Sunday, February 15, 2009

Kasteesta (vieläkin)...

Eräs tärkeimmistä kasteeseen liittyvistä asioista on ymmärtää oikein tuon sanan ”kastaa” alkuperäinen kreikan kielinen merkitys. Kreikan kielen sana/verbi ”baptidzoo” tarkoittaa yksinkertaisesti upottamista; jonkun painamista niin kokonaan upoksiin, että se, mihin Sinut kastetaan, se kokonaan ja täydellisesti peittää Sinut. Ja vielä enemmän; tätä verbiä käytettiin antiikin aikana esim. kankaiden värjäämisestä purppuralla. Tämän ”baptidzoon”, kastamisen ja upottamisen jälkeen kangas värjäytyi kokonaan tuolla värillä, johon se kastettiin.

Aiheellinen kysymys: miten keskiverto eikkari-evlut-suomalainen ymmärtää tuon sanan ”kastaa” merkityksen, kun hän näkee ympärillään sellaisen kastekäytännön, jossa vettä valellaan tai pirskotetaan? Epäraamatullisen käytännön takia vieraannutaan oikeasta todellisuudesta. Tämän takia on tärkeää ymmärtää oikein ”baptidzoo”-sanan merkitys.Se ei ole luonnostaan selvää edes kaikille uskoville.

Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme. Tämä vertauskuva, kielikuva antaa meille osviittaa siitä, mitä meille tapahtuu, kun meidät kastetaan Henkeen ja Hengessä.

Esim. Paavalin kirjeissä meille tehdään enemmänkin selkoa siitä opillisesta sisällöstä, joka kasteella on. Tämän selonteon taustalla on siis koko ajan tämä apostolisen seurakunnan malli kastaa uskonsa tunnustavia, uudestisyntyneitä ihmisiä siellä, missä vettä oli riittävästi tähän tarkoitukseen. Heille myös kuuluvat uskon kautta Jumalan kasteeseen sisällyttämät siunaukset; vain Kristuksessa olet siunattu!

Ks. Room. 6:1-4; ”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”

Kun vaimoni kastettiin toi hänen ystävänsä tilaisuuteen kukkia. Nämä kukat olivat liljoja, joita yleensä näemme hautajaisissa. Hän oli ymmärtänyt kasteen teologisen sisällön oikein. Kaste merkitsee hyvästejä entiselle elämälle, kuolemista tälle maailmalle ja omalle itselleen sekä Jeesuksen seuraamista uudessa elämässä, Hänen edeltä valmistamissaan hyvissä teoissa kulkemista.

Kun me siis luemme UT:n kirjeitä, niin silloin me kaikkein parhaiten näemme sen, mikä on kristillisen vesikasteen teologinen ja opillinen sisältö; kyse on Kristukseen samaistumisesta uskon ja kasteen kautta. Kaste on toisaalta vertauskuva siitä; ulkonainen tunnusteko, uskon tunnustaminen ihmisten edessä. Mutta kyse on myös paljon enemmästä, paljon suuremmasta asiasta. Kyse on todellisesta liittymisestä Kristukseen itseensä; me tulemme todellisella tavalla liitetyiksi Häneen – uskon ja kasteen kautta.


(Ehtoollisessa on kyse periaatteessa samasta asiasta; sekin on itse asiassa enemmän, kuin vain ulkonainen tapa muistella Herran poismenoa jne. Kyse on ehtoollisessakin siitä, että jossain kohtaa tämä esikuva vaihtuu eläväksi todellisuudeksi ja me ihan oikeasti tulemme osalliseksi Hänen ruumiistaan ja verestään – uskon kautta.)


Ks. Kol. 2:11-12; ”ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”

Vrt. RK92 v. 12; ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista.”

Muista; ne liljat kastejuhlassa!

Haluan olla nyt ehdottoman rehellinen Sinun kanssasi, rakas lukijani. Haluan myös olla hieman suorapuheinen Sinua kohtaan, jos sen minulle sallit. Eli, jos haluat saada selvyyden asiaan omalla kohdallasi, niin...

· hylkää kaikki se kirkkohistoriallinen ja kulttuurinen painolasti, joka tämän kasteasian ympärillä meitä vartioi ajattelemasta ja oivaltamasta vapaasti!

· ole valmis uskonvaraisesti hyppäämään suoraan UT:n ilmoitukseen tämän asian kohdalla!

