APOLOGIES
Okei, myönnetään, että provosoiduin erään blogikommentoijan hyökkäävästä sävystä. Pyydän anteeksi mahdollista ylireagointiani. Mutta jos aikomuksena oli tosiaan pyrkiä jonkinasteiseen dialogiin, niin silloin ei kyllä kannata aloittaa leimaamalla vastapuolen edustaja väärin perustein. Kommentit sinällään sisälsivät paljon hyviä näkökohtia. Ehkä vastaan niihin joskus myöhemmin paremmalla ajalla.
Kommentoija valittetelee (ks. Friday, February 16, 2007/Toisaalla blogissani.../Kommentit), että pitääkö jokaiseen näkökohtaan etsiä erikseen tukea Raamatusta. Ei tarvitse, jos niitä ei löydy. On sitä paitsi eri asia etsiä Raamatusta tukea omille näkemyksilleen, kuin etsiä sitä seurakunnan rakennetta ja mallia, joka nousee itse Sanasta. Näillä kahdella tulokulmalla on vissi ero. Näytät nimittäin lähestyvän asiaa pelkästään olemassaolevien kirkollisten instituutioiden näkökulmasta, ikäänkuin ne olisivat (ja niiden TÄYTYISI olla) esimerkkejä raamatullisesta seurakuntamallista.
Tämä näkemys on helppo haastaa. Ajattellaanpa vaikka 1.Kor. 14:26-33:a, johon kommentoija itsekin viittaa; eikö se parhaiten toteudukin pienemmässä ja intiimimmässä uskovien yhteydessä, kuin mitä on esim. luterilainen messu tai perinteinen vapaakirkollinen sunnuntaikokous? Tämän tosiasian myöntävät monet tuntemani pastoritkin eri kirkkokunnista.
Myönnän aluliisti, että Herra toimii perinteisten seurakuntien kautta – kiitos Herralle siitä! Minulla ei ole mitään ongelmaa tässä kohtaa. Mutta näyttääkö siltä, että ne voittavat maamme Kristukselle? Minusta siltä ei näytä – mitä mieltä itse olette, hyvät bloginlukijat? Mielestäni seurakunnan muoto sinällään ei myöskään ole se avainkysymys. Avainkysymys on se, millaista elämää, Kristuksen seuraamista ja opetuslapseutta nämä muodot synnyttävät.
Lisäksi huomaan, että kommentoija ei ole juurikaan perehtynyt siihen, mistä kotiseurakunnassa oikeasti on kysymys. Siihen ei nimittäin riitä vuosien mukanaolo jossain (sinänsä hyvässä) raamattupiirissä. Kyse on kuitenkin kahdesta eri asiasta. Kysymys on enemmänkin paradigman vaihtamisesta, kuin kokoustekniikasta, ryhmätyötaidoista tmv. Tämä vaikeuttaa dialogia; me puhumme tällöin helposti ikäänkuin toistemme ohi. Luepa huviksesi esim. Neil Colen kirja "Orgaaninen seurakunta" (Itätuuli-Kustannus) tai Wolfgang Simsonin "Houses That Changes the World", josta on saatavilla myös hyvä suomenkielinen 50-sivuinen referaatti.
Toisen kommenttisi lopusta puuttuu mielestäni yksi perustavaa laatua oleva juttu perinteiseen, institutionalisoituneeseen kristillisyyteen liittyen ja se on kirkollisveron kantamisoikeus. Eikö se juuri takaisikin parhaat resurssit luettelemisiesi asioiden ammattiamiseen hoitamiseen ja työn eteenpäin menemiseen? Eikö tämänkin seikan voisi nähdä Sinun näkökannaltasi esimerkkinä "takuuvarmasti sisäänrakennetusta siunauksesta"?
Itse en halua tälle tielle lähteä, koska näen ympärilläni koko ajan näiden kirkkokuntainstituutioiden murtuvan ja vastaavasti uudenlaisen raamatullisen seurakuntarakenteen ja -mallin nousevan sen tilalle. Jumalan seurakunta on enemmän kuin kopio kunnan organisaatiokaaviosta.
Eli kuten eräs ystäväni totesi tähän asiaan liittyen: "Se tosin jäi epäselväksi, miten ensimmäisen
vuosisadan seurakunnat koskaan selvisivät toiselle vuosisadalle ilman näitä siunauksia, joita vain suuret seurakunnat kirkkorakennuksineen voivat tarjota :-)"
Aiheellinen huomio, kun vielä ottaa huomioon sen, että juuri noina kahtena kolmena ensimmäisenä kristinuskon leviäminen oli huippuluokkaa. Mitä luulet, millä tavoin kristinusko tulevaisuudessa parhaiten leviää? Loppupelissä tämä on kuitenkin kaiken tekemämme hengellisen työn merkittävin arviointiperuste; opetuslasten tekeminen Kristukselle.
1 comment:
Anteeksi?
Pitääkö minunkin pyytää? Kenties, jos kerran teksti on tulkittu jonkinlaiseksi leimaamiseksi ja vielä väärin perustein.
