Organisaatioista

Keskustelimme hiljattain nuorten opiskelijaryhmän kanssa, mikä mahtaisi olla toimivin organisaatiorakenne työelämässä?

Olisiko se hierakkinen pyramidimalli, jossa kaikilla on oma tietty paikkansa ja tehtävänsä osana suurempaa kokonaisuutta? Jokainen tietää oman reviirinsä, oikeutensa ja valtuutensa, eikä liikoja tarvitse ajatella. Pyramidin huipulla on sekin vaikea taito hoidettu hänen puolestaan. Tämähän on ollut esimerkiksi suomalaisesta työelämästä vanhastaan tuttu patruunamalli, joka joskus on oikeasti toiminutkin – ainakin jonkin aikaa.

Entä sitten ketjumalli, jossa on yksinkertainen, portaittain etenevä käskyvaltasuhde ja selkeä marssijärjestys? Ehkä siinäkään ei tarvitse liikaa omia aivojaan käyttää, kunhan vain tekee niinkuin komentoportaassa yläpuolella olevat sanovat. Esimerkki hyvin toimivasta komentoketjusta on armeijan joukko-osasto, jossa rintamaolosuhteissa ketju alkaa esikunnasta päättyen etuvartioon. Pahimmillaan tämä malli tuottaa kuitenkin ”tottelin vain esimiesteni käskyjä”-tyyppejä, jotka ovat itse asiassa syyllistyneet hirmutekoihin näitä käskyjä totellessaan.

Entä sitten tähtimalli, jossa kaikki organisaation jäsenet voivat vapaasti kommunikoida keskenään? Tänä luvattuna tiimityön ja yhteistyötaitojen kultaisena aikana tähtimalli tuntuu toimivan erinomaisen hyvin – niin kauan kunhan yhtäkään tähden sakaraa (so. organisaation jäsentä) ei jätetä yhteyden ulkopuolelle.

Mitä sitten jos yhteisön pelisääntöihin lasketaankin kuuluvaksi avoin vuorovaikutus, luottavaiset ihmissuhteet, mallioppiminen ja vastuullisuus? Meritähti on versio potenssiin kaksi edellä mainitusta tähtimallista. Meritähtimallissakin organisaation tai yhteisön jokainen jäsen on vapaasti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Mutta meritähdellä on olemassa yksi vahvuus, jota millään em. organisaatiomalleista ei ole.

Tämä ominaisuus on sen perusluonne synnyttää suvereenisti itsensä kaltaista uutta elämää. Meritähti kykenee siten moninkertaistamaan itsensä määrättömästi. Jos meritähdestä leikataan sen sakarat irti, niin jokainen viidestä sakarasta kykenee muuntumaan uudeksi meritähdeksi. Edelleen jokaisella uuden meritähden viidellä sakaralla on tämä sama ominaisuus. Ja niin edelleen ja niin edelleen... Loppua ei näy.

Tulimme opiskelijoiden kanssa siihen lopputulokseen, että työelämässä se yritys, joka kykenee luomaan meritähden kaltaista työkulttuuria, työssä oppimista ja työelämässä tarvittavia muita taitoja, se on vahvoilla. Tämän yrityksen piiristä löytyy moniosaavia tiimityöntekijöitä, eikä vanhojen työntekijöiden osaaminen valu hukkaan eläköitymisen myötä.

Mutta ajattelepa seurakuntayhteisöä, joka on tällainen ”meritähti”? Se kykenee moninkertaistamaan itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Jokainen sen istuttama seurakunta kantaa samanlaista dna:ta sisällään; ”olen syntynyt moninkertaistumaan hajautumisen kautta”.

Niin, eikös se pääsiäisen sanomakin ole ”uusi elämä kuolleista ylösnousemisen kautta”?