Katso Herrasi – Vallankumouksellinen!

Kuulin tänään radiosta hengellisen laulun nuoruusvuosiltani, jossa puhuttiin siitä, mitä kaikkea kuuluu nisun jyvän putoamiseen maahan ja kuolemiseen. Esimerkkejä oli lukuisia; paperirahan laittaminen kolehtihaaviin, jonkun alkukantaisen heimon puolesta rukoileminen, kielillä puhuminen ja selittäminen, tiedon hallitseminen jne. Kun muistelen tuota aikaa, niin muistan aina, miten koin laulussa olleen hyvin voimakas maailmanvalloittamisen henki; ”meidän sukupolvemme aikana maailman evankeliointi saatetaan päätökseen ja Herra voi tulla takaisin…”

Noista ajoista on kulunut noin neljännesvuosisata ja miten on käynyt? Meidän piti muuttaa maailmaa, mutta maailma muuttikin meidät. Monesta nuoruuden radikaalista uskovasta sopeutuikin tuossa ajassa hyvin yhteiskuntakelpoinen ja keskiluokkainen insinööri, opettaja, pastori, poliitikko tai muu kuuliainen veronmaksaja. Mikä esti meitä siis olemasta kuuliaisia loppuun asti? Kun yritän edes noin päällisin puolin summata asioita yhteen, löydän pari hyvin painavaa hengellistä syntiä, jotka selittävät paljon; hengellinen yltäkylläisyys ja sitä kautta hengellinen ylpeys.

Mitenkähän on – tuleeko meidän lastemme sukupolvi välttämään samat Laodikean lankeemukset?

Oman sopeutumisemme myötä on myös jeesuksemme sopeutunut. Ei enää tehdä nuorista ruoskaa, koska ei haluta järkyttää haurasta kirkkorauhaa, eikä paljasteta uskonnollisten johtajien kaksinaamaisuutta ja tekopyhyyttä, koska itsellämme on liikaa pelissä. Mutta aito Jeesus ei ole asettunut paikoilleen, vaan Hän edelleenkin tekee työtään etsien Hänen Hengelleen avoimia ihmissieluja.

Katso siis Herrasi – Vallankumouksellinen!

Ei ole siis ihme, että Jeesukseen tänäkin päivänä loukkaannutaan. Hän ei ole muuttunut mihinkään. Hän on edelleen sama tinkimätön totuuden puhuja ja tarkoituksellinen uskonnollisten tapojen rikkoja. Kultivoituneeseen seurakunnan kokoukseen, johon on olemassa valmis käsikirjoitus Hän yllättäen tuo ilmestyksen, joka muuttaa kaiken. Perinteisesti hymisevään rukouskokoukseen Hän tuo eläväksi tekevän Henkensä kosketuksen, mikä aiheuttaa joillain yliläikkymistä, toisilla paheksumista ja kummastusta ja toisissa piittaamatonta, dynaamista kasvua Jeesuksen tuntemisessa.

Vai onko Sinulle ollut yllätys se, että kovinkaan monet aidot apostoliset & profeetalliset viranhaltijat eivät ole tervetulleita seurakuntiimme? Tämä nimittäin on sitä työtä, jota Hän edelleen tekee – meistä huolimatta tai meidän kanssamme. Heidän sanomansa ja voitelunsa eivät jotenkin vain tunnu mahtuvan meidän hyvin järjestäytyneisiin kuvioihimme. Niissä on aivan kuin liian voimakas mauste, joka tuntuu vieraalta tai hurmos, joka ylittää sopivaisuuden rajat. Kaikesta heidän edustamastaan ja sanomastaan tuntuu henkivän ulos jotain suurempaa, kuin mitä olemme ottaneet huomioon rakkaan ja perinteistä rikkaan kotiseurakuntamme tulevan vuoden talousarviota laatiessamme.

Etkös huomaa, että yritän haastaa Sinua? Ja samalla itseäni. ”Jollei nisunjyvä putoa maahan ja kuole…”