GALATIA V. 2007 (osa I)

Oloiselan lähiössä järjestettiin pienimuotoinen hengellinen kokous, johon oli kutsuttu puhujaksi muuan keskiverto puhujanimi, Virtanen, läheisestä Lahdenpään kaupungista. Puhuja oli raamattukoulunsa käynyt, jonkin verran nimeä saanut julistaja. Tätä nykyä Virtanen mainitsi vain olevansa ”Kristuksen ja Hänen seurakuntansa palvelija”.

Oloiselassa järjestetty kotikokous ei olisi herättänyt sen kummempaa huomiota, mutta – pannahinen vieköön! - muutamat yksinkertaiset uskovat innostuivat uudistumaan uskossaan. Tulipa muutamia kahville poikenneita ei-uskovia naapureita uskoonkin. Tämä herätti huomiota ja – monen mielestä oikeutettuakin – huolta kaupungin hengellisissä johtajissa, kirkkoherroissa, saarnaajissa, pastoreissa ja seurakunnanjohtajissa.

Oloiselan lähiössä ei ollut aiemmin ollut juurikaan aktiivista hengellistä toimintaa, vaan alueen uskovat olivat yleensä käyneet keskustan isoissa kirkoissa ja rukoushuoneissa rakentamassa uskoaan. Koska Oloisela oli suhteellisen syrjässä keskustasta, niin jotkut olivat jo aiemminkin yrittäneet järjestää omaehtoista hengellistä toimintaa lähiössä. Tämä oli kuitenkin aina kaatunut joko ihmisten passiivisuuteen tai keskustan kirkkoherrojen, pastorien ym. vastustukseen. Pelättiin näet ”hajottavaa toimintaa”.

Nyt tilanne näytti perin erilaiselta. Oloiselan uskovat – niin vanhat kuin uudetkin – olivat innoissaan ja halusivat kokoontua parikin kertaa viikossa. Näin he tekivätkin ja sen seurauksena uudet uskovat kasvoivat heti alusta pitäen kiinni Sanaan ja paikalliseen uskovien yhteyteen. Virtanen itse lähti melko pian toiseen kaupunkiin saarnamatkalle, mutta ehti kuitenkin evästää uutta Jumalan lasten joukkoa, miten mennä eteenpäin uskon tiellä. He saivat aika pitkään olla rauhassa keskustan hengelliseltä johtajistolta, koska samaan aikaan siellä järjestettiin suurehko evankelioimiskampanja Uolevi Oksasen johdolla. Tämä puolestaan sitoi kaikkien – niin pappien kuin maallikoidenkin - mielenkiinnon ja voimavarat kampanjan läpiviemiseen kunnialla.

Samaan aikaan Oloiselan uskovat tutkivat Virtasen ohjeiden mukaan Uutta testamenttia, erityisesti Apostolien tekoja ja Paavalin kirjeitä (pastoraalikirjeet etunenässä). He alkoivat myös muitta mutkitta toteuttaa näitä UT:ssa mainittuja juttuja käytännössä; uudet uskovat kastettiin, rukoiltiin sairaiden puolesta ja tutkittiin Raamattua yhdessä. Oloiselan uskovat eivät kokeneet mitään sen suurempaa tarvetta liittyä perinteisiin, isoisiin seurakuntiin. He ymmärsivät UT:n pohjalta (ja tällä tavoin se Virtanenkin oli heitä opettanut), että tässä paikallisessa uskovien yhteydessä heillä oli seurakuntaa kerrakseen. Ja mikä ettei, kun kerran hengellinen vanhemmuus nousi esille, armolahjat toimivat ja evankeliumi levisi pikku hiljaa lähiympäristöön. Yhteiset kokoontumiset järjestettiin yleensä Tupaselan kotona, koska mies oli insinööri ja heillä oli iso talo. Joskus kokoonnuttiin myös kurdisyntyisen Sardarin luona, koska heidän kolmionsa olohuone ja makuuhuone voitiin kätevästi yhdistää paljeovella isommaksi tilaksi. Sardarin vaimo, Mumar teki sitä paitsi ihanaa kebabpiirakkaa, millä oli tärkeä osuus Oloiselan kotiseurakunnan elämässä ja kasvussa.

