Kasteesta vielä...
Tuossa vuosituhannen vaihteen tienoilla olin kesällä opettajana eräällä Vapaakirkon seurakuntakoululeirillä. Kastetta käsittelevällä oppitunnilla tein parinkymmenen 15-vuotiaan nuoren ryhmälle kysymyksen, johon päätin edellisen kirjoitukseni. Hämmästyksekseni kaikki muut, paitsi yksi nuorista vastasi, että oikea raamatullinen kaste on aikuiskaste. Tämä yksi joukosta poikkeava yksilö taas vastasi, ettei "kumpikaan noista ole raamatullinen kastekäytäntö, vaan molemmat ovat vääriä. Oikea raamatullinen kaste on uskovien kaste, eikä UT tunne muunlaista kastetta."
Tästä sikisi mielenkiintoinen keskustelu seurislaisten nuorten kanssa: "näyttääkin siis siltä, kuin esim. suomalaisten uskovien keskuudessa olisikin vallalla kaksi epäraamatullista kastetta" (so. lapsi- ja aikuiskaste). Oho, sepäs olikin paljon sanottu, mutta puretaanpas hieman tätä teesiä.
Ensinnäkin, UT:n mukainen kaste ei ole mikään ikäkausiriitti. Kasteen toimitustapaa tai ajankohtaa ei millään tavoin liitetä johonkin tiettyyn ikäkauteen, tapahtumaan, aikuisuuteen tmv. Näinhän käytännössä tapahtuu, ei vain evl. kirkon piirissä, vaan myös perinteisten vapaiden suuntien kohdalla, jossa nuoria kastetaan näiden rippikoulua vastaavien leirien yhteydessä. Nehän toimivat näin eräänlaisina initaatioriitteinä esim. suhteessa seurakunnalliseen täysjäsenyyteen. No, hyvä, että uskonsa tunnustavia nuoria kastetaan upotuskasteella, ei siinä mitään, mutta muuten voi olla, että missataan tämän jutun pääpointti. Kyse on oleellisesti ihmisen uskoon tulemiseen liittyvä asia. Tämä käy ilmi Apostolien teoista, jossa kaste ajankohtansa puolesta liittyi uskoontuloon. "Tässä on vettä, mikä estää kastamasta minua?"
Asian todellinen luonne käy ilmi myös UT:n kirjeiden kasteen hengellistä merkitystä käsittelevistä kohdista. Kaste syvimmän olemuksensa puolesta liittyy olennaisesti uskoon tulemiseen. Kyse on Kristuksen päälle pukemisesta. Ei siis vain jostain ulkonaisesta kuuliaisuuden- tai tunnusteosta, vaan ennen kaikkea siitä, mitä siinä oikeasti ihmiselle tapahtuu. Kaste ei siis ole mikään ikäkausi-, eikä seurakuntaan liittymisriitti. Ihmisen luontainen uskonnollisuus vain haluaa muuttaa Jumalan säätämää järjestystä ja hyvin usein tällainen degeneroituminen alkaa viattomasti: "Mitä pahaa siinä nyt voi olla...?"
Olen itse joutunut maksamaan omasta kastevakaumuksestani tietyn hinnan. Tästä vakaumuksesta kiinni pitäminen on vaikuttanut minun elämääni tässä "maailman luterilaisimmassa maassa" enemmän kuin moni muu asia uskonelämässäni. Luulen, että useimpien saman näkemyksen jakavien kohdalla tämä pätee ainakin jossain määrin. Tänäkin päivänä raamatullinen uskovien kaste on eräs kaikkein voimakkaimpia hyökkäyksiä uskonnollisuuden linnoituksia vastaan ihmisten mielissä. Siinä tullaan niin iholle ja niin uskon ytimeen. Tämä tulee ilmi esim. siinä, että kun me vaimoni kanssa jätimme lapsemme kastamatta sylilapsina, niin eniten sitä paheksuivat ei-uskovat naapurimme kaljapulloineen taloyhtiön saunailloissa.
Mieleen on usein tullut se David Pawsonin kertomus muslimimaasta, jossa ihmiset saivat rauhassa kyllä lukea UT:a, puhua Jeesuksesta ja käydä kirkossa, mutta jos he ottivat kasteen Jeesuksen nimeen, heidät tapettiin. Lue kirkkohistoriasta, mitä luterilaiset ja reformoidut uskonpuhdistajat tekivät 1500-luvulla Sveitsin ja Etelä-Saksan anabaptisteille. Niin vaaralliseksi on raamatullinen totuus kasteesta noteerattu.
