Onko Jumalaa olemassa?
"Jumalaa tuskin on olemassa"-kampanja pyrkii Suomeenkin. Asialla ovat edistyksen uuden aamun ehtymätön airut, Vapaa-ajattelijoiden liitto ja Humanistiliitto. Liitoilla on suunnitelmissa oikein kerätä rahaa saadakseen bussien kylkiin mainoslauseet. Niissä olisi sitten jotain ihan ennen näkemätöntä uutta informaatiota, kuten "Jumalaa tuskin on olemassa - lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästäsi". Pieni kauneusvirhehän siinä on, ei käy kieltäminen: se on tietysti tuo sana "tuskin". Näköjään vapaa-ajattelijakaan ei ole täysin vapaa tuosta mieltä vainoavasta ideasta Jumalan olemassaolosta. Lapsikin tietää, että kyse on omantunnon äänestä - mutta ei näköjään vapaa-ajattelija.
Höh, eihän tässä ole mitään uutta. Jo nelisentuhatta vuotta sitten raamatullinen runoilija puki sen sanoiksi: "Hullu sanoo sydämessään: ei ole Jumalaa". Jotain järkevästä ajattelusta Suomessakin edustaa Tampereen liikennelaitoksen päätös olla ottamatta busseihinsa vapaa-ajattelijoiden edellisen parjauskampanjan tekstejä ("Eroa kirkosta.fi"). Vaikka en olekaan mikään evlarifani, niin tässä on kyse jostain suuremmasta asiasta, erään merkittävän ja pyhän rajan rikkomisesta. Vain hullu näet sanoo sydämessään, että Jumalaa ei ole. Historia todistaa tämän, vai mitä näette olevan jäljellä menneistä ateistista aatteista? (Jos muistatte vielä, niin tarkoitan kommunismia.) En halua edesauttaa tällaista hulluutta omassa kotikaupungissani, enkä omassa kotimaassani.
Tuossa väitteessä "Jumalaa tuskin on olemassa..." näet on suuren irrationaalisen valheen siemen. Ei Jumalaa - ei oikeudenmukaisuutta, ei sovitusta, eikä tuomiota. Jokainen meistä voi kuvitella, millaista olisi elää tämän kaltaisessa maailmassa. Jo tämänkin tähden tuo teesiin sisällytetty "tuskin"-sana kertoo jonkinlaisesta perimmäisestä itsesuojeluvaistosta ateistinkin sydämen sopukoissa. Vai ei kai kukaan nyt tosissaan...? No ei hei - tai ei kukaan ainakaan tosissaan elä todeksi tämän teesin hyväksymisestä nousevia loogisia johtopäätöksiä.
Sen tähden me sanomme: "Jumala on olemassa - lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä".
Eräs viime vuosisadan kuuluisimpia entisiä ateisteja, englantilainen kirjallisuuden tutkija ja professori, kirjailija C. S. Lewis kertoi erään tuttunsa nähneen erään miehen haudan, jonka kivessä oli muistokirjoitus: "Tässä lepää ateisti, täydessä puvussa, mutta ilman paikkaa, mihin mennä." Tämän kuullessaan Lewis oli vastannut ykskantaan: "Lyön vetoa, että hän toivoisi noiden sanojen olevan totta."
Niinpä, sanoo siihen Koivisto.
13 comments:
..duoda noin..:D..
"Jumalaa tuskin on olemassa - lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästäsi".
"Jumala on olemassa - lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä".
Anteeksi "viisasteluni", mutta miettiessäni näitä lauseita tulee mieleen, että Jumalahan "on olemassa" maailmankaikkeuden ulkopuolella...ja meidän näkökulmastamme kaikki mitä on, on maailmankaikkeudessa.
