Friday, January 06, 2023

Vuoden aluksi

 Joskus kuulee sanottavan, "olen Jeesuksen seuraaja arkipäivän elämässä". Ei niin, että siinä olisi jotain pahaa (enkä usko Hänenkään niin ajattelevan), mutta kuitenkin elämässämme tulee eteen tilanteita, risteyskohteita ja aikoja, jolloin meiltä kysytään luopumista mukavasta ja rauhallisesta keskivertoelämästämme (missä ei edelleenkään ole mitään pahaa). 

Herra ikään kuin asettaa eteemme valinnan ja sanoo, että me voimme edelleen valita tuon nykyisen elämämme tuttuine turvallisine ympyröineen tai sitten valita uuden tien, joka on epäsopivampaa aika ajoin ja vie meidät pois mukavuusvyöhykkeeltämme, mutta avaa eteemme kokonaan uusia näkymiä. "Sinä annat askeleilleni avaran tilan, eivätkä minun nilkkani nyrjähdä."

Takuuvarmasti siunaus seuraa meitä tällä uudella mahdollisuuksien tiellä, mutta jos luulet sen olevan helppoa, forget about it. Mutta mitä itse asiassa on onni, tyytyväisyys tai yltäkylläinen elämä? 

"Minun onneni on olla Jumalaa lähellä."

"Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." 

"Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni." 


No niin, tehdäänpä siis pieni harjoitus: olenko tänä vuonna valmis vastaamaan meidän Herramme kutsuun astua uuteen, pois minulle niin hyvin sopivasta elämäntyylistä, ja tulla sitä kautta siunatuksi? Tiedän, että myöntävä vastaus Herran kutsuun tuo elämääni niin suurta iloa, että se voittaa jopa tuon ajoittaisen epämukavuudenkin.


Monday, December 26, 2022

Herraa odottava sukupolvi

Mitä on Herran odottaminen? Miten se ilmenee käytännössä ja ihmisten arkipäivän elämässä? Entä vastaako Herra tuohon odotukseen mitenkään?

Mainitsen ensimmäisinä itämaan tietäjät, koska on hyvä syy olettaa, että he lähtivät liikkeelle jo ennen Jeesuksen syntymää. Juutalainen kirjallisuus puhui Jeesuksen syntymän aikoihin paljon Messiaan tähdestä. Aggadoth Massiah kertoo tähdestä, joka nousee Jaakobista (4. Moos. 24:17). Profeettatargum Joonatan nimeää Messiaan syntymäpaikaksi Beetlehemin (Miika 5:1). Rabbi Simeonin, Jochain pojan, mysteeri lupaa tähden ilmestyvän kaksi vuotta ennen Messiaan syntymää. 

Näiden kirjoitusten ollessa hyvin tunnettuja Israelissa ja sen naapurimaissa, siellä osattiin odottaa Messiaan tähteä ja Hänen syntymäänsä. Esimerkiksi Jemen oli mooseksenuskoinen vv. 120 eKr. - 500 jKr. ja siellä odotettiin aivan erityisellä innolla juutalaista kuningasta syntyväksi. Evankelista Matteus seuraa tekstissään itämään tietäjistä Targum Joonatanin lainausta Miikan kirjasta, joten juutalainen kirjallisuus on ollut hänelle hyvin tuttua. 

Itämaan tietäjät, ehkä nykyisen Irakin alueelta, olivat siis osa tuon ajan laajempaa Messiaan odotusta. Jokin elämää suurempi mysteeri, josta oli saatava selko ja johon olisi suhtauduttava sen vaatimalla arvonannolla, oli saanut nämä oppineet tietäjät seurueineen liikkeelle. Nämä tuon ajan mittapuun mukaan korkeasti oppineet miehet olivat ei-juutalaisia, pakanoita, vaikka ehkä olivatkin lähtöisin tuolloisesta Babylonista, jossa oli suuri juutalaisyhteisö. Jos siis Herran kansa on vaiti, niin kivetkin huutavat.

-------

Mutta ei Herran kansakaan hiljaa ollut, vaan oli monia, joiden hengellistä elämää sävytti vahvasti tulevan Messiaan odotus. Evankelista Luukas, moniin todenperäisiin silminnäkijälausuntoihin perustuen, kertoo iäkkäästä pappi Sakariaasta, jolle Herran enkeli ilmoitti Johannes-pojan syntymästä hänelle ja hänen vaimolleen Elisabetille.

