”Teitä ei syytetä mistään...”

Joitakin vuosia sitten, Kaakkois-Aasian tsunamin yhteydessä, kun katastrofialueella oli hyvin kaoottiset olot ja tiedonkulku pätki, niin suomalaiset paikalla asuneet ammattisukeltajat päättivät kantaa oman kortensa kekoon yhteisen asian hyväksi. He alkoivat vaivaa nähden ottaa selvää tsunamista pelastuneista Suomen kansalaisista ja julkaista henkiin jääneiden suomalaisten nimiä oman sukellusfirmansa nettisivuilla. Tällöin moni suomalainen sai vapauttavan tiedon omaistensa kohtalosta toisella puolella maapalloa, kun tietoliikenneyhteydet muuten pätkivät tai olivat tukossa ja ulkoministeriön edustajat olivat vielä matkalla katastrofialueille.

Myöhemmin – savun hälvettyä ja pölyn laskeuduttua – asiaa alettiin tutkia. Suomalaissukeltajat olivat siis omin lupinensa julkaisseet internetissä pelastuneiden suomalaisten tietoja. Jaaha... Alettiin selvittää tilanteen ja toimintojen luvallisuutta, laillisuutta ja sopivuutta. Ulkoministeriön on sentään huolehdittava oman maan kansalaisten eduista pyyteettömästi missä päin maapalloa hyvänsä.

Lopulta asiasta annettiin virallinen päätös. Päätettiin, ettei suomalaissukeltajia, jotka vastoin parempaa tietoa olivat näin – poikkeuksellisissa oloissa toki! - toimineet, tultaisi syyttämään mistään, eikä heitä tultaisi asian tiimoilta vetämään minkään tuomioistuimen tmv. eteen kuultaviksi.

Tämä sinänsä hupaisa kertomus sinänsä järkyttävien tapahtumien yhteydestä kuvaa hyvin sitä asemaa ja tilannetta, johon Pyhän Hengen johdossa elävä ja toimiva ihminen tänäänkin helposti joutuu, kun virallinen uskonnollinen järjestelmä pääsee a) jyvälle hänestä ja b) yrittää kontrolloida häntä ja hänen tekemisiään. Lievimmän asteikon mukaan häntäkään ei tulla syyttämään mistään...

Kirjoitan tämän Sinulle, hyvä ystäväni, joka mietit, että tässäkö kaikki, kun puhutaan seurakunnasta, ylösnousemuselämästä ja Jumalan valtakunnan eteenpäin menemisestä. Katselet ympärillesi ja mietit, että tätäkö Jeesus todella tarkoitti, kun Hän puhui opetuslapsilleen siitä, miten Hän aikoo rakentaa seurakuntansa, jota tuonelan portit eivät voita. ”Kun evankeliumi sanoo ´menkä´, niin kirkkorakennuksemme sanovat ´pysykää paikoillanne´. Kun evankeliumi sanoo ´etsikää kadonneet´, niin seurakuntamme sanovat ´etsikööt kadonneet seurakunnan´.” (Howard Snyder, ”The Problem of Wineskins”)

Varmin tunnusmerkki sairastumisestasi tähän uuteen, outoon virukseen on salaperäinen kutina sisälläsi, jota et voi ulkoa päin raapia. Ole rohkea ja kuuliainen Pyhän Hengen äänelle ja Raamatun sanalle. Muista, että edelläkävijät ja tienraivaajat uudessa tilanteessa ovat usein yksinäisiä, koska heillä ei ole useinkaan mitään valmista mallia, miten toimia tässä uudessa tilanteessa. Verkostoidu siis samoin ajattelevien ja samaa näkyä taakan tavoin kantavien kanssa, olivatpa he sinusta ensin alkuun miten oudoksuttavia hyvänsä. Jumalan Henki rakentaa aikanaan yhteyden, kun vaellatte samaa tietä. Älä missään nimessä tuhlaa voimavarojasi kamppailuun vanhoja rakenteita vastaa. Ne eivät muutu, etkä Sinä pysty niitä muuttamaan.

Suuntaudu siis uuteen. Matkusta aina tupakoivien puolella. Rukoile Jumalalta ensin vaikka vain yhtä vastakääntynyttä tai uskoon pian tulevaa, jonka voit ohjata seuraamaan Jeesusta – ei ihmiskäskyjä. Kun teitä on kaksi, etsikää itsellenne uudet parit jne. Älä tuhlaa aikaa kokouspaikkojen miettimiseen – maailma on täynnä sopivia paikkoja rakentua yhteisestä uskostanne ja tartuttaa samalla virus myös muihin. Jos teillä on epäselviä kysymyksiä tai erimielisyyksiä, niin älä anna niiden tulla erottaviksi asioiksi. Luota siihen, että Hän, joka on Henkensä kautta inspiroinut lukemanne Sanan on sen myös selventävä teille.

Tällä tiellä saat nähdä a) ihmisten elämän muuttuvan ja b) seurakunnan kasvavan. Ennen kaikkea tiedät toteuttavasi Jumalan suunnitelmaa maailmassa, eikä Hän syytä Sinua mistään.