Jokin aika sitten jaoin joitain ajatuksia Hoosean kirjan pohjalta, kun olemme veljien kanssa sitä tutkineet. Kirjaa lukiessa kiinnitin huomiota erityisesti siihen, mitä Hoosea sitten oikein kehotti israelilaisia tekemään? Hän kuvasi yksityiskohtaisesti kansan ja sen maallisen ja hengellisen johdon lankeemusta ja rappiota sekä julisti Jumalan tuomiota tämän seurauksena. Mutta mitä profeetta sitten sanoo, että kansan tulee tehdä päästäkseen jälleen oikeaan suhteeseen Herran kanssa?
Ensimmäisenä hämmästyin sitä, miten vähän tätä aineistoa Hooseasta löytyy. Vain parissa kolmessa kohdassa Herra suoraan antaa ohjeita langenneelle omaisuuskansalleen, miten toimia asioiden kuntoon saattamiseksi. Se oli aika hämmentävä kokemus. Joku vaikkapa luterilaisesta perinteestä käsin asioita tarkasteleva saattaa tässä kohtaa sanoa, että Jumalan - ehkä hyvin yksipuolisiksikin tulkittavien - armotekojen merkitys korostuu tässä. Tiedä häntä, aina Raamatusta kuitenkin löytyy myös se puoli, mihin ihmisen - niin yksilön kuin yhteisönkin - on hyvä ryhtyä saadakseen asiat takaisin oikealle tolalleen. Eikä näitä voida syrjäyttää, kuin ei myöskään väärin ylikorostaa, jostain meille tutusta perinteestä käsin, oli se sitten mikä hyvänsä.
Niin, mitä Hoosea siis sanoi?
Ensinnäkin Herra profeettansa kautta selvästi sanoo Israelin kansan etsivän Häntä ahdistuksessaan, kunhan he ovat syystänsä kärsineet (5:15). Herra sallii siis ulkoisen ahdistuksen ja koettelemusten ajaa kansan takaisin yhteyteensä. Kun Herra on raadellut kansaansa, Hän myös parantaa kansansa. Sen tähden kansan on syytä palata Herran luo takaisin ja pyrkiä tuntemaan Hänet (6:1-2).
Toiseksi kansan on - vertauskuvallisesti puhuen - raivattava itselleen uusi viljelysmaa, jossa vain Herralle mieluisa kasvu - so. "vanhurskauden kylvö" - ottaa paikkansa ja kasvaa. Kielikuva kertoo rikkaruohojen raivaamisesta pois, maaperän muokkaamisesta ja uuden kasvuston alulle laittamisesta. Tämän prosessin - joka siis on nimenomaan hengellinen - Jumala siunaa ja "antaa sataa sille vanhurskautta" (10:12). Hengellisen prosessin kuvaus ja vertauskohta entiseen elämään on selvä: ennen kynnettiin jumalattomuutta, leikattiin vääryyttä ja syötiin sen seurauksena valheen hedelmää. Syynä oli se, että luotettiin omaan itseen ja inhimillisiin resursseihin (10:13). Tähän on nyt tultava muutos.
Kaikkien Jumalan tuomion uhkakuvien keskellä Herra kuitenkin muistaa todellisen luontonsa ja ajatuksensa Israelia kohtaan. Hän sanoo sydämensä kääntyvän ja säälinsä heräävän luopunutta kansaa kohtaan (11:8). Hän ei sitten kuitenkaan pane tuomiotansa täytäntöön koko kauheudessaan, koska Hän kuitenkin on Jumala, eikä ihminen (11:9). Tämän seurauksena kansassa lopulta tapahtuu muutos ja kaksi kertaa tekstissä tästä eteenpäin toistuu sana "vavisten", joka kuvaa kansan uutta suhtautumistapaa Herraan. Jumalan pyhyys on tehnyt vaikutuksen näihin ihmisiin (11:10-11).
Jo Hoosea, aikalaisensa Aamoksen tavoin, antaa ohjeita parannuksen tekoon myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden suhteen: "noudata laupeutta ja oikeutta" (12:7). Profeettakirja loppuu kehotukseen tulla Herran eteen mukanaan sanoja, jotka ilmaisevat katumusta ja halua tehdä parannus (14:3). Tällainen uhri on Herralle paljon mieluisampi kuin uhrattavaksi tuodut eläimet. Nämä sanat heijastavat myös muuttunutta suhtautumista niihin asioihin, joita ennen pidettiin välttämättöminä selviytymisessä (14:4).
Kuitenkin pääpaino on siinä, että Herra parantaa kansansa luopumuksen. Millaisten vaiheiden kautta, se on toinen seikka, mutta kyseessä on ennen kaikkea Hänen armotekonsa: "omasta halustani minä teitä rakastan" (14:5).
No comments:
Post a Comment