Tuesday, October 22, 2019

Oikeasta jakamisesta

Älä kiirehdi jakamaan asioita, joista Herra on sinulle puhunut, liian aikaisin. Äläkä nimenomaan tee sitä kiireessä. Kiire on usein Jumalan hyvän työn pahimpia vihollisia. Opettele myös odottamaan Jumalaa niin, ettet jaa näitä asioita keskeneräisinä. Jumala haluaa viedä opetustaan niistä vielä syvemmälle.

Vartioi sydämessäsi niitä asioita, joista Jumala on sinulle puhunut, kuten Maria teki heti Poikansa syntymän jälkeen.

"Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat mieleensä ja mietti niitä sydämessään." Luuk. 2:19

Ja 12 vuotta myöhemmin huomaamme Marian samanlaisen, hyvän oppijan asenteen säilyneen. Tottumus on toinen luonto.

"Mutta hänen äitinsä kätki kaiken tämän sydämeensä." Luuk. 2:51

Tämä on osoitus siitä, miten pitkäjänteinen ja kärsivällinen oppiminen on tuottanut hyvän tuloksen Marian kohdalla. Silloin se, mitä tällainen ihminen jakaa, on kuin vettä syvästä kaivosta, kirkasta ja virvoittavaa.


Monday, October 21, 2019

Ilmestyskirjan luvusta 4 eteenpäin...

(Tämä postaus liittyy edelliseen raamikseemme ja on tarkoitettu lähinnä silloin mukana olleille. Näin ollen tähän liittyvä keskustelu käydään seuraavassa raamiksessa. En siis julkaise kommentteja tähän liittyen täällä, mutta mikäli haluat lähettää viestin, laita mukaan sähköpostiosoitteesi.)

Ilmestyskirjan 4. luku voidaan oikeutetusti otsikoida nimellä "Taivaallinen jumalanpalvelus". Siinä kuvataan taivaassa tapahtuvaa valtaistuimella istuvan Jumalan palvontaa. Mukana on monia mielenkiintoisia hahmoja, kuten neljä olentoa erilaisilla kasvoilla varustettuna; leijona, härkä, ihminen ja kotka, jotka kuvastavat kukin osaltaan Jumalan ominaisuuksia, kuten pelättävyyttä, voimaa, ihmisiskuntaan samaistumista ja kaikkinäkevyyttä. Lisäksi mainitaan 24 vanhinta, joista on epäilty niiden olevan kerubeja, kuten edellisetkin. Toisen tulkinnan mukaan ne edustavat ihmiskuntaa ja ovat siis ihmisiä kirkastetussa ruumiissaan. Lisäksi Jumalan Henki tulee esille valtaistuimen edessä olevana seitsemänä tulisoihtuna.

Kävimme myös keskustelua siitä, miten virheellinen kuva meillä saattaa olla taivaasta; aineeton, utuinen olotila, jossa kävellään jonkinlaisen pilven päällä. Kyse on kuitenkin todellisesta paikasta, johon Johannes hengessä vietiin ja jossa hän näki asioita, joita kirjasi ylös ja jossa hän myös keskusteli muiden siellä olevien kanssa. Sama epämääräisyys saattaa liittyä enkeleihin, jotka joissain yhteyksissä kuvataan pullukoina lapsenkasvoisina siivekkäinä olentoina. Todellisuudessa enkeli-sana on kreikan kielessä maskuliininen. Enkelit ovat oikeasti Jumalan sotaväkeä, joiden olemus ja voimat ylittävät inhimillisen käsityskyvyn.

5. luku puolestaan voidaan otsikoida "Karitsan kruunajaiset". Tapahtumat tässä luvussa kuvaavat ensin Kristuksen taivaaseen astumista ja tämän rinnalla voi lukea Luuk. 24:51, Apt. 1:9 ja Hepr. 4:14. Mielenkiintoista on se, miten eräs vanhimmista sanoo Johannekselle, että Leijona Juudan sukukunnasta on voittanut, mutta se, mitä Johannes oikeasti näkee on Karitsa, joka on ikään kuin teurastettu. Joka tapauksessa Hän on arvollinen ottamaan kirjakäärön valtaistuimella istuvan kädestä ja avaamaan sen sinetit yksi kerrallaan. Hän on oikeutettu siihen sen takia, mitä on tehnyt kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Kun Jeesuksesta puhutaan Karitsana, tämä viittaa mm. seuraaviin kohtiin Vanhassa testamentissa: 2.Moos. 12:1-13, 23 ja Jes. 53:7.

