Ajan merkkejä nämäkin

Olen jo aiemminkin viitannut/suositellut Pasi Turusen blogia http://uskonpuolesta.blogspot.com/

Pasilla on hyvä taito iskeä relevantilla tavalla kiinni tärkeisiin kysymyksiin. Niinpä luin hänen viimeisimmän postauksensa 1. marraskuuta 2007 otsikolla

Haloo, uskovat avoliittolaiset!

ja ihmettelin; tässäkö nyt ollaan menossa? En heti olisi uskonut lukemaani todeksi. Mieleen nousi myös kysymys, kuinkahan yleisestä trendistä tässä todellisuudessa lienee kysymys? (Vaikka eihän sillä sinällään ole mitään merkitystä...) Eniten minua huolestuttaa tässä kuitenkin se, että nyt käsittääkseni puhutaan uudestisyntyneistä kristityistä, eikä niinkään minkään perin maallistuneen kirkon ulkojäsenistä. Näin ainakin ymmärsin Pasin kirjoituksesta. Ellei sitten ole kysymys siitä, että me todellakin olemme niin maallistuneita, että...

Emmekö sitten ole maallistuneita ja Jumalan elämästä vieraantuneita, jos elämme kuten maailman ihmiset ainakin? Luulemmeko itse välttävämme Jumalan rangaistuksen ja tuomion, kun meillä on syntisen elämämme peittona kristityn nimi? Jos Jumala näiden asioiden takia tuomitsee tämän maailman, niin minkä luulet olevan meidän kohtalomme, jotka kannamme Kristuksen seurakunnan nimeä? Olisiko nyt uskonpuhdistuksen aika tässä kohtaa?

Mieleeni tulee monenlaisia ajatuksia.

• Mitä seurakunnissa opetetaan näistä asioista; esim. seurustelun rajoista, avioliiton pyhyydestä, seksuaalisesta puhtaudesta?

• Vai opetetaanko mitään, ettei ”pelästytettäisi” nuoria pois seurakunnasta?

• Laiminlyödäänkö kristilliseen moraaliin kuuluvien asioiden opetusta uusien, trendikkäimpien juttujen (yli)korostamisen rinnalla?

• Emmekö ymmärrä, mitä on tämän tien päässä, jos jatkamme näin eteenpäin?

Entä missä viipyvät uskovien avoliittoja puolustavien veljien ja siskojen vastineet moiseen "yksityisasiaan" puuttumiseen?