Separatistinen dna

Katselin eilen mielenkiintoista draamaa TV1:ltä, joka kertoi Alaskan kuvernööri Sarah Palinista osana republikaaniehdokas John McCainin presidentinvaalikampanjaa. Leffa toi hyvin esille Sarah Palinin vaiheet kuin myös särmätkin, mutta eniten minua jäi mietityttämään liberaalin jenkkimedian tapa käsitellä Palinia ja hänen lähipiiriään. Se oli nimittäin aika karmaisevaa, eikä selitykseksi riitä se, että niin se konservatiivimediakin tekee. Lopulta jäi soimaan päähän kysymys, kumpiko oli median mielestä Palinin suurempi synti; hänen ilmeisen omapäinen tapansa toimia vai hänen arvonsa ja mielipiteensä?

Vähän samanlaisia ajatuksia tulee mieleen lukiessa arkkipiispa Kari Mäkisen puhetta kirkolliskokouksessa.

Tarkoitan nimittäin sitä, että Mäkisen kiteyttäessä suorasukaisesti sanoiksi kirkollisen liberalismin ajattelun, tilaa ei juuri jää muulle ajattelulle. Tämä on kirkon virallinen linja, olivat kirkolliskokouksen hyväuskoiset hölmöt mitä mieltä hyvänsä. Kirkollisen liberaalisiiven agenda jyrää hitaasti, mutta varmasti kaikki toisinajattelijat. Synniksi nousee silloin - eivät luonteenheikkoudet tai kypsymättömyys - vaan tietynlasinen ajattelu, arvot ja mielipiteet. Uskonsotaa käydään aina vakaumusten tasolla.

Kutsuin tuossa äsken kirkolliskokouksen ymmärtääkseni raamattu-uskollista siipeä "hyväuskoisiksi hölmöiksi", enkä tehnyt sitä varomattomuuttani, vaan tarkoituksella. Monia heitä seuratessa tulee mieleen V.I.Leninin kommunismin porvarillisista ymmärtäjistä käyttämä nimitys "hyödylliset idiootit". Näin nämäkin tämän paikkansa hyvin täyttävät, osoittaen, että keskustelua "moniäänisestä kirkosta" löytyy, mutta kun heidän aikansa on tullut, niin ne, jotka eivät vielä ole sopeutuneet, nitistetään.

Kuinka kauan he siis vielä elävätkään tuossa iänikuisessa "sitku"-tyytyväisyydessään?

Luulen kuitenkin, että suurimmat hyväuskoiset hölmöt ovat loppupelissä ne vapaiden suuntien kristityt, jotka joko typerää sinisilmäisyyttään tai sitten häikäilemätöntä opportunismiaan edelleen veljeilevät viralisen kirkon (jota arkkipiispa Kari Mäkinen edustaa) kanssa.

Veikko Vennamo-vainaa puhui usein osuvasti "pelin politiikasta". Sitäkö se vain onkin tämäkin?

Mutta Mäkisen puheeseen palaten... Jospa kaikki puheet jumalallisesta ilmoituksesta olisivatkin vain ajan patinaa, kuluvaksi tarkoitettua, jonka härskinkin uudelleentulkinnan voisi huoletta - tai ilman riskiä (vrt. Wille Riekkinen!) - noin vain tehdä. Mutta kun se ei ole niin. Jumalan Sanan ilmoitus on edelleen pyhä, jumalallinen ja erehtymätön totuus, sanoipa meidän kulttuurimme moniarvoinen äänitorvi (eli tässä tapauksessa arkkipiispa Mäkinen) mitä hyvänsä. Se ei muutu, sanoivatpa tunteemme, kokemuksemme, sekulaari tieteemme tai poliittinen ilmastomme mitä hyvänsä. Käytännön sovellutukset täytyy uskaltaa tehdä ja sanoa ne ääneen.

Pahoin pelkään, että monikaan meistä ei tulevaisuudessa kestä, ellei meillä ole itsessämme selkeästi tiedostettua separatistista dna:ta, joka ohjelmoisi meidät väsymättä ponnistelemaan vastavirtaan. Tulemme tuskin kokemaan mitään esim. edesmenneen Neuvostoliiton uskovien vainojen kaltaisia kurimuksia. Luulen, että nykyisen kaltaisessa moniarvoisuudessa, joka ympäröi meidät monoliittisen todellisuuden tavoin, on meille ihan tarpeeksi haastetta.

Mutta edelleen Sarah Palinin kokemuksia peilaten, näin voi käydä kenelle hyvänsä meistäkin. Kun näin käy, separatistinen dna sisälläsi rauhoittaa mielesi ja tyytyy vain toteamaan: "Ammatinvalintakysymys." Niinpä ei meidänkään tule oudoksua sitä hellettä, jossa oman aikamme joudumme lusimaan.

Karaistumista tässä nyt eniten tarvitaan, sekä sitä, että olemme mahdollisimman vapaita kaikista siteistä "Kolmeen ämmään" eli mammonaan, maineeseen ja mediaan.