Saturday, April 30, 2011

Esirukous kotikaupungin puolesta

Olin eilen illalla erään lahtelaisen seurakunnan rukoushuoneessa rukousillassa, jossa erityisenä aiheena oli rukoilla oman kotikaupunkimme asioiden ja tilanteen puolesta. Aloitteen takana on ollut tämän seurakunnan johtava vanhimmistoveli. Usein tällainen huoli ja rukoustaakka ylitse oman ahtaan tunnustuskuntarajan kertoo jostain suuremmasta kutsusta ja orientaatiosta, jota voisimme nimittää vaikka kaupungin vanhemmuudeksi. Sille on ominaista nähdä metsä puilta ja hahmottaa laajempia hengellisiä kokonaisuuksia kuin vain jokin oma herätysliike tai kirkkokunta.

Luulen, että joka paikkakunnalla ovat omanlaisensa hengelliset linnakkeet, jotka liittyvät ja juontavat juurensa joihinkin tuon paikkakunnan historiallisiin tapahtumiin, perinteisiin yms. Paras keino taistella näitä seikkoja ja niiden vaikutusta vastaan on koko Kristuksen ruumiin eli seurakunnan yhteinen esirukous ja sovinnon julistus paikkakunnan tasolla noita asioita ja niiden vaikutusta vastaan ihmisten mielissä.


Esim. meillä täällä Lahdessa on ollut takavuosina paljon esirukoustapahtumia, rukouskävelyjä ja sovinnon ja sovituksen julistamista ehtoollisen viettoineen liittyen v. 1918 tapahtumiin. Joskus tämä edellyttää jopa pienimuotoista historian tutkimusta ottaa selvää näiden asioiden juurista ja kartoittaa näiden hengellisten linnakkeiden syntyhistoriaa, kehitystä ja vaikutusta.

Ennen kaikkea tämä edellyttää muutosta meidän rukouskulttuurissamme. Näitä asioita voidaan toki rukoilla läpi turvallisesti ja mukavasti omissa kiikkustuoleissamme, mutta itse ajattelen tässä olevan hyötyä eräänlaisesta visualisoinnista eli mennään ihan tapahtumien paikan päälle (esim. v. 1918 punaisten teloituspaikoille) rukoilemaan, nautitaan ehtoollista ja pyydetään sovitusta Herralta näihin asioihin. Kyse on näin aina myös seurakunnan julistuksesta näkymättömään maailmaan päin.

Sitten se varmasti vaatii meiltä myös muutosta omassa itsessämme: asenteissamme ja käsityksissämme jne. Esim. eräs tuttuni lähti Tampereelta Turkuun aloittamaan uutta työtään siellä. Näiden kaupunkien välillä on ollut vähän samanlaista kissanhännänvetoa kuin vaikkapa Hesan ja Lahen välillä, vain yhden esimerkin mainitakseni. Tämä kaveri koki vahvasti, että jotta hän voisi oikein lähestyä turkulaisia ja palvella heitä sillä paikallaan, johon Jumala oli heitä kutsunut heidän muuttaessaan perheenä Turkuun, hänen tuli esim. luopua vanhoista käsityksistään turkulaisia kohtaan, lopettaa turkulaisvitsien kertominen jne.

Haastavaa, eikö totta? Hengellinen elämä on kaikkialla ja monasti emme mieti, mitä jonkun opitun asenteen ja siitä nousevan käyttäytymismallin takana saattaa olla. Hengen maailmoissa näillä jutuilla saattaa kuitenkin olla yllättävän isojakin vaikutuksia sitoa, vapauttaa tai muuten vaikuttaa Jumalan työhön paikkakunnalla. Tarvitsemme siis näihin kysymyksiin aina ensisijaisesti Jumalalta saatua profeetallista ilmestystä, jonka kohdalla emme kuitenkaan saa syyllistyä kriitikittömyyteen. Profetian sana on koeteltava ja arvioitava Raamatun sanan valossa.