- Kuinka minä tämän käsittäisin? Minähän olen jo vanha mies ja vaimonikin on tullut iäkkääksi...

Näiden epäuskon täyttämien sanojen takia pappi Sakarias menetti vaimonsa raskauden ajaksi puhekykynsä. Voisiko papille kovempaa sanktiota tullakaan? Kun poika syntyi ja pappi sitten omin sanoin nimesi hänet Johannekseksi, kertoo Luukas tämän tapahtuman levittäneen ympäristöön aitoa Herran pelkoa ja kääntymistä Jumalan puoleen. Vuosia myöhemmin luemme tämän samaisen pojan työstä Herran tien valmistajana. 

-------

Ilmoituksen varsinaisessa polttopisteessä oli kuitenkin nuori Maria, jolle samainen enkeli Gabriel, jonka toimenkuvaan kuului seisoa Jumalan edessä ja kertoa siellä kuulemansa evankeliumi tietyille Jumalan valitsemille ihmisille, ilmestyi. Marian asenne Jumalan viestintuojan edessä oli täysin toisenlainen, kuin pappi Sakariaan.

- Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle sanansa mukaan.

-------

Marian sulhanen Joosef oli luonnollisesti hyvin hämmentynyt tilanteesta. Hänen ratkaisunsa oli täysin tuon ajan juutalaiseen kulttuurin ja Mooseksen lain ohjaaman moraalikoodiston mukainen. Hän päätti, heidän molempien tähden, hylätä morsiamensa.

Liikkeelle lähetettiin taas enkeli, ehkä samainen Gabriel taivaallisesta kaikkein pyhimmästä, joka puhui Joosefille unessa, antaen yksityiskohtaisen tarkan selonteon siitä, mitä nyt oli tapahtumassa. Jumalan lähettilään sanat liittyivät Joosefin mielessä niihin lukuisiin juutalaisten pyhiin kirjoituksiin, jotka jo lapsuudesta asti olivat hänelle tuttuja. Näin siis messiasodotus sai monenlaisia ilmentymiä. Kaikilta kuitenkin odotettiin samanlaista kuuliaisuutta Jumalan suunnitelmalle.

-------

Kuitenkin todelliset Herraa odottavan sukupolven edustajat tulevat meitä vastaan Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa. En ole vuosien mittaan Uutta testamenttia lukiessani lakannut ihmettelemästä - ja samalla ihastelemasta - kahta vanhusta, jotka saavat palkkansa Herran odottamisesta vielä pitkään jatkuneen uskonvaelluksensa loppumetreillä.

Ensin törmäämme Jerusalemissa vanhaan Simeoniin, joka Luukkaan maininnan mukaan oli hurskas ja jumalaapelkäävä mies. Hän odotti "Israelin lohdutusta", millä viitataan Jesajan 40. luvun sanomaan: "Lohduttakaa minun kansaani" (Jes. 40:1). Tämän tähden rabbit kutsuivat tulevaa messiasta nimellä Menachem, Lohduttaja. Luukas lisää miehen kuvaukseen myös uusitestamentillisen karismaattisen ulottuvuuden: "Pyhä Henki oli hänen päällänsä." Se, mikä hänessä on mielenkiintoista, on se, että tämän samainen Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle henkilökohtaisesti, että ennen maallisen elämänsä päättymistä hän tulisi näkemään tulevan Messiaan. 

Miten henkilökohtaista ja samalla niin luonnollisen yliluonnollista! Tämän jälkeen on loogista lukea Luukkaan raportista: "Hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön."

- Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille. 

-------

Sitten viimeinen esimerkki Herraa odottavasta sukupolvesta. Hän on tämä naispuolinen profeetta, Hanna, joka oli jo 84 vuotta vanha leski. Hän vietti suurimman osan viimeisistä elinvuosistaan temppelin alueella, paastoten ja rukoillen. Hän sattui paikalle samaan tilanteeseen, jossa Simeon oli jo Joosefin, Marian ja Jeesuksen kanssa ja saman profeetallisen Hengen vaikutuksesta ylisti Jumalaa Jerusalemin lunastuksesta. Hänkin sai nähdä oman toivonsa täyttymyksen.