Sanon vielä, että yritin keskustella asiasta. En ainakaan tietoisesti ole leimannut ketään millään leimalla. Jos aiheen tähän antoi heitto pienryhmien johtajista, niin kovin on arka paikka. SE oli kuitenkin ihan yleinen huomio siitä, että monesti siinä käy juuri niin. Kun ollaan päätetty olla tiettyä mieltä ja tietyllä puolella - olkoon asia ja tilanne mikä tahansa - niin harvoin sellaisen ryhmän johtaja on enää kovin nöyrä kuuntelemaan eriäviä mielipiteitä. Siitäkin on omakohtaista kokemusta ja se on vain inhimillistä. Monesti vahvat johtajat ovat vielä luonteeltaan sellaisia, että he "tietävät" miten asiat ovat. Niin kai osittain pitääkin olla. Muutenhan sitä ollaan lastu laineilla. Eikö niin???
Mutta tarkoitus oli vain sanoa, että kaikki kommenttini ovat olleet asiakommentteja.
Sen myönnän, että en tiedä tarpeeksi siitä millainen se kotiseurakunta sitten mielestänne oikein on. Ja sitä osittain lähdin selvittämäänkin esittämällä hieman kritiikkiä sitä kohtaan.
Ja sekin on osittain totta, että en ole juurtajaksain pureutunut blogisi jokaiseen lauseeseen ja sieltä yrittänyt oivaltaa sitä oleellista ja raamtullista totuutta, joka on sinulle niin selvä ja selkeä, mutta minulle vain nopean lukaisun ja omien ajatusteni summa. Mutta en myöskään luullut, että nopean vasta-argunmentin esittäminen olisi niin tuskallinen kokemus ja paha virhe. Itse asiassa luulin, että blogissa voisi niin tehdäkin.
Mutta niinhän näissä aina käy, että asiat otetaan henkilökohtaisuuksina ja kun tällaista tekstiä lukee ja tekee niin sen tekeminen sellaiseksi, että mitään ei voi käsitää väärin on mahdotonta. Ja se, joka lukee, lukee sitä aina omista ennakko-oletuksistaan ja mielentilastaan käsin. Tehtävä on siis vähintään haastava.
Ajattelin kyllä kaivaa sen mainitsemasi monisteen esille ja lukea, olenko nyt jotenkin ihan erilailla ja väärin käsittänyt kotiseurakunnan - mitä kyllä rohkenen epäillä.
Minusta on hupaisaa, että aina kun minä viittaan isoon seurakuntaan niin Timo käsittää asian siten, että puhun jostain kirkollisesta instituutiosta tms. organisaatiosta, joka on jo valmiiksi kaikella tavalla mätä.
En minä ole sellaiseen viitannut kertaakaan. Minun ajatuksissani seurakunta on elävä ja hyvin toimiva ja hyvin johdettu - oikea mallikappale seurakunta, jossa ihmiset tekevät sitä mitä Jumalakin tahtoo ja tukevat toinen toistaan. He kokoontuvat myös pienempiin ryhmiin ja siellä soveltavat asioita jne. Myös seurakunnan tavoite on koko ajan tavaoittaa muita ihmisiä Kristukselle. Monin erilaisin tavoin.
Niinkuin sanoin, se on ihanneseurakunta, jota kohti minusta pitäisi kaikkien seurakuntien mennä ja tavoitella sitä koko ajan.
Yhtään täydellistä ei ole varmaan koskaan ollutkaan maan päällä. Eikä ole ollut niissä kotiseurakunnissakaan - mitä ikänä ne sitten ovatkaan.
Kysymys on siitä, että jos on hyvä seurakunta, joka toimii kaikinpuolin hyvin, niin mihin tarvitaan kostiseurakuntaa? Éikö samat tavoitteet toteudu silloinkin?
Ja useimmat ongelmat, joita ontuvissa seurakunnissa on tänä päivänä voivat mielestäni jossain muodossa tulla eteen missä tahansa ihmisten seurakunta-nimisessä ryhmässä. Paitsi ehkä ei kirkollisveroa, mutta jotain rahan menoa kuitenkin.
Kotiseurakunta / tavallinen srk kysymystä pitää mielestäni pohtia juuri sellaisen teoreettisena vaihtoehtona, jossa molemmat mallit olsivat ideaalisia ja ihanteellisia seurakuntia. Muuten ajaudutaan tasapuolisuus-ongelmiin ja muihinkin mielipiteisiin, jotka perustuvat esim. omiin huonoihin tai hyviin kokemuksiin.
Lopuksi vielä sellainen heitto, että minulla on aina ollut se käsitys ja luulo, että ns. alkuseurakunta ei ole ollut mikään pieni kovin kauaa. Sielläkin on varmaankin ollut paljon niin isoja yhteisiä kokouksia kuin vain tilat ovat antaneet myöten. Siellä on ollut myös diakoniaa ja johtajuutta ja kaikenlaisia palvelusvirkoja vaikka kuinka paljon. Porukkaa on ollut kummasti meikäläisen "ison seurakunnan verran" Varmasti on kokoonnuttu koteihin ja varamasti myös moniin yhteisiin isompiin tilaisuuksiin. Mikä siitä ajasta nyt tekee niin erilaisen? No enhän minä edes tiedä mikä on kotiseurakunta. Pitää kai ottaa selville. Ja voihan sekin olla, että olen ihan väärin lukenut raamattuani ja käsittänyt alkuseurakunnan touhut väärin. Tosin olen joskus jotain muutakin kirjallisuutta aiheesta lukenut. En kyllä heti muista mitä.
Että ihan näitä taviksen mielipiteitä, joita teologisen koulutuksen saanut pastori varmaan ei korkealle arvosta. Mutta tulipahan sanottua.
Olen samaa mieltä, että asian jauhaminen ei välttämättä ketään rakenna, joten pitäydyn enemmästä ärsyttelystä.
Post a Comment