Vanhemmuus hukassa
Pääministeri Vanhanen peräänkuulutti Jokelan koulusurmien jälkeen suomalaisiin kouluihin, päiväkoteihin ja myös koteihin ”valtavasti osaamista”. Pääministerimme tarkoitti sillä tietenkin erilaista korkeasti koulutettua ammatillista osaamista, joilla yhteiskunnassamme pahoinvoivat nuoret hoidettaisiin kuntoon ja raiteilleen takaisin yhteiskuntakelpoisiksi kunnon kansalaisiksi.
Tämä ammatillisen osaamisen näin vahva (yli)korostaminen herättää ajatuksia...
Joku viisas sanoi kerran, että ns. sosiaalisesti moniongelmaisilla nuorilla on kyllä erilaisia ammattiauttajia pilvin pimein, niin että päät yhteen kolkkaa. Sensijaan heiltä puuttuu yksi tavallinen vastuullinen vanhempi ihminen – aikuinen.
Tätä me nyt tarvitsemme enemmän kuin ammatillista osaamista; vastuullista vanhemmuutta, tervettä, maalaisjärkistä aikuisuutta, isyyttä ja äitiyttä, lähimmäisyyttä ja yhteisöllisyyttä.
Olisiko Kristuksen seurakunnalle jotain tilausta tässä kohtaa? Tarkoitan tällä tavallisten Jeesukseen uskovien tavallista yhteyttä arkipäivän elämän keskellä; välittämistä, kuuntelemista, huolenpitoa ja rukousta. Siitä olisi hyvä alkaa.
2 comments:
Minun huomioni kiinnittyi eilen paikallisradion ohjelmaa kuunnellessani siihen miksi tällaisen traumattisen tragedian yhteydessä päähuomio kiinnittyy yhteiskunnan vastuuseen tapahtuneessa. Ohjelmassa perän kuulutettiin koulun vastuuta ja vaikutus mahdollisuuksia ennaltaehkäistä tällaiset tapahtumat.
Eikö todellisuus ole kuitenkin se, että jos vasta kouluun tulevalla lapsella todetaan häiriökäyttäytymisen kautta olevan ongelmia on monessa tapauksessa huomion tekemisen aika paljon myöhässä.
Kyllä lasten pahoin- niinkuin hyvinvoinnissakin lähtökohta on perheessä.
Vanhemmuuden käsite on tällä nyt kasvattajan asemassa olevalla ikäluokalla monessa tapauksessa täysin hukassa.
Yksi kauan sitten minua huolestuttanut asia pulpahti pinnalle siihen aikaan...hmmm...ehkä joskus kahdeksankymmentä luvulla, kun uskovaisiin perheisiin hankittiin televisio. Silloin kuulin useamman kerran hankinta perusteluna seuravaa; "ei me muuten, mutta lasten tähden."
No tietysti televisio oli jo muissa kodeissa, eikä uskovaisten kotien lapsista television tähden tullut sen pahempia, kuin muidenkaan, mutta kenen ja minkä kasvatettavaksi uskomme nuo lapset, jotka saavat olla sen tarjoaman annin vaikutuspiirissä.
Mitä sanoisinkaan tämän päivän lapsien "kasvattajista" elektronisen virtuaalisen viihteen alalla.
Herää kysymys yleensäkin millä tämän päivän ihmiset, kaikki ikäluokat viihdyttävät itseään? no mm. väkivallalla, sitä katselemalla omissa kodeissaan.
Vaikka kodissani ei ole televisiota, en ole ulkopuolinen esittämiini kysymyksiin, meillä on videot, dvt, tietokoneet, ym, ym.
Suomen kansa on nyt täynnä kysymyksiä, mutta unohtaako se tapahtuneen etsimättä perimmäisiä vastauksia tapahtuneen syihin ja jos etsii, onko valmiutta enää kääntää kurssia.
Yhteiskunnan vastuu korostuu sosiaalidemokraattisessa lähestymistavassa. Kaikki päiväkoteihin, kaikki peruskouluun, (lähes)kaikille korkeakoulututkonto jne. Tämä tasapäistämisen politiikka ja yhteiskunnan vastuun korostaminen on mennyt aivan överiksi.
Vaaleanpunainen sosiaalidemokratia on verrattavissa Ilmestyskirjan penseyteen. Ei olla palavia (sosialisteja) eikä kylmiä (kapitalisteja), vaan tehdään koko ajan kompromisseja.
Itse asiassa suurin osa tämän ajan länsimaisista kristityistä on sosiaalidemokraatteja suhteessaan Raamatun sanomaan.
Kysymys kommentoitavaksi: Oliko Jokelan joukkomurhaaja riivattu?
Post a Comment