"Puhjetkaa riemuhuutoihin, kaikki Jerusalemin rauniot, 

sillä Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, 

Hän on lunastanut Jerusalemin."

Jes. 52:9


Ks. Matteuksen evankeliumin luvut 1-2 sekä Luukkaan luvut 1-2.


Monday, November 28, 2022

Suojassa

 Viime viikonloppuna olin kansainvälisen kristillisen järjestön, Ellel Ministries´in järjestämässä Explore-viikonlopussa, jossa aiheena oli se, mikä on vastalääke pelkoon ja ahdistukseen. Kun olin nuorempi ja nuoruuden voimissa (ja joskus jopa uhossa), tällaiset asiat tuntuivat aika kaukaisilta. Vanhempana sitä on joutunut (tai saanut) kohtaamaan omia sisäisiä pelkojaan ja niistä nousevia ahdistuksiaan eri tavalla kuin aiemmin. Pelot ovat myös saattaneet olla piilossa, joko tietoisesti inhimillisen uhon alle tungettuja, tai sitten ne ovat olleet syystä tai toisesta tiedostamattomia.

Nykyisin siis tällaiset aiheet, kuten turvallisuus tai pelko ja ahdistus, ovat hyvinkin relevantteja, joskus jopa niin, että sitä pelkää vanhojen pelkojen uudelleen aktivoituvan. Toisaalta - ja tämä on siunattu asia! - tunnen suurta tarvetta kohdata ne kasvoista kasvoihin Herran kanssa ja päästä selville, mistä niissä oikein on kysymys. Vain Hän voi parantaa minut peloistani ja Hän haluaa tehdä niin.

Ajatellaanpa vaikka sitä ylenmääräistä huolehtimista kaikista asioista, joka hyvin usein on opittu käyttäytymismalli. Hyvä kysymys tässä kohtaa on, mitkä ovat ylisukupolviset sidokset tällaisessa käyttäytymisessä? Usein on kyse tavasta toimia ja ajatella, mikä siirtyy jo äidinmaidossa sukupolvelta toiselle. Tai ajatellaan sitä tavalla tai toisella hylätyksi tulemisen pelkoa, joka on niin tuttua meidän yhteiskunnassamme ja hyväksikäytön kulttuurissamme. Tällainen saattaa jonkun kohdalla johtaa jopa siihen, että ihminen hylkää toiset ihmiset, ennen kuin he - oletettavasti - ehtivät hylkäämään hänet.   

Missä siis ovat pelon juuret? Olemmeko kenties uskoneet valheita itsestämme, siis siitä, keitä me olemme tai mitä meille tapahtuu tulevaisuudessa? Valheisiin uskominen altistaa meidät pelolle. Valhe on kaikkea sitä, mikä ei ole linjassa Jumalan totuuden kanssa - taaskin ajatellen identiteettiämme, tarkoitustamme ja tulevaisuuttamme. Sielunvihollinen syöttää meille näitä valheita. Valheet, joihin uskotaan, aiheuttavat pelkoa. Ne itse asiassa hyökkäävät uskoamme vastaan. Tätä kautta väärät uskomukset vaikuttavat käytökseemme. Ne ottavat jopa meidän mielikuvituksemme valtaansa. 

Meidän on oltava avoimia ja rehellisiä Jumalan edessä omista peloistamme. Jumala on rakastava Isämme, eikä Hän pidä mitään näistä asioista turhanpäiväisinä tai naurettavina. Hän ottaa meidän tunteemme ja kokemuksemme vakavasti. Aina, kun Hän paljastaa meille jotain meidän peloistamme tai ahdistuksestamme, Hän tekee sen parantaakseen meidät. 

"Herra on minun valoni ja pelastajani, ketä minä pelkäisin! Herra on elämäni turva, ketä minä kauhistuisin!" (Psalmi 27:1)


Thursday, October 27, 2022

Muistin virkistämiseksi...

Eilen illalla kävin läpi vanhoja muistiinpanojani ja törmäsin kandityöhöni teologisessa tiedekunnassa keväältä 2016. Pieni lainaus siitä, mikä teksti edelleen tuntuu niin ajankohtaiselta.

