Monday, December 06, 2010

Olenko naiivi uskossani?


Mieleeni hiipii aamutuimaan hämäävä epäilys: olenko uskossani naiivi? Uskonko turhanaikaisiin asioihin? Olenko tavoittelemassa asioita, joita Herra ei koskaan ole edes luvannut? Olenko kauaksi todellisuudesta etääntynyt haihattelija, joka tavoittelee tuulta, puhuu tuuleen ja synnyttää tuulentupia?

Lueskelin aamulla Petri Mäkilän mielenkiintoista kirjaa klassisen helluntailaisuuden teologisesta ihmiskäsityksestä. Kirjassa kuvataan (s. 94) perihelluntailaista näkemystä "täydestä evanleliumista" ("The Fourscore Gospel"):

"Reformaation aikana Jumala käytti Martti Lutheria ja muita palauttaakseen maailmalle opin uskon vanhurskaudesta. Room. 5:1. Myöhemmin Jumala käytti Wesleyn veljeksiä ja muita merkittävässä pyhitysliikkeessä palauttaakseen evankeliumin pyhityksestä uskon kautta. Apt. 26:18. Myöhemmin Jumala käytti useita palauttaakseen evankeliumin yliluonnollisesta parantumisesta uskon kautta. (Jaak. 5:14-15) ja evankeliumin Jeesuksen toisesta tulemisesta. Nyt Jumala on käyttämässä useita todistajiaan merkittävässä helluntailiikkeessä palauttaakseen evankeliumin kasteesta Pyhässä Hengessä ja tulessa (Luuk. 3:16, Apt. 1:5) sitä seuraavien merkkien kanssa. Mark. 16:17, 18, Apt. 2:4, 10:44-46, 19:6, 1:1-28:31. Kiitos Jumalalle, meillä on nyt koko evankeliumin julistajia."

(Ote The Pentecostal Fellowship of North America´n opillisesta julkilausumasta)

Menemättä tässä yhteydessä sen enempää yksityiskohtiin tekstistä, näen sen pääpiirteissään aika hyvin kuvaavan kirkko- ja dogmihistoriallista kehitystä viimeksi kuluneiden parin kolmen sadan vuoden aikana. Kyllä, tätä Jumala on historiassa tehnyt ja näin Hän on toiminut tähän päivään saakka. Kiitos Hänelle siitä!

Kuitenkin kun luen Uutta testamenttia (ja erityisesti Efesolaiskirjeen 4. lukua) näen koko tähän astisen kehityksen vielä vajaana, mitat täyttämättömänä. Uskonpuhdistus ja uskon alkujuurille palaaminen (aivan kuten on tapahtunut noissa neljässä em. asiassa) ei ole vielä viety loppuun asti. Kysymys seurakunnasta Kristuksen ruumiina ja sen puhdistamisesta epäraamatullisesta painolastista on vielä suurelta osin käsittelemättä Jeesukseen uskovien keskuudessa. Kutsuttakoon tätä vaikka seurakunnan rakenteiden uskonpuhdistukseksi.

Uskon tämän raamatullisen totuuden valkenemisen ajan olevan vielä edessäpäin, mutta jo nyt alkaneen ja olevan monin paikoin menossa. Tällä hetkellä ne, jotka pitävät tätä totuutta julkisesti esillä, kokevat samanlaista väärinymmärrystä valtaosan kristittyjä taholta, kuin esim. Azusa-kadun herätyksessä mukana olleet omana aikanaan.

Tässä kohtaa uudistan kysymykseni: olenko siis naiivi uskossani, kun ajattelen vielä olevan edessä sen ajan, jolloin ymmärrys kaikista uskovista Kristuksen ruumiin jäseninä paikallisella tasolla on kaikille meille yhteistä uskoa ja ajattelua, joka eletään todeksi myös käytännössä?

Kuitenkin kun katson ympärilleni, niin näen samaa tietä vaeltavien keskuudessa nostettavan esille monenlaisia argumentteja tätä totuutta vastaan. Ne voivat olla kirkkopoliittisia, käytännön toiminnallisia, opillisia ja teologisia tai johtajuuteen perustuvia, mutta yhtä kaikki niille on ominaista raskaus, vaikeus ja hitaus ymmärtää Raamatun ilmoitusta seurakunnasta.

Kaikkia näitä argumentteja kuunneltuani, niitä Sanan valossa pohdittuani ja ollen edelleen valmis asialliseen keskusteluun ja mielipiteiden ja kokemusten vaihtoon eri ihmisten kanssa totean, että haluanpa olla siis naiivi uskossani loppuun asti. Minulle ei vielä(kään) ole esitetty sellaisia argumentteja, jotka saisivat minut luopumaan näkemyksestäni.

2 comments:

Teknistä tietoa said...

Jumala käyttää ja on myös käyttänyt vuosituhansia erilaisia ihmisiä eri tilanteissa ja eri historian ajassa. Ei vain reformaation aikana tai sen jälkeen, vaikka niin usein kuvitellaan taikka luullaan.

Mutta mikä on koko kristinuskon perussanoman pointti? Se on pelastus. Ketkä sitten pelastuvat? Ne, jotka uskovat.

Periaatteessa ei tämän vaikeampi juttu. Ehkäpä juuri tämä helppous tekee justiinsa kristinuskon niin vaikeaksi käsittää?

Paavo Saariranta said...

Enpä ole itsekään luopumassa. Tosin hiukan yksinäistä tämä on. Enkä edes halua mitenkään kiivailla asiasta, en vain yksinkertaisesti (ainakaan tällä hetkellä) jaksa kaikkea sitä "oheista", jota isntitutionaaliseen seurakuntaan meneminen toisi väkisinkin tullessaan...