Olen huomannut, että kasteen ymmärtämisellä tietyllä tavalla on hyvin suuri merkitys siihen, millä tavoin monet muut raamatulliset totuudet ymmärretään. Se, millä tavoin ymmärrät uusitestamentillisen kasteen, heijastuu väistämättä käsitykseesi siitä, miten käsität raamatullisen totuuden seurakunnasta, Pyhän Hengen kasteesta ja Hengen lahjoista jne. Uskovien kaste-näkemyksen kannattaja ei voi kauaakaan olla kansankirkko-ideologian kannattaja. Pyhä Henki avaa meille Sanaa aina sen mukaan, miten olemme kuuliaisia Hänelle.
Monen asian kanssa kipuilevan luterilaisen uskovan kohdalla heitä sitoo voimakas näkymätön side yhteiseen kulttuuriseen todellisuuteen ja yleiseen uskonnolliseen mielipiteeseen Suomessa. Tällä hengellisellä mahdilla on pelottava voima. Olen nähnyt sen monen ystäväni kohdalla. Se hallitsee pelolla ("entäpä jos...?") ja sillä vuosisataisen perinnön taakka puolellaan ("olla suomalainen on yhtä kuin olla luterilainen" - edelleenkin!).
Joskus tuntuu siltä, kuin mitkään selvät faktat tai kirkkaat raamatulliset totuudet eivät paina vaakakupissa mitään tämän uskonnollisuuden henkivallan edessä. Jumalan Sana on kuitenkin elävä ja voimallinen ja se erottaa uskonnollisuuden ja hengellisyyden toisistaan paremmin kuin mikään inhimillinen opetus. Kuka ikinä uskaltautuu tämän sydänten ajatusten ja aivoitusten tuomitsijan työpöydälle, hän saa sen mukaisen palkan myöskin. Kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta ja puhdistautumista kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa. Mutta joo, totisesti, meitä kutsutaan "ulkopuolelle leirin Hänen pilkkaansa kantaen" - tänäänkin.
Kun silloin nuorena uskovana mietiskelin kasteasiaa omalla kohdallani, niin hengellinen isäni, lukioaikainen uskonnonopettajani kehotti minua etsimään totuutta asiasta UT:sta. Hän jopa ehdotti, etten lukisi yhtään kastetta käsittelevää kirjaa kummankaan näkemyksen puolesta, ettei oma käsitykseni perustuisi muiden ihmisten käsityksiin, vaan Jumalan Sanaan. Näin siitä tulisi minun käsitykseni, eikä kenenkään muun, eikä kukaan näin ollen voisi riistää minulta sitä, koska se olisi osa minua. Vain tällä tavoin voimme rakentaa kestävälle pohjalle tässä asiassa.
Omalla kohdallani kaikkein painavin pointti oli kuitenkin tieto siitä, mitä tarkoittaa UT:ssa käytetty verbi "baptidzoo"? Tämä yksinkertainen totuus on "eettisesti velvoittavaa" mitä suurimmassa määrin ja avaa koko kysymyksen päivänselväksi sekä käytännön että asian syvimmän olemuksen kannalta. Vastaukset kysymykseen kohtaan "Comments".
6 comments:
Onko tämä kompakysymys? Kasteeseen liittyvissä kohdissa tuo verbi tarkoittaa "upottaa", mutta se ei kai liene kenellekään epäselvää...? Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa kastetaan sylivauvojakin upottamalla, joten tämän verbin kanssa ei päästä vielä kovin pitkälle.
Luterilaisetkaan eivät kiellä upotusta UT:ssa, mutta vetoavat esim. Didakeen seitsemännen luvun opetukseen, jossa kerrotaan muista mahdollisuuksista silloin kun "pääsääntöinen" tapa ei ole mahdollinen. Sittemmin yksi vaihtoehtoisista tavoista on vain vakiintunut ensisijaiseksi tavaksi :-)
Mutta vielä tuosta kasteen ajankohdasta: eikö ongelma vapaakristillisissä piireissä ole usein se, että "uskovana" kasvaneen uskoontulohetkeä (eli "oikeata" kastehetkeä) on vaikea määritellä? Myös vanhempien uskoa on aika pitkään vaikea erottaa omasta uskosta. Uskoisin, että siksi monet vanhemmat odottavat, että lapset ovat oikeasti itse tehneet päätöksen seurata - tai olla seuraamatta - Jeesusta, eivätkä usko vain "kulttuurisista" syistä. Lähetystilanteen "opt in"-systeemi on helppo, mutta "kristillisessä" kulttuurissa eletäänkin usein enemmänkin "opt out"-järjestelmän puitteissa.