· ole valmis luopumaan jopa sellaisesta hyvästä teologisesta tiedosta ja opista, joka voi olla sinällään hyvää ja paljossa oikeaan osunutta, mutta joka tässä asiassa voi hidastaa Sinun ymmärrystäsi!

· ole kyllin rehellinen ottaaksesi Raamatun ilmoitus vastaan sellaisena, kuin se Raamatussa on meille ilmoitettu!

(Vaviskaa, kirjanoppineet: tällainen menettely ON mahdollista, sillä Hänen Henkensä on Totuuden Henki, joka johtaa meidät kaikkeen totuuteen – myös kasteasiassa.)

Huomaa vielä se, miten yksinkertaisen käytännöllinen UT on tässä asiassa. Ks. Apt. 8:36-38; ”Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" [Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika."]* Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.”"



24 comments:

Anonymous said...

Hiukan vierastan sitä, että kastekysymyksestä pitää tehdä kuin kiistakysymys. Raamatun oppi on kuitenkin se, että yksi kaste riittää. Jos joku on lapsena kastettu ja on uskossa Jeesukseen, niin siihen ei kyllä omin voimin tarvitse mitään lisätä. Hyvä omatuntokin on ilman kasteelle menemistä. Samaan taivaaseen ollaan menossa yhdessä Herraa ylistämään me lapsena kastetut ja uskovana kastetut.

Olen sama anonyymi joka kerroin aikaisemmin olevani uskovasta perheestä. Kotona jo opetettiin, että pitää tulla uskoon, muuten ei ole Jumalan lapsi. Luterilaisessa perheessä kastetta ei korostettu ja vasta myöhemmin olen sen merkityksen tajunnut. Eli eipä kaikki luterilaisetkaan opeta siitä että kasteessa saadaan Pyhä Henki jne.

Onneksi meitä yhdistää Jeesuksen veri ja Hänen rakkautensa. Minusta kastekysymys on jokaisen ratkaistava kuten parhaaksi näkee eikä kannata toisia ratkaisustaan tuomita.

By the way, muistan sinun kastekriisisi seuraukset ja olin silloin pahoillasi puolestasi.

Anonymous said...

Hups, siis pahoillani puolestasi.

Anonymous said...

Eikö olisi aika kevytmielistä ratkaista kastekysymys kunkin kohdalla"kuten parhaaksi näkee".

Tuolla asenteella tosin näkee tänä päivänä ratkaistavan monia muitakin uskonnollisia kysymyksiä ja se onkin juuri johtanut tähän luopumuksen ja hajaannuksen tilaan.

Raamatussa on opetus tähän asiaan monessakin kohtaa. Ensimmäisenä se tuli esille ensimmäisenä helluntaina Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Pietarin julistaessa pelastuksen evankeliumia sydämessään piston kokeneille kuulijoille.

Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Vesikasteesta tuli merkki jumalattoman menneisyyden ja vanhurskautetun tulevaisuuden välille.

Kirkollinen vauvakaste oppi on mitätöinyt tuon merkin merkityksen merkkaamalla kaikki ainoastaan pelastuneille kuuluvalla merkillä.

Suomen kansalaisistakin on yli 90% kastettu vauvana, mutta alle 10% tunnustautuu uskovaiseksi.

Vauvakaste on jatkumoa katolilaiselle anekaupalle.

Katolilaisuudessa oli julistus: "kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa."

Luterilaisittain voitaisiin tuo sama lausua näin: Kun vesi vauvan päähän valahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa, rahat tulee sitten myöhemmin kirkollisveron muodossa.

Anonymous said...

Ei kai kasteesta tieten tahtoen riitakysymystä kannata tehdä, mutta ei se kyllä niinkään mene, että "jokaisen ratkaistava kuten parhaaksi näkee eikä kannata toisia ratkaisustaan tuomita." Eihän muitakaan elämään liittyviä pelastukseen liittymättömiä Raamatun totuuksia tällaisella olankohautuksella voi ohittaa. Muuten ollaan heikoilla jäillä niin kuin pilkkimiehet syksyisin ja keväisin.

Kyllä Raamatun opetus on parasta selvittää ja jos on harhassa, niin on muutettava mielensä ja käännyttävä käsityksistään.

Raamtussa kristitty kastettiin välittömästi kääntymyksen jälkeen ja voi sanoa että kristitty = kastettu. Kirkkohistoriassa kaikki on alettu kastaa ja väitetään, että kastettu = kristitty, mikä ei pistä paikkaansa.

