SEURAAVA ASKEL ETEENPÄIN...

Ajattelen, että edellä kirjoittamani aihe ”isien perinnön yhteen kokoamisesta” on vain yksi askel tiellä Kristuksen ruumiin kokonaisuuden tunnustamiseen käytännössä, ei vain juhlapuheissa, konferensseissa ja hurskaissa rukouksissa. Ajattelen, että ns. ”kristityssä maassa” on tärkeää ennemmin koota yhteen tämä ”isien perintö”, kuin antaa sen toimia kristittyjä erottavina asioina, kuten nyt tapahtuu. On parempi tunnistaa ja tunnustaa se, kuin antaa sen erottaa. Tarkoitan näillä asioilla eri herätysliikkeiden erilaisia korostuksia ja ”shibboletteja” (Tuom. 12:6). Raamattu kutsuu tällaista hajaantuneisuudesta poisoppimista parannuksen teoksi, eikö vain?

Toinen aihe, joka liittyy tähän Kristuksen ruumiin ennalleen asettamisen prosessiin näin viimeisinä aikoina, on reformaatio seurakunnan rakenteissa. Kyse on, David Pawsonia lainatakseni, ”Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen loppuun saattamisesta”.

Neil Cole kirjoittaa kirjansa ”Orgaaninen seurakunta” (Itätuuli-Kustannus, 2007) alkusanoissa osuvasti:

”Monet ihmiset kaipaavat elämäänsä jotain merkittävämpää. He eivät ole enää tyytyväisiä ”seurakuntaan entiseen malliin”. He lukevat seurakunnasta Uudessa testamentissa, ja heidän uteliaisuutensa herää. Uuden testamentin kuvaukset ovat kaukana heidän omasta jokaviikkoisesta kokemuksestaan. He kuulevat kertomuksia seurakunnan nykyisestä nopeasta leviämisestä eri puolilla Kiinaa ja Intiaa ja heidän sydämensä hypähtää. Rohkenevatko he unelmoida jostakin suuremmasta? ”Voinko kokea saman voiman?” he kysyvät. ”Voiko Jumala toimia täällä, tässä paikassa? Pääseekö Jumalan valtakunta valloilleen Yhdysvaltain kaltaisessa yhteiskunnassa, joka ei osaa sitä odottaa?” Kyllä. Kyllä!” (s. 11)

Tämäkin poisoppiminen vanhasta ja uuteen kasvuun antautuminen - apostolinen liikkeelle lähteminen – on tärkeä askel tiellä Kristuksen ruumiin kokonaisuuden, ei vain ymmärtämisessä, vaan ennen kaikkea todeksi elämisessä. Tarkoitan tätä nimenomaan paikallisella tasolla. Lähes kaikki kristityt hyväksyvät ajatuksen Kristuksen seurakunnan globaalista ykseydestä – so. kaikki Jumalan lapset kaikkialla maailmassa kuuluvat samaan Kristuksen ruumiseen eli Hänen universaaliin seurakuntaansa. Hyvin harva ymmärtää kuitenkaan sitä, että samaan Hengenvetoon Uusi testamentti puhuu myös Kristuksen seurakunnan absoluuttisesta ykseydestä paikallisseurakunnan tasolla.

Tämä on osa Jumalan pelastussuunnitelmaa Jeesuksen sovitustyön tähden ja tällä tiellä me olemme.

Mutta voiko Jumala toimia täällä, tässä paikassa? Pääseekö Jumalan valtakunta valloilleen Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, joka ei osaa sitä odottaa? Kyllä. Kyllä!