Muutama viikko Virtasen vierailusta, ja toisestakin sellaisesta, oli kulunut, kun keskustassa vihdoin herättiin. Keskustasta tuli silloin Oloiselaan muutamia johtavia veljiä, jotka opettivat, ettei homma toiminut oikein; heidän tuli järjestäytyä seurakunnaksi ollakseen oikeita uskovia. Se tarkoitti sitä, että heillä tuli olla kunnollinen, vuokrattu kokouhuoneisto, vaaleilla valittu vanhimmisto, järjestetty pyhäkoulutyö, vakavasti otettava lähetystyö jne. Oloiselan uskoville esitetty luettelo pelastuksen ehdoista ja oikeassa uskossa elämisestä oli masentavan pitkä. Monet työpaineiden jo valmiikksi uuvuttamat Oloiselan uskovat tunsivat tuskanhien nousevan otsalleen ajatellessaan kaikkea sitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Sitä paitsi Mumar Sardarin herkullisen kebabpiirakan teko pitäisi nyt organisoida uudelleen. Keskustan ison seurakunnan suurtalouskeittiössä tämä voisi onnistua aiempaa laajemmassa mittakaavassa ja tehokkaammin...

Kysymys pelastumisesta ja uskossa olosta ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu, kuin mitä Virtanen noissa ikimuistoisissa tupailloissa oli heidän eteensä maalannut. Siihenhän kuuluukin näemmä ihan uusia velvoitteita – muuten olisi uhkana hengellinen irtolaisuus” tai jopa ”jääminen seurakuntayhteyden ulkopuolelle tai sen ulkokehälle”. Keskustan vanhimpien äänenpäinot olivat tässä kohtaa vakavia. Uskossa oleminen ei enää näyttäytynytkään niin tuoreena ja elämän makuisena juttuna kuin vielä vähän aikaa sitten. Ilo alkoi hävitä monen elämästä. Joistain Oloiselan uskovista näytti jopa siltä, kuin Virtanenhan se vasta tässä harhaanjohtaja oli ollutkin!

Käytännössä heillä näytti olevan edessään kaksi vaihtoehtoa; joko liittyä johonkin jo olemassaolevaan, oikein järjestäytyneeseen seurakuntaan (esim. Kansallisiin Helatorstaiveljiin) tai sitten järjestäytyä itse joksikin jonkun seurakunnallisen nimen ja statuksen omaavaksi seurakunnaksi. Tämä tarkoittaisi ensin ns. ”yhteisön” statuksen omaamista KYTT:än (Keskustan Yhteistyötoimikunta, johon melkein kaikki keskustan seurakunnat ja kirkkokunnat kuuluivat) arvoasteikolla. Myöhemmin heidät ehkä korotettaisiin seurakunnallisen statuksen tasolle, jolloin he voisivat anoa pääsyä KYTT:än jäseniksi. Tämä luonnollisesti edellyttäisi useiden vuosien rauhanomaista ja vakaata seurakuntaelämää.

Joka tapauksessa kyse olisi pelin pelaamisesta isoisten ehdoilla. Hämmentyneet Oloiselan kotiuskovaiset kokoontuivat opettaja Kalliopohjan kotiin miettimään tilannetta. Pitkän keskustelun, jopa väittelynkin jälkeen Sardar räjäytti pankin toteamalla yksinkertaisesti, että ”eikö vain voi tutkia Jumalan Sana ja päättää mitä tehdä?” Tämä vaihtoehto tuli monille yllätyksenä, mutta se myös puhdisti ilmaa. Nyt oltiin palattu heidän raamatullisen uskonsa juurille. Tilanteen lieventämiseksi päätettiin kysyä vielä neuvoa myös Virtaselta itseltään, ennen kuin ryhdyttäisiin mihinkään.

----------

Sitten alkaa tämänkertaisen blogin interaktiivinen, vuorovaikutteinen osuus: Keksi itse jatkoa tarinalle; miten käy Oloiselan kotiseurakunnan tästä eteenpäin?