Tämän jälkeen alkaa sitten tapahtua, kun neljä ratsastajaa astuvat ensin näyttämölle. Oma tulkintani näistä on seuraava:
  1.  ratsastaja kuvaa ihmisen valloitushalua yleisesti sekä Rooman imperialismia erityisesti. Rooman imperiumi ei kuollut sen mukana, vaan monet eurooppalaiset suurvallat niin lännessä kuin idässäkin näyttäytyvät mielellään sen perillisinä. Erityisesti tämä koskee Iso-Britanniaa, mutta myös USA:a. Tähän liittyy myös yleinen teknologinen ja muu tieteen kehitys ja eteenpäinmeno.
  2. ratsastaja liittyy myös Roomaan, mutta yleisemmin suurvaltojen siihen piirteeseen, että ne synnyttävät sotia ja aseellisia selkkauksia. Aikanaan oli Pax Romana, nykyisin enemmänkin Pax Americana. 
  3. ratsastaja kuvaa nälänhätää ja vaaka viittaa vähäisen tarjolla olevan ruoan tarkkaan jakamiseen. (Vrt. 3. Moos. 26:26, Hes. 4:16.) Nälänhädän aikana ruoan hinta kohosi kymmenkertaiseksi normaaliin verrattuna, mikä teki tilanteen tavalliselle kansalaiselle hyvin vaikeaksi.
  4. ratsastaja on vihertävän kellertävä, kuolleen ruumiin värinen hevonen, jolla ratsastaa itse Kuolema. Sodan ja nälänhädän ohella se korjaa satoa myös villipetojen ja tautien kautta, täydentäen näin Hesekielin kuvaaman nelinkertaisen vitsauksen (Hes. 14:21). Tätä seuraa Tuonela, joka kerää saaliin edellä mainitusta kehityksestä. 
Ratsastajat muodostavat siis loogisen jatkumon: valloitus- ja laajentumispyrkimykset johtavat sotiin, jotka puolestaan synnyttävät nälänhätää, tauteja ja muutenkin yhteiskuntarauhan murenemista. Ajattelen siis neljän ensimmäisen sinetin ja neljän ratsastajan kuvaavan ihmiskunnan yleistä kehitystä Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välillä. Tähän väistämättä liittyy myös asian kääntöpuoli: uskovat ovat kautta historian olleet vainottuja, milloin maallisen vallan, milloin taas uskonnollisen vallan taholta. (Tähän liittyy eräs niistä mitoista tai määristä, joiden pitää Raamatun mukaan tulla täyteen ennen lopullista tuomiota ja Jeesuksen takaisin paluuta. Tässä Ilm. 6:11:ssä on kerrottu yksi niistä. Muista puhutaan lisää myöhemmin.)

Kuudes sinetti kuvaakin tätä Jumalaa vastustavan maailman tuomitsemista ja tuhoa eli tämä teema näkyy Ilmestyskirjassa jo "näin varhain". Ilmestyskirjaa on siis mahdotonta tarkastella orjallisesti jonkin eskatologisen aikajanan avulla, vaan seitsemäs sinetti ikään kuin käynnistää uuden prosessin, jota kuvataan seitsemänä pasuunana. 

Mitä me siis tästä opimme?

Kristus on kaiken keskiössä Ilmestyskirjassa, ihmiskunnan historiassa ja erityisesti lopun aikojen tapahtumissa. Jeesus on antamassa Johannekselle ilmestystä (Ilm. 1:1-3 ja 22:16) ja Hän on aktiivinen toimija läpi koko Ilmestyskirjan. Hän avaa yksi kerrallaan sinetit, jotka johtavat maailmanhistorian suuriin linjoihin ja tapahtumiin. Profeetallinen teksti ei siis ainoastaan ennusta tulevaa, vaan myös selittää historiaa. Ilmestyskirjan tarkoituksena onkin osoittaa, että oman elämän luottaminen Jeesuksen käsiin on perusteltu vaihtoehto.

Henkilökohtainen tehtävä voisi olla Jeesuksesta Ilmestyskirjassa käytettyjen eri nimien etsiminen, läpikäyminen ja mietiskeleminen omassa hartauselämässäsi.

Lopuksi aiheeseemme liittyen eräs laulu.

Lähteet:
Jauhiainen Marko, Aika on nyt. Opas Ilmestyskirjan lukemiseen.
Sana elämään. Kommentaariraamattu.



Monday, October 07, 2019

Ilmestyskirjan luvut 2 - 3

Tämä blogiteksti on tarkoitettu avoimen raamiksen osanottajille ja liittyy edelliseen kokoontumiseemme. Tämän tähden en julkaise tähän liittyviä kommentteja lainkaan, vaan aiheeseen liittyvä keskustelu käydään seuraavassa kokoontumisessamme. Mikäli kuitenkin haluat lähettää jonkinlaisen viestin, niin liitä mukaan sähköpostisoitteesi. 

