Emeritusprofessori Tauno Tiusanen muistelee, että suomettumisen pahimpina vuosina koko poliittinen eliitti oli yksimielisen vakuuttunut neuvostosysteemin säilymisestä. Kun sitten kävi niin kuin kävi, luotiin myytti, jonka mukaan kukaan ei olisi kyennyt ennakoimaan Neuvostoliiton sortumista. Tiusasella oli kuitenkin lyödä pöytään faktoja siitä, että järjestelmä hajoaa. Tämä oli vastoin valtionuskontoa, jonka vuoksi Tiusanen siis joutui pannaan.
Tiusasen mukaan tällä hetkellä silloisen eliitin piirissä ollaan hiljaista poikaa. Niitä, jotka suomettumisen vuosina olivat vastakkaisilla linjoilla kuin Tiusanen voisi kutsua Leniniä lainaten "hyödyllisiksi idiooteiksi". Niille, jotka rähmällään olon vuosina Tiusasen kadulla nähdessään siirtyivät toiselle puolelle katua, on edelleenkin henkisesti täysin ylivoimaista myöntää olleensa väärässä.
Näin maailma siis muuttuu ja ihmiset sen mukana. Saksassa näitä takinkääntäjiä kutsuttiin itäblokin hajoamisen jälkeen "niskankääntäjiksi": vain ensimmäinen kerta tekee kipeää, sen jälkeen kaikki on helpompaa.
Kun huomaa näitä yhtäläisyyksiä neuvostoajan brezneviläisen pysähtymisen ajan ja nykyisen halvaantuneen seurakuntafundamentalismin ajan välillä, niin miettii väistämättä myös sitä, muuttuvatko ajat tässäkin suhteessa? Jos Herramme tulo viipyy, niin muistellaanko joskus 20-30 vuoden kuluttua nykyistä aikaa epäuskoisena ja ehkä vähän kauhusta värähdellen?
Ovatko tuolloin monet nykyisistä pastoreista aitoja takinkääntäjiä eli vannoutuneita nykyisen kaltaisen seurakuntafundamentalismin vastustajia, jotka etsivät aitoa uskovien yhteyttä kaikkien Jumalan lasten kanssa omalla paikkakunnallaan, puhuvat avoimesti turuilla ja toreilla yhdestä ainoasta Kristuksen ruumiista seurakuntana paikallisella tasolla? Tuolloin kukaan ei enää korosta organisaatioiden yhteyttä uskovien yhteyden aitona muotona, eikä kukaan heistä ei enää kehtaa tunnustaa aiempaa kovaa vallankäyttöään, hillittyä arroganssiaan ns. "maallikoita" kohtaan tai kirkkopoliittisia koukeroitaan, joihin olivat sotkeutuneet joskus vuosituhannen vaihteessa?
1 comment:
Näinhän se on, että ihmisen lihalle helpointa on olla siellä, missä on enemmistö. Se ei koskaan muutu, koska lihan tie on helpomman keinon tie. Uskon, että näin juuri käykin tulevaisuudessa. Ne, jotka tänä päivänä valitsevat helpomman tien, valitsevat sen todennäköisesti tulevaisuudessakin. Se on vähän kuin kommari, joka pääsee kiinni kansanedustajan palkkaan:)
Tässä suomalaisessa yhteisössä se tapahtuu jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla: erilaisia ja eri tavoin ajattelevia aletaan ns. kiusaamaan ja sivusta katsojissa on vain harvoja, jotka uskaltavat pukahtaakaan tämän kiusatun puolesta mitään, vaikka virallinen oikeus ja totuus on kiusatun puolella. Sehän vaatisi rohkeutta ja itsensä ristille laittamista.
Sama nähdään kautta historian profeettojen ja apostolien elämässä. Se ei muutu mihinkään.
Että onneksi olkoon Timo! Mietihän nyt, kannattaako tuoda raamatulliset argumentit peliin? Eikö se nyt sinullekin olisi mukavampaa, että istuisit kiltisti alas keskipenkkiin, pitäisit suusi kiinni ja söisit pullaa ja joisit maitoa?
Post a Comment