Ajan merkkejä, missä mennään

Lueskelin tänään uusimman Perusta-lehden artikkelia, joka käsitteli Hitlerin uskontoa ja sen perintöä meille länsimaisille ihmisille. Kirjoittaja on saksalainen tietokirjailija ja dokumentaristi Michael Hesemann. Artikkeli vertailee natsismin ja kristinuskon välisiä eroavaisuuksia ja tuo lopulla esille mielenkiintoisia yhtymäkohtia omaan aikamme ja aikaan sen jälkeen. Perinteisesti tätä on kutsuttu tulevaisuudeksi.

Niin kuin tiedämme historia on aina voittajien kirjoittamaa ja myös säätelemää. Kun historia kaikkibvaltiaan jälkiviisaasti tuomitsee natsismin se samalla tietoisesti hyllyttää osan totuudesta, nimittäin sen, että Hitlerillä ja natsismilla oli paljon ymmärtäjiä muuallakin tuon ajan Euroopassa ja USA:ssa. Näistä ei vain puhuta, koska on hyvä antaa ulospäin vaikutelma, että oltiin yhtenä rintamana natsismia vastaan vapaan ja kapitalistisen länsimaailman puolesta. Samoin tänä päivänä törmäämme natsismin perillisiin monen nuorisokulttuurisen genren, ympäristöajattelun vihreän ideologian tai vaikkapa nykyaikaisen vanhustenhuollon piirissä. Kaikkea tätä ei vain ole demonisoitu - tarkoituksenmukaisuus syistä - demonisoitu meitä hallitsevan totalitaarisen mediakoneiston toimesta samalla tavalla kuin "oikeaa" natsismia.

Minua kiinnostaa kuitenkin eniten se, mitä on edessämme ajanjaksossa, jota kutsumme lähitulevaisuudeksi. Eli tästä päivästä Kaikkivaltiaan Herramme tulon päivään saakka. Kun kuuluisa brittiteologi Martyn Lloyd-Jones ennen kuolemaansa antoi haastattelun Christianity Today-julkaisulle hän totesi demokratian olevan viimeinen järjestäytyneen yhteiskunnan muoto. Hän totesi samaan hengenvetoon oman kulttuurimme olevan kuolemassa ja tämän jälkeen seuraavan ihmisen koroittamisen ajan. Pedon luku on 666, mikä merkitsee ihminen korotettuna jumalaksi ja sitähän länsimainen rationaalisen humanismin phjalta syntynyt ajattelu on: ihmisen itsepalvontaa. Tältä pohjaltahan natsismikin ponnistaa: kun irrottaudutaan aiemmasta kristillisestä arvopohjasta luodaan aiemman uusi, antikristillinen muoto. Antikristillisyyttä ei näet olisi olemassa ilman aitoa kristillisyyttä. Sanan etuliitteellä "anti-" on aina kaksi merkitystä: olla jotain vastaan ja tulla jonkun tilalle.

Hesemann kirjoittaa: "Yhdistävä piirre kaikkien tunnettujen natsijohtajien elämänkerroissa oli se, että heidän suhteensa kristinuskoon, heidän lapsuutensa uskoon, oli katkennut. He olivat uskoa vailla olevia etsijöitä, kunnes he kansallissosialismista löysivät uuden ja vahvan vastauksen vielä täyttymättömään uskonnolliseen kaipuuseensa. Itsensä pelastamisen harha, joka julistaa ihmisen Jumalaksi ja asettaa hänet kaikkien etiikan lakien yläpuolelle, yhdisti heidät kollektiiviseen syntiinlankeemukseen, ihmiskunnan suurimpaan rikokseen. Kun rakentava uskonto syrjäytetään jossain yhteisössä, syntyy vaara, että tyhjiön täyttävät lahkot tai uskonnolliset yhteisöt, joiden sisältö on tuhoavaa."

Hesemann näkeekin runsaasti yhtäläisyyksiä oman aikamme ja maailmansotien välisen ajan välillä. Molemmille on ominaista ihmisten henkinen eksyksissä olo. Kun perinteiseen, institutionalisoituneeseen länsimaiseen kristinusko(nto)on on petytty, paetaan erilaisten vaihtoehto- ja alakulttuurien piiriin, jotka niin silloin kuin nytkin ovat täynnä erilaisten mystisten salaoppien tarjontaa. Yhtä lailla ne ovat syntyneet protestina vallitsevan massakulttuurin materialismia ja hedonismia vastaan.

Hesemannin mukaan Hitler oli tyypillinen juureton, hukassa oleva ihminen. "Hän kuuluu niiden henkisen tradition kaikista paratiiseista ulosheitettyjen ihmisten joukkoon, jotka lankeavat ensimmäisen tarjolla olevan henkisen korvikkeen valtaan ja tarrautuvat siihen raivokkaan sitkeästi, etteivät vain päätyisi takaisin tyhjyyteen". Kun tarkasteleme omaa aikaamme, sen ateismia kaikkine käytännön sovellutuksineen ja sen väkivaltaa ihannoivaa kuolemankulttuuria, niin mikä onkaan edessämme, kun kokonainen maanosa satoine miljoonine ihmisineen on irrottautunut alkuperäisestä henkisestä kodistaan ja alkanut suuntautua kohti uutta, uljasta aikaa?

Martyn Lloyd-Jones´ia lainaten, demokratia on viimeisin valtiomuoto. Mitä sen jälkeen tulee, on joko kaaoa ja anarkia tai totalitarismi. Entäpä jos jo olemme keskellä totalitarismia, mutta emme vain sitä itse huomaa? Vai mistä luulet johtuvan sen, että Jeesukseen uskovana sinun on joskus niin vaikeaa hengittää "Mordorin myrkyllistä ilmaa"?

En kiellä sitä, että minua ahdistavat ne näköalat, jotka tästä eteenpäin avautuvat. Edessämme on erään kulttuurin tuho ja uuden maailman muovautuminen sen henkisten ja uskonnollisten rakenteiden raunioista. Tolkienia siteeraten: "ihmisten aika on ohi, örkkien aika on tullut!" Nämä "örkit" vain korottavat oman örkkiytensä ihmisyyden korkeammiksi standardeiksi ja vaativat kaikkia kumartamaan tätä uutta, uljasta uruk-hai´ta. Muistan, kuinka kymmenisen vuotta sitten sain lopputyöni valmiiksi Teologiseen opistoon Santalaan. Sen johdannossa omistin lopputyöni pojilleni ja totesin, että he olisivat ansainneet paremman maailman kuin mitä me heille silloin jätimme. Kuluneet kymmenen vuotta ovat osoittaneet sanani enemmän kuin tosiksi.