Maan hiljaiset

Luin tänä aamuna Fénelonin kirjeistä:

"Kaikki hyveet syntyvät halukkaasta sydämen asenteesta. Ei ole kyse tiedon paljoudesta, lahjakkuudesta tai suurista teoista. Tarvitsemme vain sydämen ja kaipauksen pyhyyttä kohtaan."
(s. 126)

On oma siunauksensa "maan hiljaisena" olemisessa. Puhuessaan Vuorisaarnassa opetuslapsilleen Jeesus sanoo näidenkin ihmisten olevan autuaita (Matt. 5:5). Saman periaatteen Jeesus tuo esille myös toisaalla: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille" (Matt. 11:25).

Olennaiset sanat tuossa tekstikohdassa ovat "salannut" ja "ilmoittanut"; keneltä ne ovat salatut ja kenelle ne ovat ilmoitetut?

Luukas kertoo evankeliuminsa alussa parikin esimerkkiä tällaisistä "maan hiljaisista", jotka kärsivällisesti odottivat Israelin lohdutusta ja Jerusalemin lunastusta (Luuk. 2:25-38). Oli vanha mies nimeltä Simeon, jolle Pyhä Henki oli henkilökohtaisesti ilmoittanut, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on itse omin silmin nähnyt Messiaan. Samoin oli naisprofeetta Hanna, joka ylisti Jumalaa ja puhui juuri syntyneestä lapsesta kaikille, jotka odottivat näitä Messiaan päiviä.

Tämä odotus ei noudatellut tuon ajan kirkolliskokousten tai maallisten hallitusten valtavirtoja, vaan se tapahtui ihmissilmin katsottuna hiljaisuudessa syrjäisessä provinssissa. Toisilta nämä asiat olivat salatut, mutta näille toisille ne oli ilmoitettu.