JOULUBLOGI 1

Olen muutaman viime vuoden aikana törmännyt uskoviin, jotka ovat selvästi kyllääntyneet joulun viettoon. Tai eivät ehkä joulun viettoon sinänsä, vaan enemmänkin länsimaiseen kaupalliseen jouluun, jossa materialistiset arvot ovat ykkössijalla. No, ymmärränhän minä tuon – ja jaan tämän kokemuksen kyllä. Jos vähäänkään haluaa astua pois mukavuusvyöhykkeeltä ja penkoa perinteisen joulun viettomme juuria, niin törmää tosi mielenkiintoisiin ja arveluttaviin juttuihin.

• Joulupukki-taru periytyy yhdestä vanhakatolisen kirkon lukemattomista hassahtaneista pyhimystaruista...

• Joulupuu-perinteen juuret ikivanhassa babylonialaisessa ”elämänpuun” palvonnassa....

• Tontut taas tulevat ties mistä...

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin... Tosiasia on, että joulun viettomme on ylevä sekoitus pakanallisia ja kristillisiä aineksia. Nykyaikana tosin se joskus niin harsomaisen ohut joulun kristillinen pintasilauskin halutaan viedä ja tuoda tilalle joulupukki, Korvatunturi ja tontut eli pakanallisuus. Ja kaikki tämä rahanhajuisella kaupallisuudella kuorrutettuna. Käy niin kuin laulussa sanotaan, että ”laps´ hankeen hukkuu, unhottuu”.

Eipä siis ihme, että Euroopassa monet kristilliset ryhmät ovat kritisoineet länsimaista joulun viettoa siitä, että se kiinnittää huomion pois joulun todellisesta sanomasta. Saksassa ja Itävallassa alkoi v. 2006 "Kieltäkää pukki" -kampanja, jonka johdosta joulupukkia ei päästetty joulumarkkinoille. Wienin joulumarkkinoilla pukkijulisteet ja -kuvat piti poistaa. Kampanjan järjestäjien mielestä joulupukki on kaupallinen ja Coca Colan markkinamiesten luoma hahmo. Wienin kaupungintalon tiedottaja sanoi, että ne, jotka haluavat nähdä joulupukin, voivat mennä Amerikkaan...

Mutta mutta, joskus tuntuu siltä kuin jotkut vilpittömät veljet ja sisaret olisivat lähteneet sutta pakoon ja olisikin tullut karhu vastaan. Kuulen nimittäin joidenkin uskovien kristillisen joulun sijasta viettävänkin esim. juutalaista valon juhlaa, hanukkaa. Siihenkin nimittäin liittyy lahjojen antaminen, valon syttyminen pimeään etc. Jollain tavalla voisin ymmärtää postmodernien uskovienkin olevan niin pettyneitä ja toivonsa menettäneitä länsimaiseen jouluun ja kristillisyyteen ylipäätään, että korvaavaa kokemuksellisuutta täytyy jostain löytyä. On ikäänkuin hengellisempää sanoutua tällä tavoin pois maallistuneen joulun vietosta.

Mutta että juutalaisuudesta...? Mikä oli spontaani ensireaktioni tällaisesta kuullessani?

• Hoh-hoijaa... (haukotus)

Emme me nyt sentään niin Israelin ystäviä ole. Eikö nyt olisi hyvä kaivaa esille apostoli Paavalin pyhä epistola Galatalaisille, jossa hän yksiselitteisesti osoittaa, että tällä tiellä tulee vastaan juutalainen lakiuskonto ja viime kädessä Jumalan tuomio, sillä mikään liha ei tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain teoista. Miten se vanha kunnon Paavali asian niin piristävän epäuskonnollisesti kiteyttikään? ”Saisivat kuohita itsensä, nuo teidän yllyttäjänne!” (Gal. 5:12)

Uskonnollisuudesta tässä nimittäin on kysymys, ei mistään muusta. Aivan niin kuin alkukristillisenäkin aikana, niin myös kristityillä tänäänkin on uhkaamassa kaksi vaaraa, joihin langeta;

• toisaalta juutalainen lakiuskonto ulkonaisine menoineen ja tapoineen,

• toisaalta gnostilaisperäinen uskonnollisuus, joka ilmenee tänä päivänä kaikenlaisessa new age-hörhöilyssä.

Molemmissa näissä on vaarana niiden sekottaminen kristinuskoon ja molempia näitä vastaan apostoli Paavali yhtään siekailematta hyökkää kirjeissään kristillisille seurakunnille nykyisen Kreikan ja Turkin alueella. Eikä kumpikaan näistä vaaroista ole mitenkään tuntemattomia nykypäivän Kristuksen seurakunnallekaan.

Tehkäämme mekin niin, olkaamme Paavalin seuraajia, ja vastustakaamme näitä harhoja.

Mutta eiköhän joulun vietossa edelleenkin se olennainen juttu ole se, että Jumala syntyi ihmiseksi:

• ääretön astui äärelliseen

• iankaikkinen tuli ajalliseen

• katoamaton pukeutui katoavaiseen

• Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme...

Tässä nimittäin on ihmettä kerrakseen. Tämän ihmeen käsittelemiseen ei riitä rationalisuus, vaan usko yksin yltää siihen. Tämän ihmeen ihmettelemisen rinnalla emme tarvitse sen enempää materialistista, kuin uskonnollistakaan joulua. Jeesus syntyi ihmiseksi Sinun ja minun vuokseni ja tähän ihmeeseen enkelitkin halajavat katsahtaa.

Jumala nimittäin riisui aseet langenneilta henkivalloilta ja asetti ne julkisen häpeän alaisiksi ja sai heistä Jeesuksen kautta riemuvoiton. Sentähden älköön kukaan tuomitko Sinua syömisestä tai juomisesta, eikä myös minkään juhlan vietosta. Ne nimittäin ovat vain tulevaisten varjo, mutta meidän elämämme on Kristuksen.

Hengellisyydestä puheen ollen; älköön kukaan sellainen riistäkö Sinulta voittopalkintoasi, joka on mieltynyt nöyryyteen, enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama. Jos kerran olet Kristuksen kanssa kuollut pois maailman alkeisvoimista, miksi enää sallit määrätä itsellesi säädöksiä - vaikkapa joulun viettoon liittyen - tyyliin "älä tartu, älä maista, älä koske!". (Ks. Kol. 2:15-21)

Vaan mitä Raamattu kehottaa? "Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne." (Neh. 8:10)