Sotshin olympialaiset ovat ohi ja vähän niinkuin jossain twitterissä ounastelinkin, nyt ollaan Venäjällä palattu takaisin päiväjärjestykseen. Putinin vastaisia mielenosoittajia pidätetään summamutikassa, kuten aitoon diktatuuriin kuuluukin, ja itsenäiseen Ukrainaan on hyökätty, mitä aiemmin esti vain kisojen saama kansainvälinen huomio. Venäjän kannalta "pahin" ehti kisojen aikana tapahtua ja länsimieliset piirit pääsivät valtaan. Nyt on todennäköistä maan kahtiajakautuminen. Laajemmin ajateltuna se saattaa merkitä jonkinlaisen etupiirijaon syntymistä Venäjän ja uuden, uljaan Euroopan välille. Tässä kohtaa me, suomalaiset, voimme hyvinkin taas kerran joutua jonkinlaisen kaupankäynnin kohteeksi. Historian haamut (lue: Molotov ja Ribbentrop) ne siellä taas kummittelevat.
Venäjä nykyisen yksinvaltaisen johtajansa johdolla näyttäisi olevan (Iranin ja Pohjois-Korean ohella) yksi viimeisiä perinteisiä öykkärivaltioita. Tällä en tarkoita sitä, etteikö sen vastapooli länsikin osaisi pelata valtapeliä, mutta sen toimintatavat ovat niin onnettoman vanhanaikaiset. Toisaalta moni eurokyynikkokin hieraisi silmiään Janukovitshin keikahdettua pois vallankahvasta, että "noin iisisti ne sen Ukrainan nappasivat" - tai no, ainakin suurimman osan siitä. Eu ja USA erityisesti osaa vaan toimia niin monta valovuotta mediaseksikkäämmin, että Putin & co ovat auttamatta vielä Breznevin helmoissa tässä suhteessa.
Sotshin kisoissa sitten nähtiin historian toistavan taas itseään. Vai mitä muuta monet suomalaiset poliitikot ovat tottuneet Venäjän-reissuillaan tekemään, kuin mitä ministeri Arhinmäki teki? Nykyaikaista tasa-arvoajattelua vasten kasvoja tuo Paavo-pojan pöytään sammuminen kuitenkin lyö. Vai luuletteko, että vaikkapa Merja Kyllöselle olisi sallittu sama etuoikeus?
No comments:
Post a Comment