Kirjassaan Orgaaninen seurakunta (Itätuuli, 2007) amerikkalainen seurakunnan istuttaja Neil "Cole korostaa ihmisen muuttuneen elämän todistusvoimaa evankeliumin leviämisessä, joka tapahtuu parhaiten suhdekeskeisessä yhteisössä. Kuvatessaan ihmisen luonnollista suhdeyhteisöä hän käyttää Uudessa testamentin sanaa oikos, joka viittaa kodin tai perhekunnan merkitykseen. Sanan käyttö ulottuu kuitenkin laajemmalle kuin vain omaan taloon tai ydinperheeseen. 

Toisinaan henkilön oikos saattoi käsittää perheen ohella myös ystävät, naapurit ja työtoverit. Esimerkkinä Cole käyttää roomalaisen upseerin Korneliuksen perhekuntaa, oikosta, jonka tämä kutsuu koolle Pietarin tullessa vierailemaan hänen kodissaan. Tuohon oikokseen kuuluivat Korneliuksen ja hänen perheensä lisäksi sukulaiset, lähimmät työtoverit ja alaiset sekä orjat ja palvelijat. Colen mukaan oikos on ihmisten sosiaalisten suhteiden verkosto, joka voi viedä evankeliumin uusiin paikkoihin. 

Agraariyhteisöissä perhe ja suku on yhteiskunnan perusyksikkö. Urbaanissa ympäristössä ihmiset eivät rakenna sosiaalista elämäänsä perheen, vaan samanlaisten mielenkiinnon kohteiden ympärille. Henkilön oikos ei enää koostukaan sukulaisista, vaan ihmisistä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista tai harrastuksista tai ovat samassa työssä. Apostolien teoista voidaan nähdä, miten evankeliumi levisi nopeasti oikoksesta oikokseen. Myös Jeesuksen omassa tavassa toimia kontekstina olivat luonnolliset ihmissuhteet, mikä käy ilmi evankeliumeista. 

Cole pitää suhdekeskeisyyden avainasioina seuraavia viittä seikkaa: 

· Aika ja käytettävissä oleminen, jotta tutustutaan ihmisiin ja syntyy vuorovaikutus heidän kanssaan. 

· Muuttunut elämä on muihin helposti tarttuvaa. 

· Vieraanvaraisuus on keino rakentaa siltoja syvempiin ihmissuhteisiin. 

· Hengellinen intuitio, mikä edellyttää sekä ihmisten että Pyhän hengen tarkkaa kuuntelua. 

· Anteliaisuus, joka tapahtuu vapaasti ja iloiten."


Tämä muistin virkistämiseksi ja arjessa elettäväksi. Aloita vaikka kysymyksellä, kuinka monta sellaista tunnet, joka ei tunne Kristusta?



Thursday, October 06, 2022

Jumalan valtakunnan pelikirja

Kun urheilujoukkue saa uuden valmentajan, eräs niin alan asiantuntijoita kuin valistuneita harrastajiakin kiinnostava asia on, millainen on uuden valmentajan pelikirja? Mikä on hänen peli-näkemyksensä ja -ideologiansa, miten hän peluuttaa pelaajia ja millaista roolitusta hänellä on mielessään niin yksittäisiä pelaajia kuin koko joukkuettakin ajatellen?

Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, Hän luki synnyinkaupunkinsa Nasaretin synagoogassa sapatin päivän tekstin Jesajan kirjan luvusta 61. 

"Herran Henki on minun päälläni, sillä Hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille.       Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista,        päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta."

(Luuk. 4:16-19)   

Tämä oli Jeesuksen esittämä Jumalan valtakunnan pelikirjan ensimmäinen sivu ja perustavaa laatua oleva asetus. Tämän mukaan toimitaan ja tähän Jeesus myös sitoutui sanomalla: 

- Tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän korvienne kuullen.

Tämän jälkeen meidän on hyvä kysyä, mitä tämä sitten on käytännössä?

Kun luemme Luukkaan evankeliumia eteenpäin, törmäämme mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa Jeesus opetuslapsineen oli vetäytymässä apostolisen työssäoppimisjakson jälkeiseen reflektointiviikonloppuun rauhallisessa paikassa lähellä Beetsaidaa. Ihmisten saadessa tietoonsa Jeesuksen ja opetuslasten olinpaikan, he kerääntyivät sankoin joukoin sinne. 

