Olemme saaneet nauttia maassamme historiallisesti katsoen poikkeuksellisen pitkästä rauhan, turvallisuuden ja hyvinvoinnin ajanjaksosta. Sille on ollut usein myös ominaista sisäänpäin lämpiävä ja ummehtunut sisäpoliittinen ilmasto. Meidät on helposti peloteltu kilteiksi vetoamalla johonkin ulkopuoliseen ja meitä suurempaan mahtiin, on se sitten ollut Neuvostoliitto tai EU. Taloutemme vakaus on yleensä opportunistisesti sidottu tähän tottelevaisuuteen. Muussa tapauksessa meitä on peloteltu jämähtämisestä "Pohjolan albaniaksi" yms.Nyt näyttää siltä kuin olisimme tien päässä tai ainakin risteyskohdassa. Elämme suuren kulttuurisen ja yhteiskunnallisen murroksen keskellä. Luterilaisessa kirkossa meneillään oleva huiman nopea prosessi perinteisten kristillisten arvojen ja käsitysten murentamisesta ja muokkaamisesta kirjaimellisesti uuteen uskoon heijastelee ympäröivää yhteiskunnallista ja kulttuurista murrosta. Tämän kehityksen nopeus on yllättänyt monet ja monet ovat tässä tilanteessa äänestäneet jaloillaan ja loput sutivat paikallaan miettien mitä pitäisi tehdä?
Samaan aikaan suomalaisten ahdistus ja turvattomuus ovat kasvaneet tasaisesti 90-luvun taloudellisesta lamasta alkaen. Eräs johtopäätös parin viime vuosikymmenen aikana harjoitetusta politiikasta on se, ettei hyvinvointia olla onnistuttu oikein ja tasapuolisesti jakamaan kaikkien kesken. Erot niin tuloissa kuin varallisuudessakin ovat kasvaneet. Tavalliset kansalaiset kokevat usein poliittisen eliitin etääntyneen kansan syvistä riveistä. Tästä on nyt käytävissä vaaleissa osaltaan kyse. Tähän perustuu protestiliikkeiden ja -puolueiden tämän hetkinen nousu: ne menestyvät pitkälti vallassa olleiden puolueiden tekemien virheiden takia. Siinä on erityisesti perussuomalaisten sekä mahdollisuus nyt että tulevaisuuden sudenkuoppa.
Voimme oikeutetusti kysyä kansallisen yhtenäisyyden perään: mitä sille on tapahtumassa? Olisimmeko nyt yhtä yhtenäinen kansa kuin Talvisodassa? Erilaiset asiat, jotka perinteisesti ovat kyenneet elämään sovussa hyvinvointivaltiossa, polarisoituvatkin nyt niin kieli-, kulttuuri-, etninen tausta- kuin politiikkakysymyksissä. Onko kansallisvaltioiden aika jo ohi? Jotkut ovat pitäneet kansallisvaltiota jonkinlaisena raamatullisena itsestäänselvyytenä (esim. Apt. 17:26 pohjalta), vaikka se historian pitkällä aikavälillä onkin osoittautumassa lyhyeksi ajanjaksoksi kansojen historiassa.
Uumoilin jo parisen kuukautta sitten, että EU olisi hyvinkin ajautumassa jonkinlaiseen isompaan kriisiin. Mikäli näin kävisi, se heijastuisi väistämättä maamme sisäpoliittiseen tilanteeseen, synnyttäen todennäköisesti uutta polarisoitumista. Tässä mielessä viikon päästä päättyvät vaalit ovat ratkaisevan tärkeät. Kristittyinä meidän tulisi nyt parhaamme mukaan rukoilla Jumalalta viisautta menetellä oikein tässä tilanteessa. Pyydä Jumalalta armoa rukoilla Hänen tahtonsa mukaan oikeita asioita tapahtuvaksi nyt.
