Anonymiteetistä...

Päätoimittaja Leif Nummela kirjoittaa viimeisimmän Uusi tie-lehden (20.10.2011) pääkirjoituksessa siitä, miten "nimetön nettikirjoittelu kannattaisi lopettaa". Hän viittaa lukuisiin auktoriteetteihin (esim. tasavallan presidentti, piispa Eero Huovinen & kollega Leevi Launonen) ja jakaa heidän kanssaan huolen "hirvittävän törkyn" suoltamisesta netissä/nettiin.

"Nimimerkin takaa suolletaan sellaista tekstiä, joka puhuttaessa kasvokkain tulkittaisiin niin, että henkilö on jotenkin tasapainoton tai täysin vailla sosiaalisen kanssakäymisen perustaitoja." Saman asian on noteerannut kuka hyvänsä bloginpitäjä tai satunnainen nettisurffaaja. Nimimerkin takaa on helpompi "solvata, panetella ja oksennella omaa pahaa oloaan".

Tämä parhaillaan käytävä keskustelu liittyy laajempaan debattiin, jota on jo pidempään käyty maassamme sananvapauteen ja ns. "vihapuheeseen" liittyen. Toisaalta keskustelu on ollut ihan aiheellista, koska kaikki eivät oikein näytä hallitsevan julkisuudessa/netissä kommunikointiaan. Jos esim. joku aloitteleva poliitikko haluaa antaa itsestään hölmön kuvan julkisuudessa, niin sillehän ei kukaan voi mitään. No, ainakin hän tekee sen omalla nimellään...

Mutta toisaalta siitä paistaa jo pitkälle läpi tarkoitushakuisuus sen suhteen, keitä sananvapaus oikeasti koskee ja ketkä jotenkin automaattisesti näkemyksillään syyllistyvät vihapuheeseen. Tässä suhteessa esim. Rkp:n presidenttiehdokas Eva Biaudet´n teesi suvaitsevaisuuden puolesta kuulostaa vahvasti yksipuoliselta ja ylikorostetulta. Post12102010-aikana tilanne nimittäin näyttää joskus surullisen yksipuoliselta. Vai kuka huuteli mediassa suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden perään, kun Jari Tervo Uutisvuodossa polki Raamattua? (Koraaniahan Tervo ei olisi uskaltanut kohdella samoin.)

Nettikirjoittelun suhteen olen Nummelan & co kanssa samoilla linjoilla. Oman blogini kohdalla olen jokusen asiattoman kommentin joutunut hylkäämään heti kättelyssä, monen muun kohdalla olen näin jälkikäteen katsottuna ollut aivan liian helläkätinen. Kun on halunnut antaa tilaa keskustelulle, niin jonkin ajan kuluttua huomaakin tulleensa huijatuksi. Kun sitten siinä vaiheessa - 3-4 kommentin jo päästyä läpi - yrittää asiatonta kiistelyä suitsia, niin se on jo myöhäistä. Erityisen selvästi olen pannut merkille tämän seikan kastetta koskevien postausten yhteydessä.

Anonymiteetin suojissa tullaan rohkeiksi ilmaisemaan asioita tavalla, jota kasvokkain ei rohjettaisi tehdä. Kuka tahansa saattaa blogikommentoinneissa esiintyä esim. nimimerkillä "Mika" tmv. Eli pelkkä nimimerkin käyttökään ei välttämättä muuta asioita miksikään. Surkuhupaisin lienee esimerkki parin vuoden takaa, jossa blogissani esiintyi mitä ilmeisimmin yksi ja sama kommentaattori ainakin kahtena (ellei peräti kolmena) eri kommentoijana. Kaikki tämä anonymiteetin suojissa. Anonymiteetin käyttö saattaa kertoa myös jotain jonkun kristillisen (tai muun) yhteisön sisäisestä keskustelukulttuurista - tai oikeammin sen puutteesta.

"Nimimerkillä kirjoittelun lopetus todennäköisesti puhdistaisi aika pitkälle nettikeskustelun kielenkäyttöä. Kristilliset keskustelupalstat voisivat antaa tässä hyvän esimerkin muille." 

Hyvä, Lefa, otan haasteen vastaan. Tästä lähtien blogissani julkaistaan vain sellaisia kommentteja, joista ilmenee kenestä on kyse (eli nimi ja kotipaikkakunta). Esim. Jari Rankisen blogi on jo pitemmän aikaa toiminut näin, olosuhteiden pakosta.

Itse kirjoitan vain omalla nimelläni, kuten voitte tuosta laestadiolaisuuslinkistä päätellä.