SEKULAARIA PROFEETALLISUUTTA

Sain juuri luettua loppuun huiman kirjan, Seikko Eskolan esseekokoelman ”Historian kuolema ja kulttuurien taistelu – Kirjoituksia historiasta ja nykyajasta” ( Edita, 2006). Kirja ei ole mitenkään kristillinen, mutta se herättää ajatuksia ja nostaa esiin näkökulmia, jotka ovat terveellisiä kenelle tahansa aikaansa seuraavalle uskovallekin. Olen jossain törmännyt ajatukseen, jonka mukaan historiankirjoitus on taaksepäin katsovaa profetiaa. Tämä kirja jos jokin on sitä ja tällaisen sekulaarin profeetallisuuden kypsänä ja monella tapaa hyvänä hedelmänä haastaa monen kristillisen ajankuvauksen.

Historian kuolema ja kulttuurien taistelu – nämä ovat (jo otsikonkin mukaan) kaksi pääteemaa, jotka kirjasta nousevat esille. Olemme tulleet pisteeseen, jossa historia tavallaan loppuu ja odottaa oikean, hengellisen profeetallisuuden (sanan varsinaisessa merkityksessä) astuvan esille ja julistavan totuudellisen ja vanhurskaan tuomion sille, mitä nyt ollaan ikäänkuin laittamassa pakettiin. Yksi aiooni, aikakausi maailmanhistoriassa on nimittäin peruuttamattomasti jäämässä taakse. Mitä on edessä päin? Ja missä ovat todelliset profeetat?

Kulttuurien taistelu, sivisaatioiden yhteenotto näyttää Eskolan mielestä mitä todennäköisemmältä. Näin nimenomaan radikalisoituvan islamin ja sekularisoituvan lännen välillä. Tähän läntiseen maailmaan Eskola laskee kuuluvaksi niin USA:n kuin EU:nkin, niin eri linjoilla kuin ne näyttävätkin esim. Irakin tilanteen suhteen olevankaan. Tässä kohtaa Eskola ottaa mielenkiintoisen rinnastuksen historiasta; sitä mitä Kreikka oli antiikin aikana Roomalle, samaa merkitsee Englanti USA:lle tänään. Mielenkiintoista on nähdä, mihin suuntaan nämä suurvaltojen väliset suhteet tulevaisuudessa kehittyy.

Miten käy läntisen sivilisaation tulevaisuudessa? Paluuta konstantinolaisen paradigman aikaan ei Euroopassa enää ole, eikä tule. Kristillisen yhtenäiskulttuurin päivät ovat luetut, mutta miltä kuulostaisi elinvoimainen ja vaikutusvaltainen vähemmistökristinusko? Ei enää instituutioiden suojista privilegioihin ja sanktioihin turvautuen, vaan enemmänkin sinapinsiemenen kaltaisena hapatteena, todellisena ristin yhteisönä.

Tältä pohjalta myös islamilaisen maailman kohtaaminen evankeliumilla ja voittaminen Kristukselle voisi onnistua paremmin. Kyse ei olisi enää kulttuuri-imperialismista tai muusta sellaisesta, mistä kristillistä lähetystyötä on aiheesta tai aiheettomasti syytetty. Kyse olisi enemmänkin kotiisi, työpaikallesi, kahvilaasi, kouluusi, torillesi tai jalkapallokentällesi tulevista vieraista, joilla on kerrottavana iloinen sanoma Jumalasta, joka lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan sen synnit.