Jeesuksen toiminta tässä inhimillisesti katsoen uuvuttavassa tilanteessa on merkille pantavaa. Luukas kirjoittaa, että Hän otti heidät vastaan, puhui heille Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka parantamista tarvitsivat. (Ks. Luuk. 9:11) Jumalan valtakunnan pelikirja oli käytössä ja sen mukaan toimittiin, uskollisena alkuperäiselle toiminta-ajatukselle.

"Hän otti heidät vastaan", itse asiassa toivotti heidät tervetulleeksi sellaisina kuin he olivat. Jeesus hyväksyi seuraansa kaikenlaisia ihmisiä, hyljeksittyjä synnintekijöitäkin. Hän jopa vietti heidän kanssaan aikaa aterioimalla, mikä oli tuon ajan kulttuurissa eräs syvin ihmisten välisen yhteyden kuvaus. 

Jeesus "puhui heille Jumalan valtakunnasta", tarkemmin käännettynä "kuningaskunnasta" (kr. basileia). Viitaten samaisen Jesajan kirjan ennustuksiin tulevasta messiaanisesta ajasta, tämän valtakunnan olemus, luonne ja sanoma voidaan kiteyttää sanoihin "Sinun Jumalasi on nyt kuningas" (Jes. 52:7).  Evankeliumi on siis ilosanoma Jumalan kuninkuudesta. 

Näin ollen Jumalan valtakunnan todellisuus on Jumalan kuninkuutta, Kristuksen herruutta minun elämässäni. Kun kysymme tämän valtakunnan voitollisuuden salaisuutta, niin se löytyy Jeesuksen kuuliaisuudesta ja alamaisuudesta Isän Jumalan tahdolle. Tältä pohjalta Paavalikin kehottaa meitä olemaan alamaisia toinen toisillemme Kristuksen pelossa. (Ef. 5:21) Jumalan Hengen läsnäolo kansansa keskuudessa voi viipyä vain samanlaisessa ilmapiirissä, mikä on ominaista Isän ja Pojan väliselle suhteelle: rakkaus, alamaisuus, kuuliaisuus, nöyryys, tunnustaminen ja tunnustautuminen, tilivelvollisuus ja esikuvallisuus. 

Hän "paransi kaikki, jotka parantamista tarvitsivat". Mitä on parantaminen ja parantuminen? Jumala parantaa meitä aina sisältä ulospäin. Kyse on Jumalan tahdon mukaisen järjestyksen toteutumisesta ihmisen elämässä. Kyse on Jeesuksen herruuden tunnustamisesta kaikilla oman elämämme alueilla. Kyse on sen Valon piiriin näkyväksi tulemista, joka on itse Jumala. Näin tehdessämme voitamme alaa pois sielunviholliselta. 

Jeesus toivotti kaikki Hänen seuraansa pyrkivät ihmiset tervetulleeksi ja otti heidät vastaan sellaisina, kuin he olivat. Nämä ihmiset, Jeesuksen kohdattuaan eivät enää sen jälkeen kuitenkaan jääneet sellaisiksi, kuin mitä olivat aiemmin olleet. Hän paransi kaikki, jotka parantamista tarvitsivat.


(Kirjoitus perustuu 29.09.2022 Ristinkirkon auditoriossa pitämääni Credo-luentoon.)

Thursday, September 15, 2022

Verkosto vai liitto?

 

Verkostolla tarkoitetaan verkkoa muistuttavia muodostumia ja rakenteita sekä kuvaannollisia järjestelmiä. Verkosto on yksittäistä verkkoa suurempi kokonaisuus. Organisaatioista puhuttaessa verkostolla tarkoitetaan tiukkaa hierarkkista mallia joustavampaa ja muuntautumiskykyisempää rakennetta, joka koostuu erikokoisista yksiköistä, joiden kiinnittymisessä laajempaan kokonaisuuteen, verkostoon, saattaa olla eroja.