Entä jos sen perusteella voitaisiin sanoa, että nämä molemmat lauseet ovat eräällä tavalla oikein. :D
Jumala ei ole olemassa siten kuin me olemassaolon käsitämme sidottuna aikaan ja paikkaan ja muotoon ja energiaan..:D
Mutta Jumala on olemassa maailmankaikkeuden ulkopuolella, kaiken "olemassaolevan" ulkopuolella transsendenttisena olentona..Henkenä, niinkuin Raamattu sanoo, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Joten, johtopäätökseni on, että Jumala sekä on, että ei ole olemassa!!! Problem solved!
Jos nyt mietin vielä edelleen tuota olemassaolon käsitettä, niin tulee mieleen kuinka Jumala sanoo olevansa Minä Olen.
Ja lukemani mukaan kristillisen filosofit ovat väitelleet siitä että Jumala on itse perimmäinen olemassaolo, eikä mitään ole olemassa Hänen ulkopuolellaan.
Hmm...jos tämä on totta, niin kuinka ihmeessä Jumala voisi "olla, sijaita" kaiken luodun ja olemassaolevan ulkopuolella?
(Itse olemassaolo ihmisen käsitteenä tarvitsee kuitenkin tukea ajasta ja paikasta..joten voiko Jumala todella "olla")
Ja josta päästäänkin taas määrittelemään sitä kuinka Jumala on erossa luomastaan luomakunnasta, vaikka Hän itse on Minä Olen, ja kaiken olevan perimmäinen olemus. Tässä ajattelussa ollaan pian panteismissa. Miten kristillinen Jumalakäsitys sitten voidaan erottaa tästä?
Jumala puhalsi ihmiseen hengen ja hänestä tuli elävä sielu. Joten Jumala on Henki..kaiken elollisen henki. Mutta kaikki elollinen ei kuitenkaan ole Jumala. Eikä olemassaolo sinällään ole Jumala.
Luotu olemassaolo varmaankin sitten vain heijastaa sitä mihin se palaa kun olemassaolo loppuu.
Eloton olemassaolo luultavasti vain häviää kaiken lopulla..?
Ja Jumala jatkaa epäolemassaoloaan..jos jatkaa..ajattomuudessa..:D
Onneksi aika on rajallinen synnin tähden, muuten ihmiset tekisivät loputtomiin vääriä valintoja. Jumalan kärsivällisyys on koetuksella, kun hän odottaa määräämänsä ajan puitteissa parannusta eli mielenmuutosta. Kuolema on valinnan ajan loppu, jossa came is over. Ajattoman Jumalan kohtauspaikka tuomioistuimen edessä, jossa omatunto on taas herätetty ikuiseen todellisuuteen.
Miksi kieltää Jumala, mitä pahaa hän on tehnyt hyville ihmisille?
Anonyymi kirjoitti:
Onneksi aika on rajallinen synnin tähden, muuten ihmiset tekisivät loputtomiin vääriä valintoja.
Jos perisyntiin uskotaan, niin synti on muutakin kuin vain vääriä valintoja. Jokainen syntyvä lapsi on jo äitinsä kohdussa syntinen.
Käsitykseni mukaan Raamattu tukee perisyntioppia aika hyvin, kun se sanoo että ihminen on synnissä siinnyt ja muutenkin sieltä löytyy paljon jakeita sen puolesta että ihminen on sydämeltään (sisimmältä olemukseltaan) täysin turmeltunut.
Miksi kieltää Jumala, mitä pahaa hän on tehnyt hyville ihmisille?
Tämä on kai retorinen kysymys.
Jumala tietenkin loi ihmisen perimmältään hyväksi, mutta antoi tälle vapaan tahdon. Näinhän se kertomus menee, niin kuin kaikki uskovat tietävät.
Ihminen lankesi ja muuttui Jumalan viholliseksi, jonka jälkeen Jumalan pelastussuunnitelma alkoi toteutua. Tosin, tuo suunnitelma oli olemassa jo ennen lankeemusta, koska Kolminainen Jumala on 'aina' ollut olemassa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Jumalan on kaikkietietävänä täytynyt tietää ennalta mitä tulisi tapahtumaan.
