Historian siipien havinaa...

Poika on säbätreeneissä ja vaimo naisten piireissä. Kohta laitan takkaan tulen ja lämmitän saunan. Sitä ennen päätin kuitenkin vähän penkoa vanhoja muistiinpanojani vuosien varrelta ja löysin seuraavanlaisen kirjeen. En ihan tarkkaan muista kenelle sen laitoin, mutta se on sivuseikka. Enemmänkin on mielenkiintoista huomata, missä vaiheessa tiellä tuolloin oltiin ja miten Herra sitten on vienyt asioita eteenpäin.

"Moi!

Vähän aroilla mielin kirjoitan, kun tämä haaste tuntuu sekä sellaiselta, jota olen aina odottanut ja kaivannut, kuin myös sellaiselta, jonka edessä, jos missä, ymmärtää oman pienuutensa. Koen myös jonkinlaista neuvottomuutta lausua ääneen näitä asioita. Ymmärrän, että Jumala on pelastaessaan minut myös kutsunut minut olemaan Jumalan sanan totuuden opettaja ja julistaja, enkä tästä kutsumuksestani saa pois väistyä, en oikealle, enkä vasemmalle – niin kuin apostoli Paavali sanoo; ”voi minua, ellen minä evankeliumia julista!”

Tämä kutsumus on luonteeltaan sekä apostolinen että profeetallinen, jolloin siihen kuuluu sekä meneminen uusille alueille (ei vain maantieteellisesti, vaan myös henkisesti, hengellisesti ja kulttuurisesti), missä ei ennen ole työtä tehty – tämä on kutsuni apostolinen puoli – että myös tämän totuuden julistaminen, niin kuin se on ilmoitettu Raamatussa ja niin kuin se ajankohtaisella tavalla tulee julistaa tämän ajan keskellä – tämä on kutsuni profeetallinen puoli.

Tämä kaikki minun on sanottava ääneen sekä näkyvien että näkymättömien edessä ja tämän mukaan uskollisesti ja tinkimättä toimittava – Jumala olkoon minulle tässä armollinen! Tällä en tarkoita sanoa, että olisin apostoli samassa merkityksessä kuin esim. Paavali (vrt. hänen kirjeidensä arvo ja asema Raamatun kaanonissa). Puhun vain siitä, miten olen kokenut oman kutsuni. Kyseessä ei ole statuksen metsästäminen, vaan hellittämätön sisäinen polte. En väitä olevani apostoli nyt tai tulevaisuudessa, mutta voin häpeilemättä sanoa minua ajavan eteenpäin apostolisen kutsun.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että en sopeudu hengessäni olemassa oleviin kirkkokuntiin ja niiden edustamiin uskonnollisiin järjestelmiin. Minun on tultava ulos niistä; ne hylkivät minua ja minä niitä, enkä voi sopeutua niihin.

Minun on siis palveltava uskollisesti ja nöyrästi koko Kristuksen ruumista; ei organisaatiota, vaan organismia, ei laitosta, vaan Herraa, ei kirjainta, vaan Henkeä.

Tavoitteenani tässä palvelutyössäni on koko Kristuksen seurakuntaruumiin ennalleen asettaminen ennen Hänen takaisin paluutaan (Ef. 4:11-16:n mukaan). Raamattu sanoo selvästi, että näkymättömät ovat pysyviä, kestäviä ja iankaikkisia ja näkyväiset vaihtuvia, kuluvia ja muuttuvia, kuhunkin aikaan kuuluvia. Minun on seurattava sitä, mikä vielä nyt on näkymätöntä, mutta mikä on tulevaa ja olevaa, kun Jumalan valtakunta näkyvällä tavalla tulee.

En siis ole kovin käytännöllinen tyyppi, vaan enemmänkin näkijä ja siten puhdasverinen profeetallinen hörhö :) Ajatellen esim. tuota keskustelua solusrk vs. kotisrk, niin minua henk. koht. ei kamalasti kiinnosta se kumpi niistä on toimivampi malli. Raamatullisuus ratkaisee; kumpi on raamatullisempi, sillä on Jumalan siunaus pitkässä juoksussa.

