MIKSI NÄIN?

Katolinen kirkko Suomessa on antanut julkisuuteen kannanoton, jossa todetaan yksiselitteisesti, että luterilaisen kirkon parisuhdelakimietintö "Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet" heikentää avioliiton ja perheen asemaa maassamme. Saman asian on ehtinyt jo todeta vanhoillislestadiolaisten Rauhanyhdistyksen johtomies, joka totesi roomalaiskatolisten seksuaalieettisten näkemysten olevan raamatullisempia kuin luterilaisten konsanaan. Tämä ei tietenkään paljon hetkauttanut evl. kirkon johtomiehiä. Heitä kun ei hirveästi kiinnostaa minkään asian raamatullisuus tai epäraamatullisuus.

Mieleni on jotenkin hämmentynyt. Miksi näin? Minulle on nuoruuteni kääntymyksestä asti opetettu katolisten epäraamatullisuutta. Kun olen sitten itse perehtynyt kirkkohistoriaan ja myös katoliseen oppiin, on tämä kuva vain vahvistunut. Minulla ei ole mitään haihattelunomaisia kuvia Rooman kirkosta, niinkuin nykypäivän postmodernin kyynisyyden ja kaiken kyseenalaistamisen aikoina on ah niin tavallista.

Mutta että näin... Onko luterilaisuus todellakin tullut tiensä päähän kun sille merkitsee eniten kansan suosio, median nuoleskelu ja yleisen mielipiteen varpaanvälien haistelu? (Lapin mies Aslak olisi tämänkin voinut sanoa rankemmin, mutta olkoon...) On mielenkiintoista huomata, että nimenomaan avioliittoa ja yleensäkin seksuaalietiikkaa koskevissa kannanotoissa Rooman kirkko näyttää kolistelevan oikealta ohi perävalot vaan vilkkuen. Oma kansankirkkomme sensijaan on enemmistön äänen talutusnuorassa matkalla kohti vääjäämätöntä tuomiota.

Hävetkää, vapaat suunnat. Painakaa päänne alas, uudet seurakunnat. Itkekää ja murehtikaa omaa paatunutta tilannettanne, vanhat herätysliikkeet. Sillä kuka teistä on korottanut äänensä luterilaisen kirkon nykymenoa vastaan? Vaietkaa ja olkaa hiljaa lopullisesti, te kodeissa kokoontuva Jumalan seurakunnan väki, sillä enemmän teille on merkinnyt turvallinen oman lieden lämpö kuin huoli teloituspaikkaa kohti hoippuvista veljistä ja sisarista. Missä ovat oikeat profeetat keskuudessamme? Kun emme kerran korota ääntämme tätä rappeutumista vastaan, niin mikä ihme sitten varjelee meidät siltä, ettei samoja asioita ala ilmaantua omassa joukossamme?

Rooman kirkonko meille on tultava opettamaan oikeaa avioliiton ja perheen mallia ja raamatullisia arvoja, kun meiltä tuo tieto näyttää kadonneen? Minua ei nyt kiinnosta se, mitä minusta ajatellaan, miten minut leimataan ja millä perusteilla tuomitaan. Minä haluan astua ulos massan riveistä ja korottaa ääneni nykyistä kehitystä vastaan Suomessa. Jollei suunta maassamme muutu, niin Jumalan tuomiot tulevat kohtaamaan maatamme ja kansaamme. Piispa Riekkisen riskipeli paljastaa silloin todelliset luopumuksen kasvonsa ja kohtaa katkeran loppunsa.

Tämän blogin kommenttipalstoilla on kammoksuttu yksinkertaisen Lapin miehen Aslakin kovaa ja ruokkoamatonta kielenkäyttöä hänen ruotiessaan tätä nykymenoa Suomessa ja eritoten kirkossa. Niinpä niin, meille on asioiden kielellisen ilmaisun muoto ja totuuden suoraan sanominen suurempi ongelma kuin synnissä eläminen ja luopuminen Jumalasta. Meistä on tullut niin hienostuneita ja sivistyneitä, että kohta emme enää kestä kuulla edes puhetta Jeesuksen verestä.

Mikä meitä auttaisi? Aslakin ravisteluko? Ehkä. Jotain uutta tulta me kuitenkin tarvitsemme. Jumala armahtakoon meitä.