En ymmärrä Jumalaa, mutta omasta mielestäni Jumalan kieltämisessä ei ole mitään järkeä, koska miksi kieltää sellaista mitä ei kertakaikkiaan ole? Ateismi on jonkin olemattoman vastustamista.
Jos epäilee Jumalan olemassaoloa, niin parempi olla agnostikko.
Omalta osaltani toivon että jonkinlainen Jumala on. Ihmiskunta on muuten vähän liian "kusessa".
"Pieni kauneusvirhehän siinä on, ei käy kieltäminen: se on tietysti tuo sana "tuskin"."
Vapaa-ajattelijat eivät väitä tietävänsä, että jumalaa ei ole. Siksi tuo sana "tuskin" on liitetty mukaan. Sitä kutsutaan rehellisyydeksi. Ilmeisesti vieras käsite uskovaisille.
Erittäin huvittavaa, että te uskovaiset löydätte tuosta tuskin-sanasta valittamisenaihetta. Jos vaparit kirjoittaisivat "jumalaa ei ole...", valittaisitte lauseen ehdottomuudesta ja toitottaisitte, että vaparit eivät tiedä, että jumalaa ei ole.
"Näköjään vapaa-ajattelijakaan ei ole täysin vapaa tuosta mieltä vainoavasta ideasta Jumalan olemassaolosta."
Tuosta tuskin -sanastako noin paljon päättelit? Melkoinen meedio olet.
"Lapsikin tietää, että kyse on omantunnon äänestä - mutta ei näköjään vapaa-ajattelija."
Lapsikin tietää, että kyse on älyllisestä rehellisyydestä - mutta ei näköjään uskovaiset.
Lapsikin tietää, että normaali ihminen ei tarvitse uskoa ylimaalliseen auktoriteettiin omistaakseen omantunnon.
"Ristinkaataja" kirjoitti: "normaali ihminen ei tarvitse uskoa ylimaalliseen auktoriteettiin omistaakseen omantunnon".
Uuuuuups, se oli aika paljon sanottu! Voisitko (edes) hieman täsmentää, sillä aika rankalta fundamentalismilta tuo kuulostaa?
Älkää hyvät ihmiset käykö tukkanuottasille "vapaa"-ajattelijan kanssa (Snl. 26:4). Heidän "älyllisestä" rehellisyydestään tuli jo riittävä demonstraatio.
Sen sijaan olisi toivottavaa, että kristityt olisivat yhtä ahkeria käännytyspuuhissaan kuin vaparit. Harvoin nimittäin tapaa kristittyjä, jotka ovat yhtä intohimoisia ja asialleen omistautuneita kuin nämä ainoastaan oman älynsä ylivertaisuuteen uskovat "ajattelijat".
"Uuuuuups, se oli aika paljon sanottu! Voisitko (edes) hieman täsmentää, sillä aika rankalta fundamentalismilta tuo kuulostaa?"
Jos kommenttini kuulostaa sinusta rankalta fundamentalismilta, sinä et tiedä mitä fundamentalismilla tarkoitetaan; tai vaihtoehtoisesti käsityksesi ihmisen omastatunnosta on kieroutunut.
Mitä täsmennettävää kommentissani on? Ihmisillä on omatunto riippumatta siitä, uskovatko he ylimaalliseen auktoriteettiin tai eivät. Normaali ihminen ei tarvitse uskoa jumalaan omistaakseen omantunnon, koska omatunto ei ole lähtöisin taivaista vaan ihmisen empatiakyvystä.
"Älkää hyvät ihmiset käykö tukkanuottasille "vapaa"-ajattelijan kanssa"
Siinäpä ehkä paras neuvo, jonka uskovainen voi toiselle uskovaiselle antaa. Nimittäin n. 99 väittelyä sadasta uskovaisten ja ei-uskovaisten välillä johtaa jälkimmäisenä mainittujen voittoon. Parasta siis, että ette edes yritä.
