Kun ihmisen todellisuus pirstoutuu keskenään kommunikoimattomiin, lähes autonomisiin elämänalueisiin, myös pyhien yhteys pyrkii helposti toteutumaan jonkun genren tai alakulttuurisen tyylin kautta. Perustetaan seurakuntia surffareille, hevareille, baikkereille tai merkonomeille ja samalla unohdetaan eräs Uuden testamentin merkittävimpiä pointteja.
"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." (Gal. 3:28)
Elämmekö siis seurakuntaa todeksi jonkun tyylin puitteissa vai haluammeko nähdä seurakunnan itsessään alakulttuurisena elämäntapana? Seurakunta on UT:n mukaan kristilliset arvot ja sen mukainen elämäntapa sekulaarin maailman keskellä, edustaen vastakulttuuria sen moniarvoisuudelle.
Toinen UT:n perusnäkökulma seurakuntaan on sen paikallisuus. Seurakunta on aina ensisijaisesti paikallinen, ei ympäri maata samanhenkisesti verkottuneiden satelliittiyhteisö. Alkuperäiselle ekklesiologialle on tunnusomaista ajallemme tyypillisen keskusorganisaatio-ajattelun täydellinen puuttuminen. Se edustaa täysin vierasta ajattelua UT:lle ja on enemmänkin roomalaista kuin heprealaista ajattelutapaa.
"Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa..." (Kol. 1:2)
Seurakunnan paikallisuuden on tarkoitus sisällyttää itseensä erilaiset ihmisryhmät, oli niiden syntymisen peruste sitten etninen, kulttuurinen, poliittinen tai joku muu. Seurakunta on paikallinen, sen johtajuus on tarkoitus olla paikallisten käsissä ja siihen kuuluvat kaikki ne ihmiset, jotka tuolla paikkakunnalla (esim. Lahessa) tunnustavat Jeesuksen Herrakseen. He voivat olla etniseltä taustaltaan kurdeja tai romaneja, poliittiselta kannaltaan persuja tai demareita, harrastuksiltaan FC Lahden kannattajia tai Mailaveikkojen juniorityössä mukana olevia tai heidän kirkkokunnallinen taustansa voi olla ortodoksinen tai helluntailainen. Kristuksessa kaikki nämä seikat ovat kuitenkin toisarvoisia.
"Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne."
(Gal. 3:27)
Molemmat em. seikat haastavat meitä, meidän mukavuudenhaluamme, ennakkoluulojamme ja tottumuksiamme. Milloin ikinä nostamme jonkun tällaisen asian erottamaan jonkun yhteydestämme, hajotamme Jumalan tarkoittamaa pyhien yhteyttä Kristuksessa.
5 comments:
Todella tärkeitä huomioita! Uusitestamentillinen seurakunta ei tosiaankaan ole kokoelma alakulttuurisia ryhmiä, joilla kullakin on oma sisäpiiriläinen terminologiansa ja näkemyksensä, ja joilla on selässä oma kerhotunnus erotuksena naapurijengistä. Kyse on aivan eri valtakunnasta, jonka kuninkuus on taivaasta. Tämä valtakunta on yksi, koska sillä on yksi ja sama kuningas. Logo ei ole nahkatakin selässä, vaan sydämessä.
Kari Kngshrj
Mutta onko oikein vai väärin, että saman kaupungin (eli samaan Kristuksen seurakuntaan kuuluvat) uskovat kokoontuvat käytännön tasolla pienissä ryhmissä, jotka saattavat olla selvästi homogeenisempia kuin koko kaupunginlaaja seurakunta?
Eli onko esim. moottoripyöräjengiläisten tavoittamisesta syntynyt, keskenään kokoontuva (pien)seurakunta huono asia siksi, että kaikilla on moottoripyörätausta, vai tuleeko siitä huono asia vasta sitten, jos/kun se alkaa pystyttelemään raja-aitoja, kehittelemään omia teologioitaan, jne.?
Kyllä homogeenisilla pienryhmillä on oma paikkansa. Mutta rikkautta on, jos seurakuntayhteys ei rajoitu vain samaa kaliiberia oleviin kristittyihin.
Pieni kotiseurakunta voi olla löyhkäävän lahkoutunut, vaikkei tunnustuskuntarajoja tunnustakaan. Iso itseriittoinen seurakuntayhteisö voi olla oikeaoppisuudessaan ja sulkeutuneisuudessaan kuin vanha SKDL. Helsingissä muuan nuori kävi vuoden Saalem-seurakunnan nuorten illoissa. Kukaan ei tullut koskaan juttelemaan.
Minusta seurakunnan rikkaus on eri-ikäiset, erikokoiset ja erihajuiset kristityt. Toiset ärsyttävät vähemmän, toiset enemmän. Lahkoutuminen on omaan ininään tyytyväisten homogeenioppineiden syntiä...
Seurakunnassa pätevät samat sosiaaliset lainalaisuudet kuin yhteiskunnassakin. Heimoutumista on- ja saa olla. Mutta on upeaa pelata jalkapalloa kentällä, jossa on nuoria itsekkäistä taitureita ja vanhoja hitaita pelisilmiä...
Niin myös Roomassa oleva srk kokoontui eri paikoissa Room.16 mukaan. Ne olivat tavallaan soluja. Olen samaa mieltä, että se on rikkautta, jos solut mieltävät olevansa saman srk-elimistön soluja. Mutta muussa tapauksessa solut muuttuvat syöpäsoluiksi, jotka rakentavat kyllä itseään, mutta tuhoavat kehoa.
Kari Kngshrj
Vielä yksi juttu.
Seurakuntayhteyttä ei kannata rajoittaa vain "omaan seurakuntaan" - oli se sitten isompi tai pienempi yhteisö. Elastisuus on rikkautta...
Post a Comment