Joka tapauksessa muutoksen ja myllerryksen ajat ovat edessämme. Monet itsestäänselvinä pitämistämme asioista tulevat rajusti muuttumaan seuraavien 5-10 vuoden aikana. Jeremian kirjassa (luku 48) puhutaan Mooabin kansasta, joka on ollut nuoruudestaan asti suruton ja levännyt rauhassa sakkansa päällä. Sitä ei ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole joutunut pakkosiirtolaisuuteen. "Sentähden siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut", sanoo Herra profeettansa kautta.
Kun katsoo oman maamme pysähtyneisyyden tilaa niin hengellisesti kuin muutenkin, ei voi olla välttymättä ajatuksesta, että muutoksen ajat ovat edessä. Jumala näkee joskus hyväksi sekottaa pakkaa kunnolla, jotta me heräisimme. Tulevien vaalien tulos tulee väistämättä vaikuttamaan enemmän ja pitemmälle tulevaisuuteen kuin mitkään vaalit pitkään aikaan: suhteeseemme EU:in, Venäjään, Natoon, USA:han - ja mahdollisesti myös Israeliin? Mitkä tulevat olemaan tämän kaiken hengelliset seuraukset? Kristuksen seurakunnan yhteinen esirukous on avain profeetallisen ymmärryksen, tiedon ja viisauden avautumiselle kansojen välisissä suhteissa.
9 comments:
Näihin blogeihin pitäisi saada samanlainen ominaisuus mitä Facebookissakin on, eli että peukalon kuvaa klikkaamalla voisi tykätä. Itse kirjoituksista kuin myös siihen liittyvistä kommenteistakin.
Tämän hienouden puuttuessa ilmaistaan se nyt sitten näin sanallisesti: tykkään.
Provosoiva kysymys: Kannattaako rukoilla demokraattisesti valittavan eduskunnan puolesta? Sehän on kaiken järjen mukaan juuri niin jumalaton kuin on kansakin.
Nämä kansanedustajat ovat keskimäärin yhtä paljon omien etujensa ajajia kuin tavalliset duunarit , toimihenkilöt ja akateemisesti koulutetut. Mihin tässä jää rukoukselle paikka?
No, toinen provosoiva kysymys: Onko kristityn äänestäminen aina paras vaihtoehto? Tekeekö usko jostain ihmisestä toista pätevämmän päättämään yhteisistä asioista? Ajatellaanpa vaikka presidentinvaalia.
Eikö Jumala kykene viemään tahtonsa läpi jumalattoman hallitsijankin toiminnan kautta? Näin esim. Kyyros, Meedo-Persian kuningasta, josta Jesaja käyttää ilmaisua "minun voideltuni" (Jes. 44:26-45:4)ja joka päästi juutalaiset palaamaan takaisin rakentamaan toista temppeliä. Kuitenkin kaveri oli ihan yhtä epäjumalanpalvelija kuin muutkin tuon ajan pakanahallitsijat.
Mitä tämä opettaa meille tämän päivän politiikkaan sekaantumisesta?
RV-lehti sekaantui mielestäni pari viikkoa sitten ilmestyneessä numerossaan politiikkaan kohtuullisen häpeällisesti.
Kokoomusta haukuttiin arvonsa menettäneeksi puolueeksi ja SDP:n arvoja ja johtoa kiiteltiin entisen demarikansanedustaja helluntaisisar Marja-Liisa Tykkyläisen suulla melkein helvetistä taivaaseen. Nykyinen johto suhtautuu Tykkyläisen mielestä harvinaisen myönteisesti kristillisiin arvoihin. Joo. Heinäluoma, Jungner ja "Itse asiassa" Urpilainen...
Viimeisin RV-lehti julkisti tiedon, jonka mukaan yli 70 % helluntaipastoreista äänestää KD:tä. Melkoisen härskiä yhden puolueen pusiin pelaamista.
Olen keksinyt Koti, uskonto, Isänmaa -sloganille oman kainuulaisen vastineeni: Latu, luonto ja Nälkämaa.
Pahinta mitä itse voisin kuvitella äänestäväni olisi kristitty perussuomalainen yksisilmäinen fundamentalisti.
Asiat tapahtuvat nyt nopeasti ja laittomasti valhetiedonvälityksen savuverhon takana.
