Kasteesta vielä...

Tuossa vuosituhannen vaihteen tienoilla olin kesällä opettajana eräällä Vapaakirkon seurakuntakoululeirillä. Kastetta käsittelevällä oppitunnilla tein parinkymmenen 15-vuotiaan nuoren ryhmälle kysymyksen, johon päätin edellisen kirjoitukseni. Hämmästyksekseni kaikki muut, paitsi yksi nuorista vastasi, että oikea raamatullinen kaste on aikuiskaste. Tämä yksi joukosta poikkeava yksilö taas vastasi, ettei "kumpikaan noista ole raamatullinen kastekäytäntö, vaan molemmat ovat vääriä. Oikea raamatullinen kaste on uskovien kaste, eikä UT tunne muunlaista kastetta."

Tästä sikisi mielenkiintoinen keskustelu seurislaisten nuorten kanssa: "näyttääkin siis siltä, kuin esim. suomalaisten uskovien keskuudessa olisikin vallalla kaksi epäraamatullista kastetta" (so. lapsi- ja aikuiskaste). Oho, sepäs olikin paljon sanottu, mutta puretaanpas hieman tätä teesiä.

Ensinnäkin, UT:n mukainen kaste ei ole mikään ikäkausiriitti. Kasteen toimitustapaa tai ajankohtaa ei millään tavoin liitetä johonkin tiettyyn ikäkauteen, tapahtumaan, aikuisuuteen tmv. Näinhän käytännössä tapahtuu, ei vain evl. kirkon piirissä, vaan myös perinteisten vapaiden suuntien kohdalla, jossa nuoria kastetaan näiden rippikoulua vastaavien leirien yhteydessä. Nehän toimivat näin eräänlaisina initaatioriitteinä esim. suhteessa seurakunnalliseen täysjäsenyyteen. No, hyvä, että uskonsa tunnustavia nuoria kastetaan upotuskasteella, ei siinä mitään, mutta muuten voi olla, että missataan tämän jutun pääpointti. Kyse on oleellisesti ihmisen uskoon tulemiseen liittyvä asia. Tämä käy ilmi Apostolien teoista, jossa kaste ajankohtansa puolesta liittyi uskoontuloon. "Tässä on vettä, mikä estää kastamasta minua?"

Asian todellinen luonne käy ilmi myös UT:n kirjeiden kasteen hengellistä merkitystä käsittelevistä kohdista. Kaste syvimmän olemuksensa puolesta liittyy olennaisesti uskoon tulemiseen. Kyse on Kristuksen päälle pukemisesta. Ei siis vain jostain ulkonaisesta kuuliaisuuden- tai tunnusteosta, vaan ennen kaikkea siitä, mitä siinä oikeasti ihmiselle tapahtuu. Kaste ei siis ole mikään ikäkausi-, eikä seurakuntaan liittymisriitti. Ihmisen luontainen uskonnollisuus vain haluaa muuttaa Jumalan säätämää järjestystä ja hyvin usein tällainen degeneroituminen alkaa viattomasti: "Mitä pahaa siinä nyt voi olla...?"

Olen itse joutunut maksamaan omasta kastevakaumuksestani tietyn hinnan. Tästä vakaumuksesta kiinni pitäminen on vaikuttanut minun elämääni tässä "maailman luterilaisimmassa maassa" enemmän kuin moni muu asia uskonelämässäni. Luulen, että useimpien saman näkemyksen jakavien kohdalla tämä pätee ainakin jossain määrin. Tänäkin päivänä raamatullinen uskovien kaste on eräs kaikkein voimakkaimpia hyökkäyksiä uskonnollisuuden linnoituksia vastaan ihmisten mielissä. Siinä tullaan niin iholle ja niin uskon ytimeen. Tämä tulee ilmi esim. siinä, että kun me vaimoni kanssa jätimme lapsemme kastamatta sylilapsina, niin eniten sitä paheksuivat ei-uskovat naapurimme kaljapulloineen taloyhtiön saunailloissa.

Mieleen on usein tullut se David Pawsonin kertomus muslimimaasta, jossa ihmiset saivat rauhassa kyllä lukea UT:a, puhua Jeesuksesta ja käydä kirkossa, mutta jos he ottivat kasteen Jeesuksen nimeen, heidät tapettiin. Lue kirkkohistoriasta, mitä luterilaiset ja reformoidut uskonpuhdistajat tekivät 1500-luvulla Sveitsin ja Etelä-Saksan anabaptisteille. Niin vaaralliseksi on raamatullinen totuus kasteesta noteerattu.

Olen huomannut, että kasteen ymmärtämisellä tietyllä tavalla on hyvin suuri merkitys siihen, millä tavoin monet muut raamatulliset totuudet ymmärretään. Se, millä tavoin ymmärrät uusitestamentillisen kasteen, heijastuu väistämättä käsitykseesi siitä, miten käsität raamatullisen totuuden seurakunnasta, Pyhän Hengen kasteesta ja Hengen lahjoista jne. Uskovien kaste-näkemyksen kannattaja ei voi kauaakaan olla kansankirkko-ideologian kannattaja. Pyhä Henki avaa meille Sanaa aina sen mukaan, miten olemme kuuliaisia Hänelle.

Monen asian kanssa kipuilevan luterilaisen uskovan kohdalla heitä sitoo voimakas näkymätön side yhteiseen kulttuuriseen todellisuuteen ja yleiseen uskonnolliseen mielipiteeseen Suomessa. Tällä hengellisellä mahdilla on pelottava voima. Olen nähnyt sen monen ystäväni kohdalla. Se hallitsee pelolla ("entäpä jos...?") ja sillä vuosisataisen perinnön taakka puolellaan ("olla suomalainen on yhtä kuin olla luterilainen" - edelleenkin!).

Joskus tuntuu siltä, kuin mitkään selvät faktat tai kirkkaat raamatulliset totuudet eivät paina vaakakupissa mitään tämän uskonnollisuuden henkivallan edessä. Jumalan Sana on kuitenkin elävä ja voimallinen ja se erottaa uskonnollisuuden ja hengellisyyden toisistaan paremmin kuin mikään inhimillinen opetus. Kuka ikinä uskaltautuu tämän sydänten ajatusten ja aivoitusten tuomitsijan työpöydälle, hän saa sen mukaisen palkan myöskin. Kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta ja puhdistautumista kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa. Mutta joo, totisesti, meitä kutsutaan "ulkopuolelle leirin Hänen pilkkaansa kantaen" - tänäänkin.

Kun silloin nuorena uskovana mietiskelin kasteasiaa omalla kohdallani, niin hengellinen isäni, lukioaikainen uskonnonopettajani kehotti minua etsimään totuutta asiasta UT:sta. Hän jopa ehdotti, etten lukisi yhtään kastetta käsittelevää kirjaa kummankaan näkemyksen puolesta, ettei oma käsitykseni perustuisi muiden ihmisten käsityksiin, vaan Jumalan Sanaan. Näin siitä tulisi minun käsitykseni, eikä kenenkään muun, eikä kukaan näin ollen voisi riistää minulta sitä, koska se olisi osa minua. Vain tällä tavoin voimme rakentaa kestävälle pohjalle tässä asiassa.

Omalla kohdallani kaikkein painavin pointti oli kuitenkin tieto siitä, mitä tarkoittaa UT:ssa käytetty verbi "baptidzoo"? Tämä yksinkertainen totuus on "eettisesti velvoittavaa" mitä suurimmassa määrin ja avaa koko kysymyksen päivänselväksi sekä käytännön että asian syvimmän olemuksen kannalta. Vastaukset kysymykseen kohtaan "Comments".