Luin jokin aika sitten mielenkiintoisen tulevaisuuteen sijoittuvan romaanin, Terveisiä Kutturasta. Siinä kuvataan, miten "Suomi on jakautunut kahtia. Kun Pohjoinen julistautuu itsenäiseksi, syttyy sisällissota. Romaani populäärikulttuurin kasvattamasta sukupolvesta tämän päivän taistelussa.
Suomi on ajautunut umpikujaan. Maa on jakautunut rikkaaseen Etelään ja köyhään Pohjoiseen. Kuntarajat on vedelty miten sattuu, palvelut puristettu kasvukeskuksiin ja maaltamuutolle pantu piste hallituksen päätöksellä. Helsinki ei enää halua maalaisia vaivoikseen.
Lopulta lappilaisten kuksa menee nurin, ja korvesta nousee nyrkki. Pohjois-Suomi julistautuu itsenäiseksi. Alkaa sisällissota."
Ymmärtääkseni Ranskassa 1700-luvulla elänyt valistusfilosofi Jean Jaques Rousseau (1712 - 1778) oli ensimmäisiä länsimaisia ihmisiä, jotka jollain tavalla alkoivat ymmärtää perinteisen konstantinolaisen yhtenäiskulttuurin olevan murenemassa. Rousseaun mielestä edistys oli (jo tuolloin) pilannut ihmisten moraalin. Hänen mukaansa moderni ihminen oli rappeutunut ja ylellisyyden ja kesyyntymisen pehmittämä.
Tämän löysähousun vastakohdaksi Rousseau asettaa ns. "jalon villin" käsitteen. Hänen mukaansa luonnontilaisen villi-ihmisen tahriintumaton, taitoon ja älyyn perustuva elämä on jaloa. Emmekö mekin, etelä-suomalaisten radanvarsilähiöiden yhteenahdetut asukkaat, olekin aina - ainakin hiljaa mielessämme - jotenkin ihailleet kesyttömän pohjoisen karaistuneita asukkaita, joiden elämässä on vielä aistittavissa ripaus menneen suomalaisuuden sielunmaisemaa? Samanlainen asetelma nimittäin toistuu myös em. kirjassa, kun siinä kerrotaan, miten pohjoisen moottorikelkkasoturit mennen tullen pyyhkivät asfalttia ja betonia "etelän tositeeveen kasvattamilla lähiöjermuilla".
Kirjaahan on luettu (ääneen) kansallisen radion ääniaalloilla, joten jonkinlaista (alue)poliittista painoarvoa tällä Mikko-Pekka Heikkisen fiktiolla näyttäisi olevan. Jonkinlaista sekulaaria profeetallista siis. Olen myös luettuttanut opuksen eräällä Kainuun korven kasvatilla ja odottelen hänen kommenttiaan lukemastaan - kenties tämän postauksen yhteyteen?
No mutta... Aamulla koti-Lahen kaduilla käyskenneltyäni menin ja ostin aamupäivän capuccinolukemisekseni tuoreimman (painomusteet sormissa vieläkin) Suomen Kuvalehden. Tiedättehän, tuon suuren ja mahtavan, riippumattoman ja (poro)porvarillisen...
Ja kuinka ollakaan, "Pohjoisen ääni, piispa Samuel Salmi"han se siellä puhui aivan samanlaisin äänenpainoin, kuin Terveisiä Kutturastakin. Hän "vaatii kaivosveroa hillitsemään ryöstöä, jota hänen hiippakunnassaan harjoitetaan".
- "Millä oikeudella kansainväliset yhtiöt tulevat tänne ja ryöstävät uusiutumattomat luonnonvaramme meiltä ja tulevilta sukupolvilta?"
- "Kaivostoiminta on totaalista riistoa, sillä se tyhjentää lopullisesti luonnonvaran, joka ei koskaan uusiudu. Samalla aiheutetaan vahinkoa herkälle luonnolle. Pohjoisen ihminen ei hyväksy sitä, että suurpääomalle annetaan mahdollisuus ryöstää luonnonvarat ja viedä hyöty pääsääntöisesti ulkomaisiin laareihin. Tämä on siirtomaapolitiikkaa tässä ajassa."
- "Pohjoisessa on syvä huoli kirkosta, mutta myös yhteiskunnasta - siitä, miten valtio kohtelee näitä alueita ja ihmisiä. Täällä koetaan syvää epäoikeudenmukaisuutta. Tulevat sote- ja kuntaratkaisut horjuttavat turvallisuuttamme ja terveyttämme."