Silmiä avaava kansainvälisen asiantuntijan näkemys (suomennettuna) Libyan sodasta:
http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67300-libya-palana-pelissa
Rauhan nobelisti (Obama) tekee päätöksen hyökätä suvereeniin maahan joka ei uhkaa mitään muuta maata.
Taloussanomissa Deutsche Bankin asiantuntija sanoo että EU:N vakausmekanismi vain pitkittää ja pahentaa kriisiä.
Hiukankin ajatteleva näkee että asioita runnotaan nyt läpi väkivalloin. Velkaorjuudessa, hektisessä elämänrytmissä ja median talutusnuorassa oleva sananvapaus- ja ihmisoikeuselämyksen saanut valtaväestö uskoo että kaikki on hyvin.
Mutta on se vaan kiva kun saa elää jo lopun aikoja, ja isompaa vaihdetta lyödään silmään. Päiviä lyhennetään?
Jukalle kysymys:
Kuka on sanonut, että nyt eletään lopunaikoja? Siirretäänkö tällä vuosisataisella hokemisella vastuuta nykyhetkeen tarttumisesta?
Timo kirjoitti "Meidät on helposti peloteltu kilteiksi vetoamalla johonkin ulkopuoliseen ja meitä suurempaan mahtiin, on se sitten ollut Neuvostoliitto tai EU." Tämä on suomalaisten iso ongelma.
Nytkin Kiviniemi vakuuttaa toistuvasti toimivansa vakuusrahastojutuissa Suomen ja suomalaisten parhaaksi. Mistä hän tämän tietää? Taloustilanteessa on niin paljon muuttujia, että on kohtuullisen rohkeaa väittää toimivansa Suomen parhaaksi takaamalla muiden velkoja. Näinhän ne suomettumisen ajan K-linjalaisetkin väittivät polvistellessaan Moskovaan.
Toisaalta persujen uho voi sekin olla epärealistista. Mitä pieni ja köyhä Suomi voi yksin tehdä?
Suomi on Euroopan sisällä kuin viidesläiset kirkon helmoissa. Samassa veneessä - tuuli
ajolla. Voiko meidän vaaleilla olla todellista merkitystä? Mitä pitäisi rukoilla?
Pekka, tuo lopun aikoja koskeva kysymyksesi on aina ajankohtainen. Itse heitin loppuun lähinnä kevennyksenä ja huumorilla sen, joten voit ottaa sen sellaisena.
Vakavasti puheen ollen, koen eläväni sekä tässä hetkessä että Jeesuksen paluun odotuksessa. En näe siinä ristiriitaa, vaan päinvastoin kannusteen elää täysillä juuri tätä hetkeä koska toivo iankaikkisesta elämästä ja pikaisesta Jeesuksen paluusta, jonka Sana meille lupaa, täyttää mielen.
Kyseessä on siis rakkaussuhde joka siivittää elämään ja työskentelemään juuri tässä päivässä ja hetkessä, toimien niin hyvin kuin vain voi jotta morsian olisi kaunis ja hääjuhlissa kaikki valmista. Osannet ymmärtää vertauskuvan...
Anyway, kyseessä on siis mielestäni mitä kaunein raamatullinen rakkausteema joka toden teolla siivittää elämään ja työskentelemään, palvomaan, palvelemaan ja odottamaan!! Aivan mieletön juttu minkä enemmän sitä miettii.
Minä ainakin saan todella paljon kiksejä seuratessani tätä maailman tilannetta. Mitä nämä tapahtumat muuta ovat kuin ennustusten täyttymistä. Jos joku ei näin koe, olkoon vapaa. Ja ei näiden tapahtumien seuraaminen suinkaan täytä päiviäni, silloin tällöin syttyy aina mielenkiinto penkoa asioita ja lukea mitä netti tarjoaa.
