Mitä meidän tulisi rukoilla?

Tulevan kevään eduskuntavaalit tulevat olemaan eräät mielenkiintoisimmat ja mullistavimmat Suomen historiassa. Jo nyt puhutaan "neljästä suuresta" ja näiden keskinäisestä suuresta vaalikeskustelusta entisten kolmen sijaan.

Jotain näyttää perusteellisesti muuttuneen maamme poliittisessa kentässä ja tämän muutoksen nopeus ja laajuus on yllättänyt kaikki. Muut keskikastin puolueet, kuten Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat jopa rakentaneet vaaliteemansa pitkälti Perussuomalaisia vastaan (eli tavallaan heidän varaansa).

Se, että gallupeissa ilmi tullut muutos on yllättänyt lähes tulkoon kaikki (vaikka itse vaaleihin on tosin vielä jonkin verran aikaa), kertoo jotain oleellista poliittisesta järjestelmästämme. Se tuo terävästi esille tavisten äänestäjäkunnan, poliittisen eliitin ja ammottavan kuilun näiden välillä. Se, ettei tätä ole osattu ennakoida kertoo pitkään ja hartaasti puoluetuella rakennetuista norsunluutorneista ja niiden sisäänlämpiävyydestä. Tämä sanottuna suoraan ilman, että olisin Persujen jäsen tai edes mitenkään äänestäisin heitä.

Se, mitä maassamme tapahtuu on sekä reagointia koko maanosamme poliittis-taloudelliseen kehitykseen että turhautumista maamme sisäpoliittiseen tilanteeseen. On todennäköistä, että EU tulee lähitulevaisuudessa ajautumaan jonkinlaiseen kriisiin, jonka vakavuutta on vielä vaikea arvioida. Voi hyvinkin käydä niin, että koko Unioni hajoaa nykyisen tilanteen mahdottomuuteen. Perussuomalaisten ohella monet muutkin piirit Suomessa odottavat tätä tilaisuutta irrottaakseen Suomen irti EU:sta.

Tämä tulee aiheuttamaan jännitteitä Suomen sisäpolitiikassa. Tämä tilanteen kärjistyminen tulee näkymään yhtä hyvin eduskunnassa kuin lähiöiden ostoskeskuksissakin. Timo Soini on tässä kohtaa asetettu jo nyt paljon vartijaksi. Paljolti hänen persoonansa vaikutusta on se, miten hyvin erilaiset ääriainekset saadaan suitsittua ja yhteiskuntarauha säilytettyä.

Haluamatta maalailla sen enempää piruja kuin ketään muutakaan seinille, on hyvä muistaa mitä professori Heikki Ylikangas totesi kansan kahtiajaosta jo v. 1994 EU-kansanäänestyksen yhteydessä. Tämä jako kun noudatti hänen mukaansa pitkälti v. 1918 kansalaissodan rintamalinjaa. Sama jakolinja oli edellisen kerran tullut esille 1500-luvun lopulla Nuijasodan rintamalinjana. Tuo jako noudattelee ikivanhaa rajaa torppari-Suomen ja talonpoikaisen Suomen välillä.

Mitä meidän siis tulisi rukoilla?

Apostoli Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle Efesoon esirukouksen merkityksestä: "Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa." (1.Tim. 2:1-2)

Esivallan puolesta rukoileminen on tärkeää yleisen järjestyksen ja yhteiskuntarauhan säilymisen takia. Nämä taatut ja turvalliset olosuhteet ovat taas tärkeitä sen tähden, että saisimme vapaasti ja suotuisissa olosuhteissa viedä evankeliumia eteenpäin ja rakentaa Jumalan seurakuntaa.

"Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (2:3-4)

Toki - voihan Jumala yhtä hyvin puhutella meitä kovapäisiä suomalaisia myös järkyttämällä tätä kaikkea ympärillämme olevaa todellisuutta.