Seuraavat muistiinpanot eivät ole tyhjentävä esitys edelliskerrasta. Tarkoitus ei myöskään ole laatia omaa Ilmestyskirjan kommentaaria, vaan tuoda lyhyesti esille viime kokoontumisemme pääkohdat.



Ilmestyskirjaa lukiessa on hyvä muistaa oikea asenne Jumalan Sanan edessä:
  • Nöyryys ilmestyskirjan edessä: me luemme Jumalan ilmoitusta, emmekä itse ala mestaroimaan sitä.
  • Pidättyvyys lopunaikoja koskevien tulkintojen suhteen: vältämme tekemästä hätäisiä johtopäätöksiä.
  • Kannustus tutkimaan ja pohtimaan lukemaansa itse: tarkoituksena ei ole antaa "ainoaa oikeaa tapaa" tulkita Ilmestyskirjaa, vaan antaa työkaluja omaan tutkimiseen. 
Kertausta:
  • Ilmestyskirja on Raamatun Kristus-keskeisin kirja, joka sisältää paljon yhtymäkohtia Danielin kirjaan, syventää ja täydentää hänen ilmestystään.
  • Kannattaa siis lukea peräjälkeen Danielia ja Ilmestyskirjaa.
  • Luku 7 on hyvin tyypillinen luku Ilmestyskirjassa (esim. 7 tähteä, 7 seurakuntaa, 7 Jumalan Henkeä jne.

Lukujen 2-3 seurakuntakirjeet:
  • Ilmestyskirja on kirjoitettu alun perin kiertokirjeeksi seitsemälle seurakunnalle nykyisen Turkin länsiosissa, jossa kaikki näkivät myös sen, mitä muille on kirjoitettu. Katso kartasta miten 7 seurakuntaa sijoittuvat.
  • Jokaisella paikkakunnalla on siis vain yksi lampunjalka, ei useampaa pientä, eikä öljyputkia paikasta toiseen.
  • Eri seurakuntien enkelit tarkoittavat sananmukaisesti enkeliä, sanansaattajaa, ei esim. paikallista piispaa. UT:n mukaan seurakunnan johtajuus on kollektiivista (useita vanhimpia, ks. esim. Apt. 20:17), ei monarkista piispuutta. 

Kuvitellaan tilannetta, johon tulee kirje suoraan Jumalalta. Sana on ollut relevantti noille kirjeen alkuperäisille vastaanottajille. Seurakuntien erilaisuus on johtunut esim. maantieteellisestä sijainnista, rikkaudesta tai köyhyydestä, kaupunkien erilaisesta suhteesta epäjumalanpalvontaan jne. Jossain tulkinnoissa on tämä ajatus, toisissa tulkinnoissa eri seurakunnat taas kuvaavat eri kirkkohistorian aikoja. Tämä tulkinta on hyvin länsimaiskeskeistä tulkintaa, kuten esimerkiksi se, että nyt eletään "Laodikean aikaa" seurakunnan historiassa. Tämä voi olla totta esim. Suomessa, mutta se ei ole todellisuutta monessa muussa osassa maailmaa, jossa kristinusko kasvaa huimaa vauhtia. Kirjeet on siis tarkoitettu ensisijaisesti heille, jotka sen saivat, mutta ne kuvaavat myös erilaisia piirteitä kaikkien seurakuntien ja seurakuntalaisten tilasta.

Jokaisessa kirjeessä on sama jako: 
  • Herra sanoo jotakin itsestään, seuraavaksi tulee viesti seurakunnalle, hyvää palautetta ja nuhde, minkä jälkeen Herra neuvoo ja kertoo, mitä lupaa uskollisille.

David Pawson (s. 406) esittää seuraavanlaisen jaon seurakuntakirjeille:
  • Osoitus: "Sen ja sen seurakunnan enkelille..."
  • Attribuutit: "Näin sanoo hän, joka..."
  • Hyväksyntä: "Minä tunnen sinun tekosi..."
  • Nuhde: "Kuitenkin se minulla on sinua vastaan..."
  • Neuvo: "...tai muuten minä tulen ja..."
  • Vahvistus: "Sille, joka voittaa, minä..."
  • Vetoomus: "...kuulkoon, mitä Henki sanoo..."
Ainoa ero tästä järjestyksestä on neljässä viimeisessä kirjeessä, joissa viimeiset kaksi aihetta ovat päinvastaisessa järjestyksessä (syy siihen ei käy ilmi). 
Tutki, mitä Herra lupaa kullekin seurakunnalle ja katso sitten Ilmestyskirjan lopusta luvuista 20-22, miten nämä lupaukset toteutuvat. (Becker, 62)
Esimerkki:
  • Lupaus: "minä annan syödä elämän puusta" (2:7)
  • Täyttymys: "elämän puu... kansojen tervehtymiseksi" (22:2)