Kasteeseen liittyvissä kohdissa tuo verbi tarkoittaa "pestä", mutta se kai lienee useimmille epäselvää :-)
Hieman vakavammin sanoisin, ettei verbille voi määritellä tarkkaa vastinetta yhdelläkään suomen kielen sanalla. Kasteen yhteydessä sana sisältää sekä pesemisen että upottamisen (tai kastamisen) merkityksen. "Pestä upottamalla" saattaisi osua aika lähelle.
Kreikassa on kyllä ihan omat sanansa pesemiselle. Upotus voi toki olla "pesu" tai "puhdistus" (varsinkin rituaalinen sellainen), mutta se on enemmänkin sanan konnotaatio kuin denotaatio.
Asiaa voi lähestyä miettimällä samaa liikettä/toimintoa, mutta eri veden (tai Hengen) sijasta eri aineeseen. Voin esim. upottaa karamellin sulaan suklaaseen, mutta kyseessä ei ole peseminen vaan kuorrutus(?). Tai voin upottaa maalattavan kappaleen maaliin, jolloin upottaminen on maalausta. Tai voin upottaa jonkun kappaleen johonkin erityisaineeseen niin, että ko. kappale tulee kyllästetyksi sillä. Upottaminen pysyy upottamisena, mutta siihen voidaa näin yhdistää muita vivahteita sen mukaan, mitä upottaessa tapahtuu.
En siis kiellä, etteikö kaste voisi olla tietyssä mielessä rituaalinen "peseminen", mutta Timo ymmärtääkseni haki nimenomaan tuota upottamista. (Ja tietysti "peseminen" sopii huonosti esim. Room. 6 kuvaan siitä, että meidät on kasteessa "haudattu" ja sen jälkeen olemme "nousseet" - toisin kuin "upottaminen", joka sopii kuin nyrkki silmään.)
Näen asian lähes täysin samalla tavalla. Upottaminen on se, mistä lähdetään liikkeelle. Kuitenkin...
Jos maalari sanoo oppipojalleen, että "baptizoo", niin assosioituuko sana oppipojan mielessä "upottamiseen" vai "maalaamiseen"? Minkä synonyymin oppipoika antaisi sanalle? Vaikea sanoa. Riippunee oppipojasta.
Jos kastaja sanoo kastamalla/upottamalla tapahtuviin rituaalipesuihin tottuneelle kansalle "baptizoo", niin assosioituuko sana heille "upottamisena" vai "pesuna"? Minkä synonyymin tavallinen kansalainen antaisi sanalle? Vaikea sanoa. Riippunee vastaajasta.
Sanojen assosiaatiot ja sitä kautta myös merkitykset muuttuvat ajan kuluessa. Raamattua lukiessa minusta baptizoo näyttää vahvasti assosioituneen (rituaaliseen) peseytymiseen -- myös kasteen yhteydessä. Sanakirjani näyttää olevan samoilla jäljillä.
Mitä taas tulee siihen, että meidät on Kristuksen kanssa haudattu (Room 6), niin ymmärtääkseni Kristus haudattiin luolaan, jonne hänet kävellen kannettiin sisälle. En näe tämän muistuttavan millään tavalla upottamista. En näe myöskään syytä siihen, miksi Kristuksen hautaamisen ja kasteen tulisi ulkoiselta muodoltaan muistuttaa toisiaan.
Vieraalle Viikistä
Sulla näyttää esimerkit ja käsitteet olevan sekaisin. Minä tarjoan sinulle teepussin ja haluat juoda teetä niin mitä teet? Tietysti siinä on kuumaa vettä kupissa valmiina.
Saivartelun me ihmiset osaamme joka asian suhteen jos haluamme. Että tälläinen tapaus tällä kertaa vai miten se on?
Niin, vieraamme Viikistä on ihan oikeassa siinä, että sanat muuttavat merkitystään. Ja jos sanan merkitys ratkeaa sen laajempien assosiaatioiden mukaan, niin sana "baptizoo" tarkoittaa tänään sitä, että vauvan päähän valetaan hieman vettä.
(Upotus)kasteen voidaan sanoa tänäänkin assosioituvan rituaaliseen puhdistukseen tai peseytymiseen. Se tuskin kuitenkaan poistaa sitä tosiasiaa, että jos ensimmäisiltä kristityiltä olisi kysytty, minkälaisen muodon tuo "pesu" ottaa, niin kyllä he olisivat osanneet kertoa, että kyseessä on immersio/submersio.
Mutta Timo taisi jo vastata omaan kysymykseensä, joten turhaan me tässä peistä taitamme.
Post a Comment