(Heh heh... joku on todennut, että kaksikymppiselle merkitsee eniten se. mikä tuntuu hyvältä, kolmikymppiselle se, mikä toimii parhaiten ja neli-viiskymppiselle se, mikä on totta. No, minä kuulun ikäni puolesta tuohon ryhmään...)

Jonkinlaisen apostolisen verkoston rakentamisesta Jumala on puhunut meille Lahdessa jo loppukesästä alkaen - ongelmana on ollut enemmänkin se, miten ja kuinka käytännössä?

Se, mikä on jo tässä keskustelussa tullut esille on apostoliuden määritteleminen; miten me ymmärrämme tämän viran? Samanlainen keskustelu tulee aikaa myöten käydä kaikkien viiden palveluviran kohdalla.

Mennäänpä siis tyvestä puuhun. Apostoli tarkoittaa olla lähetetty varustettuna jotain tehtävää varten. Käytännössä meidän tulee etsiä ihmisiä, joilla on näky ei vain kotisrk:sta ja niiden verkottumisesta, vaan koko kaupunginlaajasta Kristuksen seurakunnasta (=Kristuksen ruumis paikallisella, alueellisella tasolla). Kyseessä on siis henkilöitä, jotka ovat pioneereja, uusien juttujen aloittajia, pilottihankkeiden käynnistäjiä. Heidät tulee koota, varustaa ja pitää yhteyttä heihin. Tämä on vaikeaa, koska aina nämä henkilöt itsekään eivät tunnista itseään ja omaa kutsuaan. (Meillä on niin paljon poisopittavaa...) Opillisella/teologisella tasolla kyse on henkilöistä, joiden on helppoa ja vaivatonta hyväksyä ajatus ja näky Kristuksen srk:sta paikallisella tasolla. (Tämä tekee sen myös niin vaikeaksi.)

Esille tulee siis kysymys apostolisen verkoston rakentumisesta paikallisesti ja valtakunnallisesti. Pian sen jälkeen tai samaan aikaan tulee eteen kysymys profeettojen verkottumisesta samalla tavoin. Ef. 2:20:n mukaan he ovat se perusta (=kivijalka), jolle Kristuksen srk on rakennettu/rakennetaan kulma/huippukivenä Kristus itse.

Aikaa myöten esille tulee myös kysymys kaupunginlaajan srk:n vanhimmista (cityelders) ja siitä, miten tämä hengellinen vanhemmuus, paimenuus ja johtajuus käytännössä tunnistetaan, ilmenee ja ottaa paikkansa Kristuksen ruumiissa. Tätä keskusteluahan vähän virittelin Hyvinkäällä.

Työhön on ryhdyttävä, koska näyttää siltä, että kukaan muu ei taida tehdä sitä puolestamme. Käytännössä voisi olla hyvä yrittää kokoontua jollain porukalla jo vaikka ennen vuoden vaihdetta?

Terv. Timo Koivisto"

Kirje on päivätty 23.10.2005. On se vaan jännä huomata, miten Jumala jo silloin oli jotain näistä asioista puhunut. :)

Joskus on hyvä ikäänkuin palata ajassa taaksepäin juurilleen ja ikäänkuin tarkastaa, mitkä olivat ne todella tärkeät jutut, joista Jumala on puhunut? Mitkä ovat omaa kutsumustani ajatellen sitä kovaa ydintä? Mitkä ovat edelleen ajankohtaisia haasteita Kristuksen ruumista ajatellen Lahdessa, eri paikkakunnilla muualla Suomessa, muualla maailmassa?

Jostain kokouskutsusta johonkin suunnittelupalaveriin joskus parisen vuotta sitten poimin muutamia pointteja, jotka edelleenkin tuntuvat akuuteilta:

"Kerätä yhteen Israelin huoneen kadonneet lampaat"

• verkoston rakentaminen ja yhteyksien luominen orgaanisten seurakuntien kesken
• näyn levittäminen Kristuksen seurakunnan todellisuudesta paikallisella tasolla
• "hautomon" luominen tällaisen apostolisen ja profeetallisen työn kehittämiseksi
• kohderyhmänä erityisesti ne uskovat, jotka ovat jo mukana jossain esim. kotona kokoontuvassa ryhmässä, mutta jotka eivät osaa, rohkene tai viitsi alkaa kutsua sitä seurakunnaksi

Tämä tuntuu edelleen relevantilta.