Syökää sanaa

sanoo

LarsLeevi

taimi said...

Synsygus kirjoitti:"Kirkollinen vauvakaste oppi on mitätöinyt tuon merkin merkityksen merkkaamalla kaikki ainoastaan pelastuneille kuuluvalla merkillä." Ottamatta kantaa siihen, kumpi kastetapa on oikea, ajattelin kuitenkin kommentoida tähän. Jos kirkko on mitätöinyt kasteen merkityksen antamalla sen (lähes) kaikille suomalaisille vauvoille, tekeekö tämä koko vauvakasteesta huonon asian? eihän kasteen "väärä käyttö" poista kasteen oikeaa merkitystä? Jos uskovat vanhemmat kastavat vauvansa ja hänen kasvaessaan opettavat tälle Jumalan sanaa, onhan se ihan eri asia kuin tavan vuoksi kastetut lapset. Jaetaanhan ehtoollinenkin kirkossa kaikille, kyselemättä kuka on uskossa ja kuka ei, ja silti tämä ei kai tee ehtollisesta itsestään huonoa asiaa, vaan uskovia kehotetaan nauttimaan tämä yhteyden ateria uskossa Jeesukseen.

Anonymous said...

Suippa kirjoitti:"Jaetaanhan ehtoollinenkin kirkossa kaikille, kyselemättä kuka on uskossa ja kuka ei, ja silti tämä ei kai tee ehtollisesta itsestään huonoa asiaa, vaan uskovia kehotetaan nauttimaan tämä yhteyden ateria uskossa Jeesukseen."

Joo. Eihän ehtoollisen väärä käyttö - eikä kasteenkaan - tee alkuperäisestä väärää. Mutta kannattaa toddella harkita, lähteekö väärään käyttöön mukaan. En halua kastattaa lapsiani vauvoina enkä osallistua ehtoolliseen, joka jaetaan kaikille. Esimerkiksi armeijassa ehtoollisella suurin osa jätkistä käy vain viiniryypyllä.

Minusta oikea ja väärä kannattaa erotella. Samoin oikea ja väärä käyttö. Parasta on kastaa uskoon tulleet välittömästi ja jakaa heille ehtoollista sen jälkeen välittömästi. Mutta kaste ja ehtoollinen eivät kuulu niille, jotka eivät ole Jumlaan lapsia - selvähän se on!

Hehkulamppu

Anonymous said...

Ei väärä käyttö tee oikeasta asiasta väärää, mutta täytyy tietysti kysyä, onko sylivauvojen kastaminen oikea asia, eli tästähän tässä taisi olla kyse. Kirkon virallinen oppi on, että vauva saa kasteessa Pyhän Hengen ja oman uskon kirkon ja kummien uskon vaikutuksesta. Näinkö Raamattu opettaa vai ei, sehän tässä on ydinkysymys.

Eri asia sitten on, miten suhtautua siihen, että vauva kastetaan, mutta ei uskota vauvan uskoontuloon tai Pyhän Hengen saamiseen kastehetkellä. Näinhän monet tekevät, mutta toisaalta tämä on Raamatun tekstien valossa epäjohdonmukaisempi ratkaisu kuin luterilaisten virallinen linja, joka näkee kuitenkin tietyn yhteyden uskon ja kasteen välillä. Lisäksi pitää kysyä, että miksi sitten kastaa vauvoja eikä siunata heitä, niin kuin Jeesuskin teki. Taitaa syynä olla loppupelissä kuitenkin enempi väärän tradition riippa kuin halu noudattaa Uuden testamentin esimerkkiä....

Anonymous said...

Kaste on näköjään asia, joka saa aikaan ennen näkemättömän kirjoittelun Timon blogissa. Liekö vallan linnake, jossa ihmisiä on sahattu silmään.

Tuon hieman vettä lisää keskusteluun. Tietääkseni kaste ja puhdistusmenot olivat juutalaisuudessa jokapäiväistä. Ihmiset suhtautuivat normaalisti Johanneksen kastekäytäntöön, kun hän julisti parannusta ja sitä seuraavaa kastetta. Jopa itse Jeesus heitti opetuslapsille kysymyksen oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä.

Paavali oli yksi ensimmäisistä uudelleen kastajista ( Apt 18 ) Efesossa. Jotkut oli kastettu vain Johanneksen kasteella ja sen jälkeen, kun oli keskusteltu asiasta ja ymmärretty asiat oikein miehet ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

Jossakin vaiheessa uudelleen kastajat kastettiin tulella kuolemaan. Esim anababtistit.