No mutta täällähän nyt on innostuttu keskustelemaan, joskaan anonyymin nimimerkki "Ristinkaatajan" kommentit eivät kyllä vie keskustelua juurikaan eteenpäin.
Ikävä huomata, että pahimmat ennakko-odotukseni (taas kerran) saavat vahvistusta, mitä tulee vapaa-ajattelijoiden kykyyn kiihkottomaan argumentointiin.
No, MOT.
Olen huomannut, että uskovaisilla on tapana leimata kriitikot kiihkoilijoiksi ja jättää kritiikki siten huomiotta. Kieltämättä kätevä defenssi järkiargumentteja vastaan ja mukava tapa luistaa keskustelusta kun meininki käy liian hankalaksi.
Kun muodostaa kriitikoista negatiivisen kuvan mielessään, oma kanta näkyy paremmassa valossa ja luottamus omaan kantaan paranee; ja mikä parasta, ilkeä itsekritiikin ääni ei pääse valloilleen.
Hieman selkärangatonta tuo kuitenkin on. Mutta voiko muuta odottakaan ihmisiltä, joiden ajattelu on rakennettu juoksuhiekalle?
Olen huomannut, että uskovaisilla on tapana leimata kriitikot kiihkoilijoiksi ja jättää kritiikki siten huomiotta. Kieltämättä kätevä defenssi järkiargumentteja vastaan ja mukava tapa luistaa keskustelusta kun meininki käy liian hankalaksi.
Kun muodostaa kriitikoista negatiivisen kuvan mielessään, oma kanta näkyy paremmassa valossa ja luottamus omaan kantaan paranee; ja mikä parasta, ilkeä itsekritiikin ääni ei pääse valloilleen.
Hieman selkärangatonta tuo kuitenkin on. Mutta voiko muuta odottakaan ihmisiltä, joiden ajattelu on rakennettu juoksuhiekalle?
Timo koivisto kirjoitti:
"Lapsikin tietää, että kyse on omantunnon äänestä - mutta ei näköjään vapaa-ajattelija."
tähän Ristinkaataja vastasi:
"Lapsikin tietää, että normaali ihminen ei tarvitse uskoa ylimaalliseen auktoriteettiin omistaakseen omantunnon."
Eikö tämä vastaus mene
aika sivuun?
Koivistohan sanoo että
lapsen ja "vaparin" ero on että
toinen ei tunnista omantunnon ääntä?
Eihän Koivisto sanonut ettei ateistilla voisi olla omaatuntoa.
Myöhemmin Ristinkaataja
jatkaa:
"Mitä täsmennettävää kommentissani on? Ihmisillä on omatunto riippumatta siitä, uskovatko he ylimaalliseen auktoriteettiin tai eivät. Normaali ihminen ei tarvitse uskoa jumalaan omistaakseen omantunnon, koska omatunto ei ole lähtöisin taivaista vaan ihmisen empatiakyvystä."
Olen samaa mieltä että
ihmisillä on omatunto riippumatta
siitä uskovatko he vai eivät.
Tietenki se voi myös paatua,
jolloin sen ääntä ei enää kuule.
Syy miksi uskon että kaikilla on se, on kuitenki päinvastainen kuin Ristiinkaatajalla joka sanoi
"..koska omatunto ei ole lähtöisin taivaista vaan ihmisen empatiakyvystä."
Itse ajattelen että se on juuri
"taivaista" lähtöisin, tai siis Luojalta ja juuri siksi se on kaikilla.Uskoi Häneen tai ei.
Tämä kaikki oli taas Koiviston kirjoituksen sivusta koska en itse ainakaan käsittänyt hänen väittäneen ettei ei-uskovainen omistaisi omaatuntoa vaan hän vain sanoi ettei ei-uskovainen tunnista sen ääntä.
Post a Comment