Pikku-Kallen kauppalista ja teologian kiemurat

Pikku-Kalle saa paperin, jossa lukee:
Ostoslista
- kotletteja 5
- viiliä
- kirveliä
- hauki
- lusikoita 4
- mummolle sokerittomia pastilleja (vie)

T. Äiti


Kuinka hänen tulisi tulkita se? Mitä viesti tarkoittaa?

Perinteisen, ihmisen arjessaan käyttämän tulkintateorian mukaan Kallen pitäisi miettiä, mitä paperin kirjoittanut äiti on sillä sanonut. Äidin ja hänen tapansa ja ostoslistojen genren tuntevan Kallen olisi suhteellisen helppo tulkita paperi aivan tietyllä tavalla, joka perustuu tekstin kirjoittajan sille antaman merkityksen etsimiseen.

Jos Kalle paperin saatuaan kuitenkin tulkitsisi tekstiä dekonstruktion tulkintateorian mukaisesti ("kirjoittajan kuolema" ja siitä seuraava "lukijan syntymä") hän saattaisi lukea tekstiä painottaen sen tiettyjä sanoja luovalla ja mielenkiintoisella tavalla. Hän saattaisi etsiä niiden väliltä sellaisia yhteyksiä, joita perinteinen ostoslistojen lukutraditio ei ole huomioinut. Se on painanut alas hänen ikäistensä poikien "toiseutta" ja olettanut väärin kirjoittajan "läsnäolon" tekstissä sekä sellaisen logosentrismin, jossa tekstillä ja todellisuudella on jokin yksi ja tosi viittaussuhde. Kalle on jättänyt nämä taakseen, joten hänen kokemusmaailmalleen luontainen lukutapa on aivan toisenlainen: Mielenkiintoisia paperissa ovat käsitteet "hauki", "pastillit", "lusikoita" ja "5". Sen sijaan pastillien sokerittomuus tai sanat "mummolle", "vie", "kotletteja" ja "viiliä" eivät puhuttele. Kinnnostavaa kuitenkin on alluusio sanasta "kirveli", nimittäin "virveli". Sen avulla saadaan uusi, ehkä provokatiivinen mutta sitä luovempi tulkinta, joka on eettinen, koska se painottaa isättömän Kallen naisvaltaisessa perheessä laiminlyötyjä arvoja.

Kalle toteuttaa lukemisensa käytännössä. Hän ottaa kauppareissulle mukaan virvelin, käy ostamassa tilille 5 askia pastilleja sekä muutamia lusikkauistimia ja lähtee kokeilemaan niitä Kauppalahden rantaan. Mukaan lähtee joukko Kallen luokkalaisia poikia. Tuossa yhteisössä Kallen tulkinta tekstistä on pätevä.





Mitä Pikku-Kallen tulkintateoriassa oli väärin? Perimmiltään se, että hän ei perustanut tulkintaansa tekstin kirjoittajan kommunikatiivisen aktin etsintään. Sen sijaan hän lähti liikkeelle lapun hänessä aiheuttamasta puhuttelusta (halu lähteä kalastamaan haukia pastilleja poskessa) ja käytti lapun tekstiä semioottisena merkkijonona, jolle hän itse antoi merkityksen liittämällä sen toiseen "tekstiin", virvelikalastukseen. Omaa "toiseuttaan" puolustaessaan hän sivuutti tekstin ja sen kirjoittajan "toiseuden". Samalla hän syyllistyi vallankäyttöön, josta juuri piti luopua.


Sammeli Juntunen, Kirkon raamattuteologiasta ja sen puuttesta, s. 129-130 (Kirjapaja, Helsinki, 2010)