Kolme pointtia (edelliseen liittyen)

Identiteetti

On päivänselvää, että edellisessä postauksessa esille tullut uusi identiteettikäsitys on syvässä, jopa sovittamattomassa ristiriidassa sen kristillisen ihmiskäsityksen kanssa, joka nousee Raamatun pohjalta. Tämä ihmiskäsitys nimittäin korostaa ihmisen jatkuvaa vastuullisuutta Jumalalle kaikissa toimissaan. Myös pelastuksessa Kristuksessa on kysymys pelastumisesta kokonaisena persoonana. Ihminen ei voi olla pelastettu muutoin ja ikään kuin pelastumaton jollain muulla (vaikkapa seksuaalisella) elämänalueella. Käytännössä tämä tarkoittaa elämistä tietoisessa ristiriidassa Jumalan ilmoituksen kanssa. Ennen tätä kutsuttiin synnissä elämiseksi.


Yhteisö

Perinteisesti on ajateltu seurakunnan yhteisönä (ei siis esim. jäsenrekisterinä) tarjoavan ihmiselle pysyvän ryhmäidentiteetin. Ihmisellä kun on tarve kuulua johonkin, olla hyväksytty ja rakastettu yhteisöllisellä tasolla. Myöhäismoderniteetissa perinteisen perhe- ja sukuyhteyden vaikutuksen heikentyessä, ellei peräti kokonaan hävitessä, seurakunnasta voi tulla tällainen terveen ja elävän ryhmäidentiteetin tarjoava tekijä. Nähdään tämä ilmiö itsessään joko ei-toivottavana tai toivottavana kehityksenä, niin tämä on todellisuutta monen kristityn kohdalla.


Kokemuksellisuus

Kolmanneksi voimakkaat hengelliset kokemukset antavat osaltaan tukea yhtenäiselle identiteetille. Emotionaalisesti kohonneessa tilassa (esim. henkikaste, kaatuminen, liikutukset jne.) erilaiset ihmisen persoonallisuutta särkevät voimat ikään kuin hetkeksi menettävät otteensa. Taaskin voimme käydä keskustelua siitä, onko tällainen kokemuksellisuus hyvä vai huono asia kristityn elämässä, mutta yhtä kaikki, näin Jumalan Pyhä Henki nyt vain näyttää toimivan.