Jälkimodernina aikana verkostomainen ja adhokratiivinen organisaatiorakenne epäilemättä palvelee seurakuntia tai laajempia hengellisiä liikkeitä paremmin kuin perinteinen hierarkkinen malli. Viimeaikaisten kokemusten valossa rohkenen väittää, että meidän täytyy olla valmiita menemään paljon pitemmälle ja syvemmälle. Puhun nyt Jeesukseen uskovien yhteydestä. Puhun nyt liitosta. 

Eräs kauneimmista raamatullisista liiton kuvauksista on 1.Sam. 20:sta löytyvä kertomus Daavidin ja Joonatanin liitosta. Kaksi miestä, joita yhdisti vahva kiintymyssuhde, sopivat puolustavansa toisiaan, jopa oman henkensä, maineensa, asemansa ja omaisuutensa uhalla. 

- Herra on ikuisesti välillämme sen todistajana, mitä sinä ja minä olemme keskenämme puhuneet, Joonatan sanoi vahvistaen liiton (1.Sam. 20:23).

Paavali kuvaa elävistä uskovista koostuvaa seurakuntaa Kristuksen ruumiina ja toteaa meidän uskovien olevan tämän Kristuksen seurakuntaruumiin jäseniä (1.Kor. 12:27). Myöhemmin kirjoittamassaan kirjeessä Rooman kristilliselle seurakunnalle hän syventää tätä ilmaisua todeten meidän olevan myös "kukin toistemme jäseniä" (12:5). Kysymys on syvästä uskon yhteydestä kristittyjen kesken. Kukapa ei haluaisi olla Kristuksen jäsenenä? Ajatus olemisesta toinen toistemme jäseninä menee kuitenkin syvemmälle ja haastaa meitä. Kyse on paljon syvemmästä ja merkityksellisemmästä asiasta kuin vain verkostoituminen (mikä sinänsä on hieno ja tarpeellinen asia). 

Miten tämä sitten on mahdollista?

Luonnollisesti avioliitto ja aviopuolisoiden suhde on paras esimerkki tästä. Kuitenkin samanlaisia syvän hengellisen liittosuhteen esimerkkejä, joissa armoitukset, luonne ja kutsumus täydentävät toisiaan, löytyy muitakin. Esimerkiksi työtoveruus ja yhteys Jumalan valtakunnan työssä voi edetä ja syventyä tälle tasolle. Syvä sitoutuminen ja alamaisuus toisillemme nöyryyden hengessä on tätä käytännössä.

Yksinkertaistaen: miksi muuten Jeesus olisi lähettänyt opetuslapsensa työhön kaksittain?

  

Thursday, September 08, 2022

Muutosten ajat

Muutosten ajat ovat siis edessämme, kuten edellisessä postauksessa todettiin. Elämäntavassamme ja -tyylissämme tulee paljon muuttumaan, ja peruuttamattomasti. Tämä pätee niin malliseen kuin hengelliseenkin elämäämme - ja kaikkeen siihen sosiaaliseen kanssakäymiseemme, suhteisiimme, yhteisöllisyyteemme, toimintatapoihimme ja vastuullisuuteemme jne. mikä sijoittuu ikään kuin siihen väliin (tai näihin molempiin). 

Sanomattakin on selvää, että tämä haastaa meitä. Edessä on väistämättä ajattelutavan ja kokonaisen paradigman muutos. Kristittyinä meidän on suostuttava uudelleen ajattelemaan monet asiat, seurakunnasta alkaen. Viimeistään nyt meidän on muututtava passiivisista vastaanottajista aktiivisiksi toimijoiksi. 

Siitä huolimatta, että pelastus tulee armosta - tai itse asiassa juuri sen tähden! - meidän on opeteltava toimimaan yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa. Sen sijaan, että seisoisimme passiivisen odottavaisina rukousjonossa, että "kohta kolahtaa", meidän itsemme (so. meidän henkemme) on aktivoiduttava. Vaikka kaikki on armoa, me olemme Jumalan edessä vastuullisia, alkaen omasta vaelluksestamme. 

Se, mitä ehkä eniten pelkään, on se, että tällainen muutos osoittautuu liian haasteelliseksi vuosikymmeniä hengellistä vauvanruokaa syöneille (tai syötetyille) laiskanpulskeille kulutuskristityille. Olisin niin mielelläni väärässä tässä.