Tutki itse...
  • Lupaus: "sitä... ei toinen kuolema vahingoita" (2:11)
  • Täyttymys:
  • Lupaus: "uuden nimen" (2:17)
  • Täyttymys: 
  • Lupaus: "sille minä annan vallan hallita pakanoita... minä annan hänelle kointähden" (2:26-28)
  • Täyttymys: 
  • Lupaus: "enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta" (3:5)
  • Täyttymys
  • Lupaus: "minä teen pylvääksi Jumalan temppeliin... ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni" (3:12)
  • Täyttymys:
  • Lupaus: "sen minä annan istua kanssani valtaistuimella" (3:21)
  • Täyttymys:

Sisäiset uhat
- Jeesus sanoi vihaavansa nikolaiittoja ja muita harhaoppeja
- Nikolaiitat olivat Nikolauksen, "kansanvoittajan", seuraajia. Yksi tulkinta on se, että nikolaitat olivat ensimmäinen pappisluokka, muiden yläpuolelle asettujat. Tämä tulkinta on vähän hataralla pohjalla, mutta viittaus nikolaiittoihin sisältää viitteitä gnostilaisuudesta joka tapauksessa.
- Bileamin oppi, (4. Moos. 22. luvusta alkaen): väärä profeetta, joka rohkaisi siveettömyyteen ja epäjumalien palvontaan. Gnostilaisuutta on se, että ruumiilla ja sen käytöllä ei merkitystä, vain sisäisellä elämällä on.
- "Saatanan syvyyksien" tunteminen kokemusperäisesti ei näin ollen vahingoittaisi jumalasuhdetta. Meidän aikana vastaava hyökkäys kohdistuu valheelliseen ihmiskuvaan ja seksuaalisuuteen.
- Isebel, Ahabin, Israelin kuninkaan vaimo, Tyroksen kuninkaan tytär. (Ks. 1.Kun. 19.) Isebel suosi epäjumalanpalvontaa, jonka Jumala niin Mooseksen kuin profeettojen kautta kielsi. Isebel käytti siis valtaansa niin uskonnollisesti kuin poliittisestikin väärin. Ilmestyskirjassa Isebel on väärä profeetta, johon liittyi myös seksuaalisia syntejä. Usein Jumalan palvelijan kolme heikkoa kohtaa ovat seksi, valta tai raha.
- Väärät apostolit, jotka mainitaan nimenomaan Efeson seurakunnan yhteydessä. Tämä kohta osoittaa ensinnäkin sen, että apostoleja on ollut vielä tuolloin ja heitä oli lupa koetella.
- Väärä juutalaisuus, "saatanan synagooga": on mielenkiintoista tutkia, miten Jeesukseen uskovien suhde juutalaisuuteen muuttuu UT:ssa.


Ulkopuoliset uhat
- kärsimykset, pilkka, koetukset ja vainot niin uskonnollisesti kuin poliittisestikin (mitkä Rooman imperiumissa usein liittyivät toisiinsa)
- "saatanan valtaistuin" Pergamossa, mikä ilmeni monien epäjumalien palvontakeskuksena, myös keisarinpalvonnan ensimmäisiä paikkoja.


Muuta

Jeesus on hyvin henkilökohtainen puheessaan, Hän tuo esille tunteitaan, paljastaa asioita, joita ei paljasta muualla: esim. mitä antaa niille, jotka voittavat.
Esille tulee myös kollektiivinen vastuullisuus seurakunnasta; yhdessä ruumiissa elämiseen liittyy vastuu. Herran uhkaus Efeson seurakunnalle "seurakunnan lakkauttamisesta" (2:5) on hyvin vakava sana.
Toisaalta esille tulee myös erottelu "vuohiin" ja "lampaisiin" seurakunnan sisällä; ks. esim. 2:14 ja 24 sekä 3:2 ja 4.
On hyvä ymmärtää asiayhteyden perusteella, että 3:20 on alun perin puhuttu seurakunnalle, eikä esim. evankeliointitapahtumassa.


Käytännön sovellus
Mitä Jeesus sanoo nimenomaan haluavansa tehdä, jos joku avaa oven Hänelle (3:20)? Kyse ei ole kauniista runokielestä tai semantiikasta, vaan siitä, että ateriayhteys on yhteyttä parhaimmillaan! Kun aterioimme yhdessä teemme muutakin kuin vain täytämme vatsaamme. Jaamme elämäämme ja koemme yhteyttä uskossa Jeesukseen. Harjoittakaamme siis sitä!


Lähteet:
Becker Siegbert W., Kaukainen voittolaulu. Ilmestyskirjan selitys
Pawson David, Raamattu avautuu II. Uusi testamentti
Sana elämään - Kommentaariraamattu