Itseni on kuulema kastettu luterilaisen tavan mukaan lapsena ja myös opetettu uskon asiat ja sen opetuksen pohjalta tullut uskoon.
Kun menin 17v uskovien kasteelle koin samaa kuin Timo. Elämäni suurin kriisi läheisteni taholta. Mutta myös elämäni suurimpia siunauksia.

En yhtään ihmettele, että joissakin maissa vielä nytkin kasteelle menevät pääsevät hengestään.
Näen asiassa selkeän Jeesuksen kehoituksen ja tottelevat koetellaan.

Anonymous said...

Yksi asia jäi pois edellisestä kirjoituksesta. Jos seurataan Jeesusta, seuraammeko Hänen opetustaan vai sitä mitä Hän teki. Jeesus kastettiin vain Johanneksen kasteella ja Paavali ei Efesossa hyväksynyt sitä riittäväksi.

Anonymous said...

"Jaetaanhan ehtoollinenkin kirkossa kaikille, kyselemättä kuka on uskossa ja kuka ei"

Niinpä niin, näinhän siellä kirkossa todella tehdään.
Tarviiko tähänkin keskusteluun nostaa vielä kirkon viroissa olevat lesbot, homot, sukupuolen vaihtajat ynnä muut vääristymät ennen kuin huomataan, ettäkirkossa kyllä tehdään sitä, tätä ja tuota ja ym. ym, mutta näillä tekemisillä ei ole mitään yhtymä kohtaa Raamatun totuuden kanssa.

No Raamatussa toki puhutaan kasteesta ja ehtoollisesta, mutta niiden toteutus on aivan toisenlainen kuin kirkossa.

Kaste on asetettu uskoville, samoin kuin ehtoollinenkin.
Ehtoollisesta ja sen nauttimisesta kelvottomasti on Raamatussa selkeä opetus, myöskin seuraukset sen kelvottomasta nauttimisesta.

1.Korinttolaiskirje:
11:27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. 11:28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
11:29 sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
11:30 Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

Kasteesta puhuttaessa tuntuu usein, että luterilaiset ovat takertuneet kuin hukkuva oljenkorteen tähän yhteen jakeeseen:

Efesolaiskirje:
4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

Kun tuossa sanotaan; "yksi kaste" tulkitsevat he sen niin, että siinä mikä on saatu on pysyttävä tämän jakeen perusteella vaikka se olisi vääräkin ja joka ei tässä pysy on "uudelleen kastaja" tai - kastettu.

Alkuseurakunnan aikana ei ollut mitään ongelmaa kastaa uudelleen sellaiset, joita ei ollut kastettu uudenliiton kasteella. Tällaisia oli siihen aikaan Johanneksen kasteella kastetut, heidät kastettiin uudelleen.

Apt.19:3 Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella."
19:4 Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen."
19:5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.

Anonymous said...

Ompas täällä porinaa taas kerran kasteesta. Jeesus sanoo: "menkää ja tehkää kaikki kansat paitsi lapset, minun opetuslapsikseni ja kastakaa ja opettakaa heitä pitämään kaikki mitä minä ole käskenyt teidän pitää."

Jotenkin näinhän tämä raamatunkohta meni, eikö mennytkin?

Anonymous said...

Hupsista! Kovinpa on naivi tuo edellinen kommentti lapsiin liittyen.

Tottakai lapsia voi tehdä opetuslapsiksi - he ovat itse asiassa otollisin maaperä Jumalan valtakunnan siemenelle. Sen jälkeen heidät voi hyvin kastaa...

Opetuslapsia ei vaan tehdä kastamalla. Tässähän se luterilaisen lapsikastekäytännön perusperseelleenmeno onkin.

Tämä maahan olis täyttynyt opetuslapsista etenkin menneinä vuosisatoina, jos kaste olisi ihmisistä opetuslapsia tehnyt. Kovin on opetuslapseuden hedelmä ainakin hukassa ollut. Esimerkiksi suurinosa rikollisista ja juopoista on lapsikastettuja luterilaisia, mutta ei Jeesuksen opetuslapsia.

Tiukassa on perinteen puolustaminen. Mutta epäraamatulliset rakennelmat murtuvat. Totuus kestää ja tulee julki...

