Thursday, January 22, 2009

Vanhan johtamiskulttuurin taakka

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen jää eläkkeelle tänä keväänä. Toukokuussa maamme suurimmalle palkansaajien keskusjärjestölle valitaan uusi puheenjohtaja. Kun vanhan johtajan eläköitymisestä tuli tieto, sovittiin firmassa uuden puheenjohtajan valinnan pelisäännöistä. Uuden johtajan etsintään valjastettiin ryhmä ihmisiä järjestön johtopaikoilta. Heidän tehtävänsä oli istua alas, miettiä nyt vallitsevaa tilannetta ja tulevaisuuden haasteita ja haarukoida uusia puheenjohtajakandidaatteja. Haluttiin saada helmikuun -09 loppuun mennessä esille joitakin potentiaalisia ehdokkaita, joita sitten ehdittäisiin tentata ja joihin voitaisiin rauhassa lähemmin tutustua.

Näin piti käydä. Kaunis ajatus, hyvä toimintatapa ja korrektia politiikan kulttuuria.
Mutta kuinkas sitten kävikään...

Jo viime syksynä - hyvissä ajoin ennen kuin mitään oli virallisesti tapahtunut - olivat tietyt demarijohtajat SAK:n isoista liitoista laittaneet pyörät pyörimään kulissien takana. Nyt esiin astui vuosikymmenten järjestöosaamisen terävin kärki, josta koko työväenluokan on syytä olla ylpeä. Junttaus aloitettiin syksyllä ja kaikesta päätellen kabinettien kätköissä on tehty hyvää ja laadukasta lobbausta, myyräntyötä ja lehmänkauppaa. Politiikkaa siis. Näin kansa käyttää valtaa edustajiensa välityksellä. Kirkollisissa piireissä sanoisimme "aamen" tähän kohtaan, niin ammattimaisesti homma on hoidettu.

Lopputulos tuli tavallisen kansan nähtäville tässä männä viikolla. Demarijohtoisten
Metalliliitton, Paperiliiton, Kemianliiton, Puu- ja erityisalojen liiton, Auto- ja kuljetusalan ammattiliiton, Veturimiesten liiton ja Rautatieläisten liiton puheenjohtajat sekä Rakennusliiton, Suomen elintarviketyöläisten liiton ja Viestintäliiton liittosihteerit ovat jo nyt ja ohi virallisen valmisteluryhmän työskentelyn esittäneet uudeksi puheenjohtajaksi Paperiliiton liittosihteeri Petri Vanhalaa.

Ihan tällaisen taviksen ja - kaikeksi onneksi - ay-liikkeeseen kuulumattoman henkilön kommenttina voisi sanoa, että "oo-ho, näinkö ay-liikkeessä toimii demokratia?" Se näyttää nimittäin toimivan suvereenina käskyttämisen politiikkana ylhäältä alaspäin. Eihän siinä mitään, jos kenelläkään SAK:ssa ei ole mitään huomautettavaa tähän tapaan hoitaa asioita. Jos näin on hyvä, niin ok. Mutta oikeesti - rajansa naiiviudellakin ja kyyristelemisellä. Jos puhutaan demokratiasta, niin tämä toimintatapa lyö härskisti korville sitä. Ja onhan SAK:nkin piirissä tähän liituraitamiesten iskuun vyön alle reagoitukin: uuden pj:n etsintäpartiota vetävä Tuire Santamäki-Vuori on tuonut ilmi pettymystään tässä tilanteessa, jossa on varmaan tosi vaikeata löytää uusia ehdokkaita. Hommahan vaikuttaa jo nyt etukäteen pelatulta ja pedatulta.

Ja toiseksi: tämä uusi mieshän voi olla itse puheenjohtajan hommassa ihan okei tyyppi, hyvä ja osaava. Kuitenkin se tapa, millä häntä ajetaan firman johtoon sylettää. Eihän tästä kohta enää puutu muu kuin se, että valintaa vastustaneet löydetään ammuttuina Pitkänsillan kupeesta. Sitä paitsi oli itse uusi pj. sitten millainen tyyppi hyvänsä, niin hän on ikuisessa kiitollisuudenvelassa kummisedilleen. Hän kantaa myös pitkään, ehkä koko uransa ajan vanhan johtamiskulttuurin taakka harteillaan, halusi tai ei. Hänen on tässä tilanteessa äärimmäisen vaikea asettua uuden, avoimemman ja läpinäkyvämmän johtamiskulttuurin airueeksi, koska myös hänen kätensä ovat liatut vanhoissa punaisissa pesuvesissä.

Joo, mutta näin siis toimii sosialidemokratiaismi. Se on tapa hoitaa ja junailla asioita selän takana, supista keulakuvan korvaan ohjeita ja koko ajan pitää yllä pokkaa. Jos mietitte syitä demarien vaalitappioon ja alamäkeen, niin tässä on eräs merkittävä syy. Kyllä kansa tietää ja näkee läpi tällaisen pelin politiikan. Ja omalla toiminnallaan demarien ay-johto löi takuuvarmasti pari naulaa lisää demarien arkkuun. Tämä kaikki edustaa - toivottavasti - mennyttä aikaa, johon ei ole paluuta.

Näen tämän sosialidemokratiaistisen toimintakulttuurin kuitenkin myös laajempana ilmiönä. Sitä löytyy kuntien, järjestöjen, jopa seurakuntien piiristä. Tätä SAK:n uuden puheenjohtajan valintaprosessia seuratessa itsellänikin aktivoituivat vanhat muistijäljet kristillisten seurakuntien toimintatavoista. Tässä suhteessa monet seurakunnat eivät toimintatavoiltaan juurikaan eroa mistä hyvänsä muusta järjestöstä, ry:stä tms., niin maailmallisia ne ovat, vaikka verhoutuvatkin kristilliseen kaapuun.

