Kyse ei ollut homosympatiseerauksesta tai mistään muustakaan sellaisesta, todellisesta populismista puhumattakaan. (Todellista populismia sensijaan edusti Paavo Arhinmäen mediatemppu Moskovan kisojen katsomon kätköissä.) Itse ajattelin heti kun tästä luin, että kyse on vain puhtaasti kulttuurisesta tavasta osoittaa lämpimiä tunteita joukkuetoverille. (Ei kai kukaan tosissaan kuvitellut Erich Honeckerin ja Leonid Breznevin menneen tämän pitemmälle...?) Jotain itsekin tiedän tästä traditiosta kokemuksen kautta, kun olin mukana pietarilaisessa pääsiäisjumalanpalveluksessa joskus 90-luvun alkupuolella.
Eli eiköhän laiteta jäitä hattuun tämän median tarkoitushakuisen kuohuttelemisen keskellä.
Vakavampi puoli asiasta on se, että media siis vääristelee todellisuutta ja uutisoi asioita tahallaan virheellisesti. Hyi hyi media. Itsekään en odota saavani puolueetonta kohtelua sekulaarin median kaikkivoipiailta valtiailta. (Olenko muuten koskaan sanonut, että mielestäni median olemus ja käytös muistuttaa joskus erehdyttävästi erään maailman vanhimman ammatinharjoittaja toimintaa; se näyttää hyältä, kaikki haluaa olla sen kanssa ja se tuo rahaa kassaan...)
Tässä ollaan nyt kuitenkin lähdetty vaaralliselle tielle. Eikö tämän jälkeen voida - niin haluttaessa - tulkita mikä hyvänsä isällinen tai veljellinen lämmön, hellyyden ja rakkauden osoitus samaa sukupuolta olevien henkilöiden kesken homoseksuaalisuudeksi? Niitä, jotka haluaisivat näin kuvata todellisuutta, löytyy nykypäivänä kyllä. Media näyttää laulelevan näitä lauluja hämmästyttävän kritiikittömästi. Täysin marginaalisessa asemassa on kuitenkin se, mikä on totuus. Eikä suotta, totuus on kaupan ja ihmisten kunnioitus poljetaan maahan.
Jaakob kirjoittaa, että kieli on pieni jäsen, joka syttyy helposti helvetistä. Sen jälkeen se voi sytyttää tuleen suurenkin metsän. Niin voi tehdä myös sana ja kuva yhdessä. Tiedonvälitys edellyttäisi paljon suurempaa vastuullisuutta, kuin mitä saamme todistaa.
No comments:
Post a Comment