Lapsena uskoontullut, 15-vuotiaana kastettu, opetuslapsi nro 777

Anonymous said...

Kun katselee ja kuuntelee näitä nykyisten kirkonmiesten (rienaaja-Riekkisen ym. humaanien ja liberaalien tyhjän lässyttäjien)kommentteja Raamatun arvovallan suhteen, niin ei voi välttyä ajatukselta, että samoin on kaikkina aikoina Raamatun sanaa vesitetty ja yritetty oikoa sen suoraa tietä. Aina on löytynyt niitä, jotka selittävät mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi.Näin on ollut kirkkoisistä lähtien ja tulee aina olemaan. "Jos se valo, joka teissä on, on pimeyttä, niin kuinka suuri onkaan pimeys."

Lapsikaste on tästä pelottavan hyvä esimerkki. Sakramentalisoimalla kaste ja tekemällä siitä ulkoisen nöyrästi Jumalan teko, syötetään ihmisille valhetta, joka vie heitä helvettiin. Kyllähän saatana juonensa tietää...Petosta koko juttu!

Brainstorm2009

Anonymous said...

Herramme kutsuu meitä tulemaan Jordanille kanssansa pyytämään hyvää omaatuntoa Jumalalta, koska uusiluomus meissä tarvitsee yhden kasteen Herramme Jeesuksen nimessä. Tämä on myös merkki viholliselle meidän vihkiytymisestä Jeesuksen vanhurskauteen.
Matt.3:
15. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Silloin hän salli sen hänelle.
16. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.
-mr

Anonymous said...

Millä tavalla uskovien kasteen puolustajat näkevät lapsikasteen "epäpätevänä" toimituksena? Jos on jo kerran kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - vaikkakin symbolisesti huonolla tavalla - pitäisikö kaikkien välttämättä käydä kasteella uudestaan uskoon tultuaan? Vaikka ei tietoisesti olisi tullutkaan uskoon jollakin tietyllä elämänhetkellä vaan että usko on vähitellen kasvanut lapsenuskosta?

Anonymous said...

Mielestäni kaste ilman uskoa on kuin hautaaminen elävälle ihmiselle. Hautaamisrituaali voidaan toki suorittaa ilman, että ruumis on arkussa. Sillä ei kuitenkaan ole ruumiiksi väitetyn elossa olevan kannalta mitään merkitystä. Hän jatkaa elämäänsä kuten ennenkin, vaikka hautauksen toimittaneet uskovat laskeneensa hänet maan multiin.

Toki usko Jeesukseen voi kasvaa vähitellen. Eivät kaikki koe erityistä uskoontulokokemusta tai voi määritellä uskoontulohetkeä. Tällainen usko on aivan yhtä arvokasta kuin "äkkisyntynyt" uskokin. Se on Jumalan lahja.

Mutta Raamatun mukaan kaste kuuluu uskoontulleelle - mielellään välittömästi. Vihreä valo palaa jo - siis eteen päin. Ei kannata jäädä odottelemaan vihreämpää valoa. Vähitellen se muuttuu oranssiksi ja lopulta punaiseksi.

Ei israelilaistenkaan kannattanut jäädä Punaisen meren rannalle odottamaan takaa tulevia Faaraon joukkoja. Ei kun veteen vaan, ja meri halkesi! Mooses johti kansansa eteen päin kohti luvattua maata. Tällaisia kristillisiä johtajia tämä aikakin tarvitsee!

LarsLeevi

Anonymous said...

Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Olkoon vähitellen tai kerta rysäyksellä uskoon tullut, niin kummassakin tapauksessa Sana sanoo: "ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen...."

Kuka vauvana kastetuista on tehnyt parannuksen tai kuka vauvana kastetuista voi sanoa ottaneeensa kasteen. Minulle se on ainakin tehty väkisin kovan huutoni ja rimpuilun säestämänä..kuulemma, en itse tuosta muista mitään. Uskoon tulin kuusi vuotiaana ja otin kasteen kun olin 13

Kun Raamatun ohje on yksiselitteisen selvä, niin miksi siihen pitää vääntää jos jonkinmoisia mutkia. Kasteen ymmärtämiseen ei tarvita edes tulkintaa vaan ainoastaan uskoa niin kuin on kirjoitettu ja totella sitä.

Joka vääntää Raamatun opetuksen kieroon on tottelematon ja "tottelemattomat joutuvat asumaan kuivassa maassa."

