä, apostoleja ja profeettoja" (Ilm. 18:20). Tämä on hyvin mielenkiintoinen kohta. Apostoli Paavali 1.Korinttilaiskirjeessään puhuu seurakuntaan ensin asetetuista apostoleista ja sitten profeetoista (1.Kor. 12:28). Tämän ajatuksen hän toistaa Efeson seurakunnalle puhuessaan seurakunnasta, joka on rakennettu "apostolien ja profeettojen perustukselle" (Ef. 2:20). Myöhemmin samassa kirjeessään hän jatkaa tätä ajatusta (Pyhän Hengen inspiroimana): seurakunnalle on annettu lahjaksi apostoleja ja profeettoja (ja Ef. 4:11:n mukaan myös muita palveluvirkoja), joiden tehtävänä on varustaa uskovia kasvamaan ja toimimaan seurakunnan rakentumikseksi.

Mielenkiintoista on juuri se, että apostoli Johannes tässä elämänsä loppupäivien suuressa ilmestyksessä puhuu viimeisten päivien seurakunnasta juuri samoilla sanoilla: ensin pyhät yleisesti ja sitten apostolit ja profeetat erikseen mainiten. Lopun aikoina globaali Babylonin järjestelmä tuleekin kokemaan kovimmiksi kilpailijoikseen juuri ne uskovat, jotka pitävät kiinni Jeesuksesta ja Hänen Sanastaan. Näiden ihmnisten arvot ja niiden mukainen elämä käytännössä haastavat koko babylonialaisen systeemin niin voimakkaasti, että seurauksena voi olla vain vaino.

Tämän tähden ekklesian tulee olla kestävä ja vastustuskykyinen tälle politiikalle (esim. mediassa) ja vainolle. Seurakunnalla tulee olla vainot kestävä mielenlaatu ja rakenne - ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Käytännössä meidän tulee olla esim. vapaat pelosta menettää jotkin taloudelliset etuoikeudet uskovina, niin yksityisesti kuin yhteisöinäkin. Tällaiset uskovat selviävät tulevaisuuden koetuksista paremmin kuin ne, jotka luottavat haihtuvaan maalliseen tavaraan ja poliittiseen turvallisuuteen.


PS. Jos et vielä ole tutustunut tähän Starfish-julkaisuun, niin minulta voit saada sen sähköisessä muodossa.