Eipä siis ihme, että tämän samaisen kirkon piispojen joukkoon on Savon suunnalla pyrkimässä korkeastioppinut teologi, joka on tieteen tekemisessään tullut siihen tulokseen, että ei hän ajattele kaikessa niin kuin Luther, Augustinus tai Tertullianus (kaikki arvostettuja kirkkoisiä). No, eihän se vielä mitään, mutta hänpä samaan aikaan toteaa myös, ettei hän myöskään jaa kaikkia ajatuksia Paavalin tai Jeesuksen itsensä kanssa. Hän toki myöntää "arvostavansa heitä kaikkia".
Tästäpä tuleekin mieleen jatkaa tätä edellä aloitettua lampunvaihtamisideaa: Kuinka monta liberaaliteologia tarvitaan sähkölampun vaihtamiseen? "Me tietenkin haluamme ensin selvittää, ettei sähkölampun vaihtaminen loukkaa kenenkään henkilökohtaista vakaumusta."
Eipä ihme, että eräskin tämän kirkon pitkäaikainen palvelija jo vakavasti kärsii motivaatio-ongelmista tämän kirkon palveluksessa. Hän sanoo, että hänen on vaikea motivoitua, innostumisesta puhumattakaan, enää kirkon työstä. Hänestä tuntuu, että on turhaa kuluttaa aikaa kirkon luottamustoimissa. Hänestä on järkevämpää käyttää aikansa ja voimansa muihin tehtäviin.
Eikö laiva jo natisekin liitoksistaan...?
3 comments:
Kirkolliskokousedustaja gospelmuusiikko Pekka Simojokea ärsyttää RV-lehden mukaan konservatiivi-sanan käyttö mielivaltaisesti. Hän toteaa, että "Niin sanotut uudistusmieliset ovat kaikkein konservatiivisimpia kaikissa muissa asioissa, paitsi nais- ja homokysymyksissä."
Minulla taas on sellainen kokemus, että kaikkein konservatiivisimmat kristityt ovat perinteisissä tulkinnoissaan joskus hyvinkin epäraamatullisia.
Esimerkkinä vaikkapa se, että luterilaista - tai jotain muuta kirkkokuntaa - pidetään Jumalan valtakuntana. Ja nykysisessä tilanteessa kuvitellaan Jumalan valtakunnan joutuvan liberaalien käsiin...
Tai Luther-säätiön miesten pappeuskäsitys, jolle ei löydy uusitestamentillista pohjaa...
Konservatiivit pitävät monesti kaikkea uutta perkeleellisenä ja kaikkea vanhaa jumalallisena.
Kuopionuusi piispa rienaaja Riekkisen tilalle valitaan tammikuussa. Riekkinen ajaa "vapaamielistä" Sakari Häkkistä tähän suden virkaan.
Viionlopun Savon Sanomissa (5.11.) Helsingin yliopiston kuopiolaislähtöinen Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen arvioi piispanvaalia etukäteen ja nostaa tärkeimmäksi kysymykseksi ehdokkaiden teologisen näkemyksen. Häenn mielestään koetinkiveksi vaalissa nousee homoseksuaalisuus. "Siitä on tullut testikysymys, jonka perusteella tehdään päätelmiä muista asioista. Suhtautuminen kirkon oppiin ja käytäntöön tulee esille tämän kautta."
Voi isomahaisen papin perse! sanon minä. Mitä näiden kirkon miesten ja teologien päissä oikein liikkuu? Vai liikkuuko mitään?
Nissisen lausahdus on aika paljastava eli näin se näyttää menevän. Kun jossain vaiheessa kirkon piirissä vielä vähäteltiin ns. homokysymyksen ajankohtaisuutta ja painoarvoa kirkon kokonaisopin yms. kannalta, niin nyt liputetaan avoimesti sen puolesta, että kyllä, suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin, vihkimis- ym. oikeuksiin ja koskemattomaan asemaan kirkon työntekijöinä onkin se kaikkein tärkein kysymys. Sama kuvio, mikä aiemmin toimi vedenjakajana kirkossa naispapeuskysymyksen kohdalla, toistuu taas.
Milloin siis saamme maahamme ensimmäisen avoimesti homoseksuaalin piispan? Kun nyt joku rientää rauhoittelemaan ihmisten mieliä, ettei tällaista kehitystä suinkaan ole näköpiirissä, niin voidaan esittää vastakysymys, että kukapa olisikaan osannut ennustaa nykykehityksen nopeutta vielä kymmenkunta vuotta sitten?
Ei kai kukaan - paitsi ne piirit kirkossa, jotka tämän prosessin ovat tietoisesti alulle laittaneet ja sitä jouduttaneet (vrt. esim. subhäät).
Post a Comment