Anonymous said...

Joillakin suomalaisilla on ammoisina aikoina ollut jonkinlaista pelkoa siihen suuntaan, jos lasta ei ajoissa kasteta, pahan voimat pääsevät häneen enemmän vaikuttamaan. En nyt tuostakaan sitten tiedä, jos tämän puolesta rukoillaan... ja kyllähän Herra meitä suojelee vaikka ei kastetta olisi vielä saanutkaan.

Ei lapsikastetta voi vain luterilaisen kirkon syyksi laittaa (vähän siihen suuntaan saattoi yhdestä kirjoituksesta tulkita), yhtä laillahan se muissakin perinteisissä kirkossa on? Jopa metodisteillakin.

Eikö lapsikasteella mielestänne ole uskovalle mitään merkitystä? Olen ilman muuta sitä mieltä, että jos henkilö ei itse usko, kaste hänen kohdallaan on tällöin ollut turha niin kauan kun hän ei uskoon tule. Mutta uskovalle asialla on merkitystä. Vaikka itse tapahtumasta ei mitään muistaisikaan, voi uskoa että tilaisuus on hoidettu Jumalan kasvojen edessä.

Itse olen hieman epävarma kahden tien kulkija, joka on saanut kasteen sekä vauvana että nuorena. Myönnän, että jälkimmäinen tuntui ainakin silloin ihanalta. Tiedän kuitenkin monia kristittyjä, jotka ovat hyvinkin elävässä uskossa siitä huolimatta, että heidät on kastettu vauvoina. Ei kai tehtyä kastetta tekemättömäksikään saa, jos se asianosaiselle tuntuu riittävän?

Anonymous said...

Niin. Aikoinaan ajettiin kastettavasta lapsesta perkeleet ulos kirkon eteisessä. Lapsen ajateltiin olevan paholaisen omaisuutta.

Tämän takia tehdään hätäkasteita esimerkiksi synnytyssairaaloissa vauvoille, joiden pelätään kuolevan.

On se ihme juttu, että Luojan lahjana syntyvästä lapsesta täytyy perkeleet ajaa pois. Pikkuvauva jos kuka on viaton ja perii iankaikkisen elmän kastettiinpa hänet tai ei.

Tietysti lapsena kastettu voi olla uudestisyntynyt, mutta se ei ole tapahtunut kasteessa, vaan Jumalan tekona myöhemmin. Silloin kun ihminen on luovuttanut elämänsä Jumalalle ja kääntynyt Hänen puoleensa.

UkkoPaavo

Anonymous said...

Tässä tullaan juuri siihen (peri)syntiin, joka meitä hallitsee. Kyllä vauvoissakin huomaa sen saman itsekkyyden - osin syystäkin, avuttomia kun ovat - ja jopa ilkeyden, mihin aikuisetkin syyllistyvät. Ei ehkä heti syntymän jälkeen, mutta aika kuluu nopeasti...

Tässä kohden on jännä myös huomata, että lestadiolaiset (ainakin vanhoilliset) huolimatta erilaisesta käsityksestään myös kastavat vauvoja, vaikka synti ei heidän mielestään vielä heissä sillä tavoin asukaan.

Anonymous said...

Mitä ihmettä se kaste sille perisynnille tai taipumukselle tekee?

Eihän se häviä sen enempää lapsina kastetuista kuin kastamattomista. Ja pahaan taipumus riivaa edelleen myös uskovien kasteella käyneitä.

Minusta on taikauskoa väittää, että lapsen iankaikkisuuskohtalo riippuisi siitä, keritäänkö hänet hätäkastaa ennen kuolemaa vai ei. Taivaaseen menevät niin lapsina kastetut luterilaiset vauvat kuin Indonesian viidakossa asuvat luolamiesten kastamattomat lapset. Sinne menevät myös suomalaiset keskosina tai abortoituneina kuolleet kommunistien, vapaa-ajattelijoiden, helluntailaisten tai muiden kirkkoon kuulumattomien (hätä)kastamattomat vauvat.

Helvettiin menevät ne, jotka eivät vastaanota evankeliumia tai hylkäävät sen - olipa heidät kastettu vauvana tai aikuisena.

Tilastojen mukaan noin 10 % suomalaisista sanoo olevansa uudestisyntyneitä kristittyjä, joilla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Suurin osa luterilaisista lapsikasteella kastetuista, jotka virallisen opetuksen mukaan ovat siis uudestisyntyneitä, ei siis itsekään usko/koe olevansa uudestisyntyneitä. Ei ole opetus mennyt perille tai sitten se ei yksinkertaisesti vain toimi!