Mieti omalla paikkakunnallasi:
- mitkä ovat siellä vallitsevia paikallisia ominaispiirteitä?
- mitä asioita, tapahtumia, merkittäviä vaikuttajia tms. löytyy näiden asioiden taustalta?
- mitkä tekijät ovat muokanneet omasta paikkakunnastasi selaisen, millainen se nyt on?
- mikä on ominaista oman paikkakuntasi hengelliselle ilmapiirille?
- miten nämä kaikki asiat suhteutuvat Jumalan Sanaan Pyhän Hengen valossa?

5 comments:

Anonymous said...

Timo kirjoitti:
"Tarvitsemme siis näihin kysymyksiin aina ensisijaisesti Jumalalta saatua profeetallista ilmestystä, jonka kohdalla emme kuitenkaan saa syyllistyä kriitikittömyyteen."

Tuo on tärkeää, että kaikki tapahtuu Jumalan johdossa. Kun asioissa tapahtuu sitten muutosta, niin silloin diagnoosi ja lääke on ollut oikea. Eräänä pääsiäisenä ymmärsimme vaimoni kanssa, että meidät lähetettiin rukoilemaan Oulun kaupungin puolesta. Seuraavan päivän lehdessä poliisi kommentoi: Rauhallisin pääsiäinen miesmuistiin.

Kari Kngshrj

Timo Koivisto said...

Juuri näin. Tarvitsemme myös tällaista pohdintaa, asioiden työstämistä ja Jumalan kasvojen etsimistä paitsi paikkakunnan, niin myös laajemmalla tasolla. Kysymys on ennen kaikkea hengellisen vanhemmuuden esiin tulosta.

Anonymous said...

Hengellisessä taistelussa on muotivirtauksena henkivaltoihin keskittyvää puoskarointia. Uudestatestamentista ei löydy sellaista painotusta.

Apostolien teoista näkee, että lähtökohtana oli toiminta valmiista voitosta käsin. Siellä keskityttiin evankeliumin julistamiseen ja Jumalan sanan opettamiseen, siis valon levittämiseen eikä taisteluun pimeyttä vastaan.

Joskus Herra johdattaa erilaisiin profeetallisiin tekoihin, mutta ne eivät ole epämääräisiä ja kaavamaisia sitomismetodeja. Emme taistele ilmaan hosuen.

Kari Kngshrj

Timo Koivisto said...

Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi. Näissäkin asioissa on vaarana hörhöytyä.

Mutta nythän on kysymys rukouksesta, jonka tehtävänä on muokata hengellistä ilmastoa etukäteen evankeliumille suotuisaksi ja muutenkin vaikuttaa olosuhteisiin niin, että voimme tehdä rauhassa Jumalan valtakuntaa edistäviä asioita. (Ks. esim. Ef. 6:10-19 ja 1.Tim. 2:1-4.) Evankeliumin julistus ja yleinen esirukous ovat toisiaan tukevia asioita.

Mutta tarkennapa vähän, Kari: viittaatko kommentillasi johonkin mitä kirjoitin tai mitä ajattelit minun tarkoittaneen?

Anonymous said...

Tarkennan, Timo, että en viitannut siinä sinun tekstiisi, vaan tuntui, että oma viestini vaati tämän toisen asian korostamista tasapainon vuoksi. Ja vuosien aikana olen nähnyt myös monenlaista puoskarointia. Siihenkin halusin rajavetoa. Sinun tekstissäsi olivat jo nämä molemmat puolet tasapainossa.

Minäkin ymmärrän, että tarvitaan nämä kaksi puolta: Keskittyminen Jumalan sanan valon viemiseen ja toisaalta rukoustaistelu, jossa joutuu vastatusten vastapuolen henkivaltojen kanssa.

Tarvitaan valtaa ja voimaa. Poliisi pysäyttää raskaat liikennemassat vallalla, mutta jos joku ei tottele sitä, tarvitaan voimaa toteuttaa valta. Lähtökohtana on Jeesuksen laillinen voitto ja hänen hallintavaltansa. Silloin ei tarvitse hyökätä, vaan ainoastaan "seisoa voitossa". Mutta pimeyden voimat eivät usein tottele pysäytysmerkkiä. Silloin pitää ajaa hengellisillä hevosvoimilla ne kiinni ja ampua renkaat puhki.

Kari Kngshrj