Tässä seurakunnallisessa viitekehyksessäkin pätevät samat asiat kuin mitä e
dellä kirjoitin SAK:n liittyen: uusi hengellinen johtaja voi olla itse ihan okei tyyppi, hyvä, osaava ja jopa Jumalan kutsuma. Kuitenkin se tapa, jolla hänet pyritään nostamaan jonkun uskonnollisen yhteisön johtoon ei ole Jumalasta. Mikä erottaa silloin enää nk. "kristillistä seurakuntaa" jostain sekulaarista etujärjestöstä. Sitä paitsi oli itse uusi paimen tai pastori or what ever millainen tyyppi hyvänsä, niin hänkin on ikuisessa kiitollisuudenvelassa kummisedilleen. Ehkäpä hänet juuri siksi siihen tehtävään nostettiinkin? Eipä hän sitten kamalasti uskalla keinuttaa venettä. Hän kantaa myös pitkään, ehkä lopun elämäänsä tämän vanhan johtamiskulttuurin ja asioiden hoitotavan taakka harteillaan, halusi hän sitä tai ei, ymmärsi hän sitä tai ei. Jos toimimme näin seurakunnassa, niin mikä erottaa meidät sitten enää maailmasta? Uuden johtajan on tässä tilanteessa äärimmäisen vaikea asettua uuden, avoimemman ja läpinäkyvämmän johtamiskulttuurin airueeksi, koska myös hänen omat kätensä ovat liatut vanhoissa sysimustissa pesuvesissä. Naiivius ja sinisilmäisyys näissä asioissa seurakunnassa on meille sellaista ylellisyyttä, että siihen meillä ei ole yksinkertaisesti varaa.

Seurakunta, joka omaksuu tällaiset toimintatavat maailmasta ei voi menestyä, eikä saada siunausta, koska rukoukselle ja Pyhän Hengen johdolle ei jää tilaa. Demokratiaa en sinällään hirveästi yrittäisi sotkea Kristuksen seurakunnan toimintaan, koska siinä ruumiissa on Päänä Kristus - kaikeksi onneksi ja meidän parhaaksemme. Mutta käytännössä meidän on myös otettava vakavasti kysymys, onko perinteinen yhdistys/organisaatio-malli seurakunnassa parhaalla tavalla toimiva? Mikä olisi Uuden testamentin mukainen luonnonmukainen ja hengellinen toimintatapa antaa ja jakaa vastuuta, rakentaa vanhemmuutta ja kasvattaa nuorempia? Kyllä Uusi testamentti antaa meille hyvät ja toimivat eväät tähän aitoon seurakunnan rakennustyöhön, jos vain osaamme ja haluamme ne sieltä etsiä ja lukea. Se edellyttää meiltä kuitenkin poisoppimista vanhasta ja uusien mallien käytännössä todeksi elämistä koko seurakunnan kesken. Joka tapauksessa vanhan johtamiskulttuurin taakka ei enää houkuta.

2 comments:

Anonymous said...

Timo

Olen mielenkiinnolla seurannut blogiasi; se on saanut minutkin kiinnostumaan kotiseurakuntanäystä.

Eikö soluseurakunta aja periaatteessa samaa asiaa kuin kotiseurakunta? Solusrk-mallissa Kokoonnutaan seurakuntalaisten kodeissa pieninä ryhminä, mutta kerran viikossa olisi koko seurakunnan yhteinen kokous, joka olisi kaikille yhteinen foorumi esim. opettamiseen, ylistämiseen jne. Kuvitellaanpa vaikka jokin tyypillinen uusi karismaattinen srk. Vaikka ihmiset kokoontuisivat kodeissa, seurakunta olisi kuitenkin muuten sama hyviksi havaittuine toimintatapoineen ja hierkioineen. Näet siis, että vanhat mallit johon seurakunnan hierarkia ja toimintamuodot perustuvat, ovat lopulta vain taakka.

Näissä kirjoituksissa arvostellaan usein seurakunnan hierarkisuutta. UT:ssa kuitenkin puhutaan selvästi seurakunnan johtajista?

Jani

Timo Koivisto said...

Kotiseurakunnan tai oikeammin sanottuna orgaanisen seurakunnan olemukseen kuuluu leviäminen ruohonjuuritasolla aina sinne, missä löytyy oikea, hyvä maaperä. Rakentuminen ei tapahdu siis ylöspäin, hierarkkisesti, vaan vaakatasossa.

Soluseurakunta on enemmän mustekalan kaltainen organisaatio. Kyse on perustavaa laatua olevasta erosta: solusrk on enemmänkin yksi, uusi työmetodi puhaltaa henkeä vanhaan, perinteisen kaavan mukaan toimivaan organisaatio-srk:an. Solusrk:ssa voi olla paljon hyvää ja toimivaa, mutta mielestäni sen perusdna on edelleen sama vanha. Orgaaninen srk-malli taas ainakin pyrkii edustamaan uutta ajattelua. Tämä pätee myös esille ottamaasi johtajuuteen: johtajuus orgaanisessa srk-mallissa ei perustu (hierarkkiseen) asemaan, vaan kutsuun ja armoitukseen.

(Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö aito johtajuus perustuen Jumalan kutsuun ja armoitukseen voisi ilmetä myös ns. perinteisten srk:ien piirissä - ja niinhän tapahtuukin.)

Kiitos kommentista ja mielenkiinnostasi. Luulen, että saat parhaiten vastauksia aiheellisiin kysymyksiisi, kun luet eteenpäin ja lisää blogistani, muista paremmista lähteistä puhumattakaan.