Netti on sikäli mielenkiintoinen juttu että sieltä löytyy toisaalta valtava määrä erittäin asiallista, syvällistä ja pohdittua juttua jota monet käyttävät lähteenä ja näin informaatio matkan varrella välillä muuttuu. Haasteeksi tulee tiedon seulominen ja kriittinen lukutapa. Mutta kyllä se totuuden jyvänen sieltä useinkin mielestäni löytyy. Lopun aikojen seurannassa oikein verraton väline, harkiten käytettynä eikä liiallisissa määrin.
Siunausta ja hyvää päivän jatkoa vaan kaikille!!
Parhain terveisin
Jukkis
Vielä vähän kristillisvastenmielistä vaalikritiikkiä näin vaalikampanjan loppumetreillä.
Krissen vaaligrilli -ohjelmassa (joka muuten oli piristävä poikkeus tylsiksi ja itseään toistaviksi muodostuneiden vaaliohjelmien sarjassa) stand up -koomikko Ilari Johansson piti puhetta KD:n edustajille Päivi Räsäselle ja Teuvo V. Riikoselle. Hän totesi, että varmaan Jumala lepäsi sinä päivänä, kun KD valitsi vaaliteemakseen Koti, Uskonto, Isänmaa. Toisaalta hän kehotti KD lopettamaan päivittelyn ja päivittämään itsensä tälle vuosituhannelle.
Jälkimmäinen sai minut miettimään kristittyjen suhtautumista nykyiseen maailmanmenoon. Usein se jää pelkäksi päivittelyksi. Päivittäminen positiivissa mielessä on ajan seuraamista - ei jämähtämist. Tämä ei tarkoita kuitenkaan Raamatun arvojen hylkäämistä, vaan ajankohtaistamista ja soveltamista nyt-hetkeen.
Minusta ei ole erikseen kristillistä politiikkaa, liike-elämää, koulutusta jne. Näitä kaikkia voi tehdä kristilliseltä arvopohjalta ilman, että kristillisyyttä käytetään jonkinlaisena ylivertaisena mainoskikkana paremmasta moraalista jne. Itse suhtaudun varauksellisesti yritykseen, joka mainostaa itseään kristilluisenä. Kristillinen Kulmakivi-yritys voi rakentaa sutta, ajaa itsensä konkurssiin ja sitoa viattomia sinisilmäisiä ja hyväuskoisia ihmisiä takuisiinsa.
Useita seurakuntien ns. työntekijöitä (eli palkallisia vastuunkantajia erotuksena vapaaehtoistyöntekijöistä) on KD:n ehdokkaina. Tällä suljetaan mielestäni evankeliumin vaikutusalaa. Ihmisille tulee mielikuva, että tulemalla kristityksi täytyy sitoutua KD:n arvoihin ja ideologiaan.
Ihmettelen kyllä, miksi papeilla, saarnamiehillä, evankelistoilla jne, on hinku eduskuntaan. Eikö vaikutusala riitä? Miksi kymmenet seurakuntavaikuttajat kuvittelevat menevänsä Eduskuntaa KD:n riveissä, kun tosiasia on, että vain muutama (ammatti)poliitikko pääsee läpi. Kannattaisikohan keskittyä omaan osaamisalueeseensa - vai onko se edelleen haussa? Epäilen joidenkin krisittyjenkin eduskuntaan pyrkivien kohdalla motiiveja. Kenen asioita he oikeasti ovat ajamassa? Kenen valtakuntaa rakentamassa?
Näin vaali-innostuksen keskellä kristittyjen on hyvä muistaa, että maailma muuttu ensisijaisesti evankeliumin kautta. Politiikassa hoidetaan tämän valtakunnan asioita, mikä sinänsä on tärkeää, mutta kuka hoitaa taivasten valtakunnan asioita?
Viktor Klimenko sanoi jossakin haastattelussa, että jos taiteilija pyrkii Arkadianmäelle, hän ei mene sinne ajamaan muiden asioita, vaan omiaan, koska taiteilijat ovat narsisteja.
Toivottavasti huomisessa vaalissa Arkadianmäelle valitaan mahdollisimman vähöän narsisteja, olivatpa he sitten kristittyja tai eivät. Politiikassakin kristitty narsisti on vaarallisempi kuin jumalaton epäitsekäs asiantuntija.
Post a Comment