Peter the Baptist

Anonymous said...

Yksi logiikan perusajatuksia on se, että tietystä perusoletuksesta loogisesti oikein johdetut ja todistetut päätelmät ovat kaikki joko oikeita tai vääriä sen mukaan, onko alkuperäinen perusolettamus oikea vai väärä. Tätä voi soveltaa vaikkapa maailmankatsomuksiin!

Lapsikastetta opettavat virallisen linjan luterilaiset ovat loogisesti oikeassa sanoessaan lapsina kastettujen olevan kristittyjä uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, saaneen Pyhän Hengen jne. Mutta koska perusolettamus on väärä, on kaikki tästä opista sinänsä loogisesti johdetut väitteet vääriä ja todellisuuden vastaisia.

Epäloogisia ovat sen sijaan ne herätyskristilliset luterilaiset, jotka puhuvat uskoontulon välttämättömyydestä ja paluusta kasten armoon myöhemmällä iällä. Tässä ei ole logiikaan häivääkään. Kun huomataan perusolettamuksesta loogisesti oikein johdettujen tosiasioiden olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa, niin ei hylätäkään virheellistä lähtöolettamusta, vaan pyritään korjailemaan repeilevää oppirakennelmaa toimimalla epäloogisesti ja käytännön saneleman pakon edessä kuin kaupungin rakennustarkastajat homevaurioista kärsivässä päiväkodissa.

Onneksi näiden epäloogisten luterilaisten pelastusjulistuksen kautta kuitenkin tuhannet ihmiset ovat löytäneet Kristuksen. Hyvä viidesläiset! Hyvä salaa kasteella käyneet luterilaiset veljet ja sisaret! Evankeliumia kannattaa julistaa! Liittäkää siihen vielä raamatullinen kasteopetus, niin hyvä tulee!

Virallisen loogisen luterilaisen julistuksen takia sen sijaan vuosisatojen mitaan on tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä tuuditettu synnin uneen vaatimatta heiltä parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen. Näitä uhreja on helvetissä melkoiset osastot!

Logiikasta ei ole haittaa myöskään hengellisellä ja kirkolisella rintamalla!

Logos-Jooseppi

Anonymous said...

Minustakaan lapsen iankaikkisuuskohtalo ei voi riippua yksinomaan siitä, ehditäänkö hänet hätäkastaa ennen kuolemaa vai ei. Kyllä sellaisissa tapauksissa pastorikin yleensä pikemmin lohduttaa vanhempia ja kertoo lapsen olevan Herran hyvässä huomassa kuin kertoo, että sori vanhemmat, teidän vauva meni nyt helvettiin.

Sen sijaan kyllä kaipaisin kovasti raamatullisia perusteluja sille vahvalle väitteelle, jonka mukaan joka ikinen vauva pääsee automaattisesti taivaaseen. Eiköhän se ole yksin Herran tiedossa ja Hän tietää parhaiten.

"Helvettiin menevät ne, jotka eivät vastaanota evankeliumia tai hylkäävät sen - olipa heidät kastettu vauvana tai aikuisena."

Aamen. Tästä olemme onneksi yhtä mieltä, niin epämiellyttävä totuus kuin tuo onkin!

"Virallisen loogisen luterilaisen julistuksen takia sen sijaan vuosisatojen mitaan on tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä tuuditettu synnin uneen vaatimatta heiltä parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen. Näitä uhreja on helvetissä melkoiset osastot!"

Herra meitä armahtakoon. Voi meitä, ellemme julista evankeliumia!

Anonymous said...

Lapsikasteessa liitetään kirkkoon, valtionkirkkoon, sen jäseneksi.

Uskovien kasteessa liitetään Kristukseen. Jälkimmäiseen tapaan
kehottaa Raamattu.

Oikeassa kristillisyydessä on perin vähän "uskonnollisia tapoja".
Oikeastaan vain kaste ja ehtoollinen jotka molemmat viittaavat uskovan "uuteen elämään Kristuksessa".
Nuo on tarkoitettu muistettavaksi
joka hetki ja ehtoollinen vieläpä toistettavaksi "niin usein":

1 kor 11:23 Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
11:24 kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
11:25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
11:26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.11:27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
11:28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
11:29 sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.