Onko jo aika... vai mikä aika on?

Sain eräältä vapaakirkolliselta ystävältäni tänä sunnuntaiaamuna tekstarin:

”No niin. Nyt se alkaa. Lue hs ja Kotimaa. Joko kaikuu huuto: tulkaa pois ev.lut.srk:sta? Ja eilen luimme päätöksestä lopettaa sleyn rahoitus pk-seudulla koska vastustavat naispappeutta. Aika kova juttu.”

Joo-o, näin on. Nyt se alkaa – tai on jo ollut menossa jo pitemmän aikaa. Itse olen seurannut evlut. kirkon kehitystä 70-luvun puolivälistä saakka. Kehitys on ollut selkeä ja ennustettava. Ensin repivä raamattukritiikki, sitten naispappeus, sen jälkeen homoliittojen siunaaminen, samaan aikaan toisinajattelevien savustaminen ulos kirkosta ja niin edelleen... Mitä seuraavaksi? Ks. Helsingin Sanomista, joka lainaa BBC:tä:

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pedofiilien+aivojen+magneettikuvat+erilaisia+kuin+muiden+rikollisten/1135232311429?ref=rss)

Itse asiassa monien luterilaisen kirkon herätyskristillisten julkaisujen sivuilla on huolestuttavia äänenpainoja kuulunut jo pitkään. Ihan viime aikoina mm. Uusi tie-lehden päätoimittaja Leif Nummela on kirjoittanut otsikolla ”Siunaisitko pappina homoparin?” sangen huolestuneeseen sävyyn: ”Tällä hetkellä ollaan Suomessa oikeudessa virkakysymyksestä, ja muutaman vuoden sisällä joku voi olla oikeudessa homokysymyksen takia. Moni rukkaa näkemyksensä jo nyt vallitsevan kulttuurin mukaiseksi…

Niillä, jotka haluavat pysyä uskollisena Raamatun sanalle, on nyt kiire. Jos seuraavaan kirkolliskokoukseen valitaan tarpeeksi monta herätyskristittyä, jotka uskaltavat äänestää enemmistöä vastaan, kirkon virallista kannan muutosta voidaan ehkä vielä muutama vuosi jarruttaa.”

Pari samansuuntaista blogikirjoitusta löytyy myös:

http://vesan.blogspot.com/ November 30, 2007 Alkaa olla kiire

http://uskonpuolesta.blogspot.com/ 1. joulukuuta 2007 Lähtölaskenta on alkanut

Jännää, ettei kumpaankaan postaukseen ole tullut ainuttakaan kommenttia – aivan kuin asia ei juurikaan hetkauttaisi joulun viettoon valmistautuvaa kristikansaa. Mutta miten

Jumala kehottaakaan profeettojaan?

• ”Huuda täyttä kurkkua, älä säästä, korota äänesi niinkuin pasuna, ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.” (Jes. 58:1)

• ”Suuhusi pasuna! Kotkan lailla Herran temppeliä vastaan-sillä he ovat rikkoneet minun liittoni, ovat luopuneet minun laistani!” (Hoos. 8:1)

Se, mikä tässä prosessissa eniten hämmästyttää on kaksi asiaa.

Ensimmäinen on monien luterilaisten uskovien uskomaton sinisilmäisyys nykyisen kehityksen ja kirkon maallistumisen/pakanallistumisen edessä. Monet tuntemani kirkolliset, hurskaat kristityt elävät itse luomassaan ”sitku”-maailmassa; ”sitten kun tämä ja tämä tapahtuu, on aijka lähteä kirkosta”. Tätä ”sitku”-rajapyykkiä siirretään eteenpäin kerta toisensa jälkeen. Tätä perustellaan uskollisuudella isien kirkkoa kohtaan yms. (mukaan luettuna Hepr. 10:24-25:n joko häikäilemätön tai naivi väärin tulkinta). Useimpien kohdalla se on kuitenkin silkkaa mukavuudenhalua ja muutospelkoa ennemmin kuin rakkautta totuuteen. Luulen monien tuntemieni kirkkouskovaisten tulevaisuudessa hyväksyvän homoliitot vihkimisineen, koska kirkon johto niin edellyttää.

Toinen seikka on kirkkoon kuulumattomien uskovien – perinteiset kirkolliset vapaat suunnat etunenässä – hämmästyttävä hiljaisuus em. prosessin edetessä vääjäämättömästi kansankirkossamme. Huolestuneita äänenpainoja ei juurikaan ole viralliselta taholta kuulunut, profeetallisen pasuunan selkeästä varoitusäänestä puhumattakaan. Tai jos on kuulunut, niin ne ovat tulleet enimmäkseen kansan syvien rivien epämääräisenä mutinana kabinettien pysytellessä kohteliaasti hiljaa. Aika näyttää riittääkö vapailta suunnilta tarpeeksi luonnetta tuoda esille raamatullinen totuus jopa suhteiden katkaisemisen uhalla. Pelkään, ettei näin käy, koska vapaat suunnat Suomessa ovat saman hengen lapsia kuin valtaosa kansankirkostakin. Ihaillen seuraan afrikkalaisten anglikaanikirkkojen rohkeutta ja totuuden rakkautta länsimaisia sisarkirkkojaan kohtaan vastaavassa tilanteessa, kun ne ovat uskaltaneet korottaa äänensä.

Pelkään, että näemme maallistumisen etenevän kansankirkon piirissä entisestään tulevaisuudessa. Rukoilen, että olisin väärässä. En kuitenkaan jaksa uskoa kirkkolaitoksen uudestisyntymiseen, enkä muidenkaan instituutioiden. Eipä sellaista ole meille Raamatussa luvattukaan.

Siirtyykö tämän luopumustaistelun rintamalinja seuraavaksi vapaiden suuntien piiriin ja millä aikaviiveellä – sen aika näyttää. Joka tapauksessa ”lähtölaskenta on alkanut” ja nyt ”alkaa olla kiire”.