Niin piispa kuin Terveiset Kutturastakin viittaavat molemmat ns. taksisynnytyksiin ja yleensä terveydenhuollon palveluiden sijoittamiseen tulevaisuudessa jonnekin hyvin kauas tavallisen pohjoisen asukkaan tavoittamattomiin.
- "Pohjois-Suomi on ajettu täysin marginaaliin terveydenhuollossa ja opetuksessa. ... Meille sanotaan, että mikä teitä pidättää, tulkaa sieltä syrjäseuduilta pois. Se loukkaa, se on henkistä kolonialismia."
Onko meillä siis (lähi)tulevaisuudessa - ellei peräti jo nyt? - edessämme kahtiajakautunut maa, jonka todellisuuden rinnalla professori Heikki Ylikankaan hahmottelema kahtiajako Nuijasodan, v. 1918 tapahtumien ja EU-kansanäänestyksen jakamasta Suomesta ei vain kalpene, vaan poistuu myös historian hämärään. Väli-Suomea kun ei kohta enää ole...
------------
Tuossa viikolla puhuimme teologipiirissämme donatolaiskiistasta ja sen seurauksista länsimaista kristillisyydennäkemystä ajatellen (josta myöhemmin varmaan vähän lisää). Tuon ajanjaskson (300- ja 400-luvulla jKr.), kuin myös myöhempien eriuskolaisvainojen (esim. kataarit, bogomiilit, paulikiaanit ja valdolaiset) kohdalla on tuntunut vaikealta ymmärtää, miten kristityt ihmiset ovat tarttuneet aseisiin vainoojiaan vastustaakseen ja oikeuksiaan puolustaakseen. Ehkä nyt olemme todistamassa samankaltaisen pattitilanteen syntymistä ja purkautumista?
1 comment:
Kainuun korven kasvatti on rakentanut mökille saunaa niin tiiviisti, ettei ole ehtinyt ottaa juurikaan osaa sivistyneen maailman - johon tämäkin blogi kuuluu - rientoihin.
Tilasin muuten hirsipaketin Kainuusta, vaikka se maksoi pari tonnia enemmän kuin vastaava liukuhihnapaketti isolta tavanrantoimittajalta rintamailta.
Viime lauantaina ensimmäiset lempeät ja kosteat löylyt Harvian 200 kg kiveä sisltävästä kiukaasta. Aah!
Pohjoisen Suomen kurjistumisen juuret ovat jo 60- ja 70- luvun punamultahallitusten sulle, mulle -politiikassa. Demarit sai sosiaalipuolelle, kun keskusta vei maataloustukiin - ja päin vastoin.
Myöhemmin epäonnistunut aluepolitiikka on ruokkinut etelän kasvukeskuksiin muuttamista ja pohjoisen tyhjenemistä. Mutta kyllä siellä edelleen onnellisia ja hyvinvoivia ihmisiä asustaa...
Muistan 70-luvulla isäni kirjoittaneen maaseutua käsitelleissä romaaneissaan maastamuuttoa vastaan.Ihmiset lähtivät pohjoisesta Ruotsiin ja Amerikoihin rikastumisen toivossa. Ruotsista tultiin sitten kesäisin Puolangan korpiin isoilla volvoilla näyttämään, kuinka hyvin meni. Joten eivät kaikki pohjoisen ihmisetkään kotiseuturakkaista ja isänmaallisia olleet. "Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa..." lauletaan Nälkämaan marssissa.
Tässä onkin hyvä paikka heittää oma ajatukseni maahanmuutosta. Ei tänne kannata ketä tahansa ottaa. Hoidetaan ensin oman maan vähäväkiset. Ja ohjataan onkia ja siemeniä sinne, mistä väki tänne pyrkii. Turha heitä on tänne sosiaalihuollon kalaa ja leipää syoömään kuskata...jos pohjoisessa pitää synnytykseen matkata 500 km ja kouluun päivittäin edestakaisin 120km, kun ei ole varaa järjestää palveluita.
Heikkisen kirja on mielenkiintoista fiktiota, vähän yliampuvaa mutta pienellä varauksella periaatteessa mahdollista - ainakin henkisellä tasolla. Mielenkiintoisia henkilöäkuvia se myös sisältää. Vastakkainasettelu etelän ja pohjoisen välillä on riipaisevaa. Kerronnassa on nähtävissä useita tasoja kuten Raamatussa, mutta turhan rivoa tämän Kainuun miehen kieli on....
Post a Comment