Puolinainen evankeliumi III

Kerta kiellon päälle, sanotaan.

"Kristuksen elämä meissä edellyttää tulemista siksi, mitä jo olemme. 

Olet pyhä Kristuksessa - tule siksi myös arkipäivän elämässä. 

Kyse ei ole lain vaatimusten täyttämisestä, 

vaan uuden Kristus-elämän vaikuttamisesta Sinussa uskon kautta."

Mutta miten se tapahtuu käytännössä?

Olen viime aikoina lueskellut Hesekielin kirjaa. Tuo kirja on tavallaan hyvin samankaltainen muiden suurten kirjaprofeettojen, Jesajan ja Jeremian kanssa. Erityisesti tämä tulee esille kirjan rakenteessa, joka noudattelee perinteistä kaavaa, jossa ensin kuvataan ongelma (kansan uskonnollis-siveellinen rappio) kaikkine seurauksineen (seksuaalisen elämänalueen synnit, yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus), jonka jälkeen paljastetaan näiden oireiden todellinen syy (luopuminen Jumalan laista), johon sitten annetaan ratkaisuksi Jumalan pelastusteko historiassa.

Hesekielin kirjassa on jo kuitenkin nähtävissä juutalaisen ja vanhatestamentillisen apokalyptiikan ensimmäiset valonsäteet. Hesekiel esimerkiksi näkee ilmestyksessä jumalanpalveluksen rappiotilan Herran temppelissä ja Herran kirkkauden poistumisen temppelistä - ajatus, jonka on täytynyt olla sydänjuuria myöten kauhistuttava jokaiselle uskolliselle juutalaiselle. Moni suomalainen näkee tänään samanlaisia näkyjä evl. kirkon kohdalla.

Hesekiel näyttää koko ajan ikäänkuin peilaavan kansan onnetonta nykytilaa 3.Moos. 18:5:een. Itse asiassa koko kirja näyttää perustuvan tuohon kohtaan.

"Noudattakaa minun lakejani ja säädöksiäni. 

Ihminen, joka niitä noudattaa, elää niistä. 

Minä olen Herra."

Alussa tulee syytös kansalle siitä, että he eivät ole lakia totelleet ja näin ollen saaneet siitä elämää (näin erityisesti luvuissa 17, 18, 20 ja 21). Mutta jo luvussa 18 (jakeessa 31) Hesekiel nostaa esille kansan suurimman ongelman: sillä ei ole Pyhää Henkeä. Profeetta ikäänkuin ajaa kansan viimeiseen neuvoittomuuden ja toivottomuuden nurkkaan, josta sillä ei ole pienintäkään toivoa ulos pääsystä.

"Heittäkää pois päältänne kaikki rikoksenne, 

joita olette tehneet 

ja hankkikaa itsellenne uusi sydän ja uusi henki."

"Uusi sydän ja uusi henki"... Niinpä, mutta miten?

Sitten kirjan loppupuolella tulee esille Jumalan suvereeni armoteko: Hän lupaa yksipuolisesti saada heidät tottelemaan - antamalla Henkensä heihin (luvut 36 ja 37). Herra antaa ratkaisuksi Hengen vuodatuksen, näin voimme sanoa. Tämä nimittäin - Hesekielin ja Jeremian mukaan - vaikuttaa sen, että Hänen kansansa vaeltaa Jumalan lain mukaan.

Niinpä tältä pohjalta on ymmärrettävää, että Pyhä Henki on juutalaisen rabbin, Paavalin teologian yksi kulmakivi. Paavalille Kristuksen kuolema ja ylösnousemus sekä Pyhän Hengen tuleminen on se kaiken muuttava uusi elämäntodellisuus, joka saa aikaan uuden luomisen - niin yksityisen uskovan elämässä ja yhteisöllisellä tasolla seurakunnassa, joka on Kristuksen ruumis, sekä myöhempinä aikoina koko luomakunnan kohdalla (Room. 8:18-25).

Syy suomalaiseen puolinaiseen evankeliumiin on siis siinä, että olemme syrjäyttäneet Pyhän Hengen. Monet muut, sinänsä ehkä hyvätkin asiat, ovat meille tärkeämpiä, kuin Pyhän Hengen voiman odottaminen, Hänen varaansa antautuminen ja Hänen johdossaan eläminen. Olemme etääntyneet kauas siitä Paavalin työetiikasta, josta hän kirjoittaa galatalaisille kristityille:

"Lain teoistako te saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? 

Niinkö mielettömiä olette? 

Te aloititte Hengessä, lihanko mukaan te nyt pyritte päämäärään? 

Antaako Hän siis teille Hengen 

ja tekeekö Hän voimatekoja teidän keskuudessanne 

lain tekojen vai uskossa kuulemisen kautta?"

-------

Kommentteja: 

• Lyhyt kommentti vielä tuohon kristitty ja laki-problematiikkaan: Paavali näyttää Room. 8:n luvun (erityisesti jakeiden 3-4) perusteella edellyttävän Jumalan lain ja sen edellyttämän vanhurskauden todeksi elämistä uskovan elämässä. Tämä saattaa olla jonkun mielestä yllättävä tieto: kristityn asenne lakiin on nyt täydellisesti muuttunut. Tiedän (omasta kokemuksestani) monien luterilaisten (ja muidenkin) kristittyjen vierastavan tätä ajatusta. Perinteinen "lain kolme käyttöä"-selitysmalli (saks. Riegel - Spiegel - Siegel) kun ei täydellisesti kata tätä mitä raamatullisinta totuutta. Jumalan laista on tullut osa Jumalan lapsen elämää. Ajattelen tältä pohjalta esim. Vuorisaarnan kuvaavan uskovan ihmisen uutta elämäntodellisuutta Kristuksessa, ei edustavan mitä ankarinta farisealaista lain tulkintaa.

• Tämä "pneumatologinen aspekti" näyttää puuttuvan melko lailla kokonaan suomalaisesta teologisesta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Näin ainakin evl. kirkon ja sen herätysliikkeiden piirissä. Tämän huomasin luettuani Timo Eskolan muuten niin ansioituneen kirjan Uuden testamentin naratiivinen teologia (Perussanoma, 2012). Vanhan testamentin ennustukset Pyhän Hengen tulevasta avainroolista uudessa liitossa, helluntaina tapahtunut Hengen vuodatus ja siitä alkanut Pyhän Hengen hallintakausi seurakunnassa sivuutetaan esim. ekklesiologian osalta kokonaan. Eskola näkee paljon mielenkiintoisempana vaikkapa juutalaisen synagoogajumalanpalveluksen vaikutuksen alkuseurakunnan kokoontumisiin. Kaipaisin suomalaiseen keskusteluun jotain samantyyppistä orientaatiota, jota löytyy vaikkapa Gordon Fee´ltä (esim. hänen Paavalin pneumatologiaa käsittelevä teoksensa God´s Empowering Presence).