Sunday, June 28, 2009

Uudispelto (eli kokemuksia perjantai-illalta ja eräs unelma...)


"
Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte leikata laupeuden leikkuun. Raivatkaa itsellenne uudispelto, silloin kun on aika etsiä Herraa, kunnes hän tulee ja antaa sataa teille vanhurskautta." (Hoosea 10:12)


Tästä Raamatun kohdasta Herra on muistuttanut minua useita kertoja viime vuosien aikana. Poimin päiväkirjastani v. 2005 asti seuraavia juttuja esille tähän liittyen:

- uuden raivaaminen edellyttää aina vanhan pois kuolemista - ja uskovan elämässä käytännössä myös vanhoille asioille kuolemista

- on etsittävä ensin Jumalan valtakuntaa ja sitä kautta oma kutsumuksesi asetetaan oikeiisiin yhteyksiin

- uuteen uskaltautuminen tarkoittaa usein myös uskaltautumista ulos turvallisista taloudellisista kuvioista uskon varaan

- etsi ihmisiä, joilla on sama näky Kristuksen kaupunginlaajasta seurakunnasta: luo yhteyksiä ja verkostoidu ihmisten, älä "tahojen", kanssa; hae apostolista dna:ta eli pioneeria, aloittajaa, promoottoria ja "pilottihanketta"

- sanalla sanoen: etsi helppoutta omaksua näky Kristuksen paikallisseurakunnasta

- pois materialismista (so. resursseihimme luottamisesta Jumalan sijasta), ulos viihteellisyydestä ja irti koneellistuneesta ja tuotteistetusta kristinuskosta sekä meneminen ulos ihmisten pariin


Viime perjantaina jaoin jotain ajatuksia tämän kohdan pohjalta iltakokoontumisessamme. Meidän tehtävämme on raivata se uudispelto: vanhurskauden kylvö eli toimiminen täsmälleen Jumalan valtakunnan lainalaisuuksien mukaan ja tätä seuraava laupeuden leikkuu. Nyt on aika etsiä Herraa, sillä riittävän monella elämän alueella Suomessa on jo saavutettu pohjakosketus: kirkollinen elämä, media ja julkisuus, politiikka ja yhteiskunnallisen eliitin elämä, reilut 10 000 aborttia vuodessa, rappeutuminen seksuaalietiikan alueella jne. Tälle johdonmukaisesti ja uskollisesti raivatulle uudispellolle Herra sitten antaa sataa vanhurskautta.

Joskus kymmenisen vuotta sitten harrastimme samanlaista toimintaa parin vuoden ajan perjantai-iltaisin. Tuntui siltä kuin olisimme nyt palanneet juurillemme johonkin sellaiseen, minkä Jumala on meille antanut tehtäväksi. Kaikkia ei tietenkään ole luotu ns. katuevankelistoiksi eli jotkut voivat rukoilla joko "tukikohdassamme" tai kadulla, mutta kyse on Kristuksen ruumiin liikkeestä johonkin suuntaan. Joku vertasikin tilannetta Iisain kaivojen auki kaivamiseen, jotka filistealaiset olivat tukkineet. Tätäkin Herra haluaa meidän tekevän: palaavan niiden asioiden tekemiseen, joita Hän takuuvarmasti siunaa.

Illan mittaan liikuimme satamassa ja muualla nuorten kokoontumispaikoilla tavaten tuttuja ja tuntemattomia, jutellen ja rukoillen. Inhimillisesti tuo kaikki voi näyttää hyvin pieneltä ja vaatimattomalta, mutta hengellisessä todellisuudessa on tällaisissa tapauksissa aina kyse Jumalan kuningaskunnan tulemisesta julkisesti lähelle ihmisiä: kuningaskunta on tullut lähelle silloin kun Kuningas itse on lähellä. Enkä nyt tarkoita vain meitä, vaan yleensä sitä kun uskovat ovat liikkeellä oman kotikaupunkinsa parhaaksi.


Pari tärkeää pointtia nousi esille:

- ehkä loppusyksystä mukana todistamassa Jeesuksesta on joku aiemmin kesällä uskoontullut - eli tätä tulee opettaa ja tähän suuntaan uskoon tulleita kasvattaa

- ihannetilanne UT:n meille antamaa mallia ajatellen olisi se, että perjantai-iltana uskoon tullut mahdollisimman pian - ehkä jo samana iltana tai seuraavana päivänä! - kastettaisiin, kun hän tunnustaa syntinsä ja uskonsa Jeesukseen - näinhän apostolit toimivat ja näin tulee seurakunnan toimia, kun siihen liitetään uusia jäseniä


Kun tuossa edellä on näistä unelmistakin ollut puhetta, niin - toden totta! - sellainenkin nousi esille: kun nuoret nyt kokoontuvat järven rantaan nurmikolle pussikaljan tai lonkerojen kanssa, niin kunpa jonain päivänä samoilla paikoilla nuoret kokoontuisivatkin pienissä ryhmissä Raamatut mukanaan rukoilemaan, ylistämään ja kertomaan toisille Jeesuksesta. Nimittäin siinä, että nuoret kokoontuvat satamaan ja muualle ei ole mitään outoa, epänormaalia, eikä väärää. Herra haluaa kuitenkin muuttaa asioita radikaalisti ja antaa heidän kokoontumisilleen uuden, elävän sisällön, joka on Hän itse.

Se voisi hyvinkin olla sitä uudispellon raivaamista heidän kohdallaan.

2 comments:

Anonymous said...

Kun Herramme antaa meidän vanhan minän kuolla, niin uuden luomuksen meissä täytyy sitten pukeutua vanhurskauden vaatteisiin. Jos vielä se "vanha minä" nostaa päätään on sille osoitettava Sanasta, oma paikkansa siellä ristillä. Jos "vanha" ei ole poissa pelistä, niin se estää uutta voittoisaa elämää Kristuksessa.

Tämä uudispelto löytyy meistä itsestämme. Koetelkaamme siis itseämme, kuinka elinvoimainen se "vanha" on? Pystymmekö esim. sopimaan mahdolliset riitamme ja laittamaan kaikki ihmis-suhteemme kuntoon? Myös niin päin jos jollakin on minua vastaan jotakin, niin teen kaikkeni sopiakseni hänen kanssaan. Kuitenkin niin että tulee totella enempi Jumalaa kuin ihmistä.

Lähimmät ihmiset kyllä tietävät, jos ovat rehellisiä, kuinka asiani ovat? Ja vielä jos on hyvä todistus ulkopuolella olevilta, niin tieni on auki taivaaseen saakka nyt ainakin rukouksessa ja hyvä omatunto on paras tyyny kun käymme levolle Herrassa.

Tässä on monelle uudispeltoa aluksi, puhun omasta kokemuksestani. Kaikki mitä Jumala ei ole istuttanut elämääni on revittävä juurineen! Tämä joskus vähän sattuu, mutta loppu tulos on ok. Herrassa eläminen, kun ei muuten onnistu "pitkässä juoksussa".

Mimosa said...

totta! radikaali muutos nuorisokulttuuriin.

Että löytyisikin rakkaus Jeesukseen, Raamattuun, Jumalan valtakuntaan ja tahtoon ja sen todeksi elämiseen.