Konfliktin saa aikaiseksi kuka hyvänsä, mutta jännitteessä eläminen on ihan oma lajinsa. Mikäli tähän ei kyetä (tai ei haluta), edessä on joko itseensä käpertyminen ja uskonnolliseksi ghetoksi jähmettyminen tai sitten väistämätön mukautuminen ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin arvoihin ja käytäntöihin. Ensin mainittu kohtalo on historian eri vaiheissa tullut - rabbiinisen juutalaisuuden ohella - monen kristillisen yhteisönkin osaksi. Oman perinteen säilöminen ja vanhojen käytäntöjen paapominen on tullut ykkösasiaksi ja hengellisyys mitataan tämän mukaan. Traditio kanonisoidaan ja kaikki uusi demonisoidaan. Kaikki tarpeelliset ja Hengestä lähtöisin olevat uudistusmisvaatimukset torjutaan peloista käsin.
Suostuminen jännitteessä elämiseen on kristityn ainoa vaihtoehto.
Mukautumiskehityksestä taas ev. lut. kirkko on "hyvä" esimerkki. Kirkko on täynnä erilaisia uskonnollisia virtauksia, joista perinteinen raamatullinen kristinusko on vain yksi ja vaivoin siedetty sellainen. Tavallaan on turha ihmetellä sen tilannetta, koska se on looginen seuraus ns. konstantinolaisesta käänteestä. Mitä muuta voi olettaa tapahtuvaksi, kun annetaan mnukautumisen tämän maailman mukaan mennä tarpeeksi pitkälle?
Ole valmis elämään jännitteessä, jos haluat säilyä hengissä/Hengessä.
Eero Junkkaala kertoo pakinassaan omasta esityksestään kirkon visioksi 2020. Esitys on ihan kiva ja sisältää hyviä pointteja, mutta samalla se on myös ilmeisen epärealistinen. Miten kirkko voisi - etenkään näin lyhyessä ajassa - muuttua ihan päinvastaiseksi? Vahva usko on toki hyvä olla, mutta samalla on hyvä myös lukea Raamattuaan oikein. Jeesus sanoo, että se, mikä lihasta on syntynyt, on liha ja se, mikä taas on syntynyt Hengestä, on samaa lajia.
Junkkaalan kirjoituksen kommenteissa tulee esille myös asian toinen laita. Kirkon uudistumiseen ei herätysliikeväessäkään enää uskota, vaan ennemminkin edessä nähdään olevan lamppujen sammuminen. Erään sortin profeetallisuutta edustaa Martti Vaahtorannan kommentin lopetus siitä, miten "Hagia Sofia Istanbulissa oli muinoin valtakirkon käytössä ja kristikunnan suurin kirkko. Nyt se on museo." (Eräänlainen konstantinopolilainen paradigma siis...)
Jos haluat elää jännitteessä (mukautumisen sijasta) ole siis valmis muutoksiin, ravisteluihin ja aiemman turvallisen status quon järkkymiseen.
Vaikka näen perinteisten kirkkokuntien tilanteen toivottomana, en luule niiden piiristä kokonaan häviävän ne, jotka ehyellä sydämellä ovat antautuneita Herralle. (Tämän en silti ajattele olevan mitenkään järkevää tai edes Herran tahto, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.) Vielä vähemmän pelkään Jumalan valtakunnan tuhon olevan edessä länsimaissa. En nimittäin usko ollenkaan siihen, että nykyinen tunnustuskuntajärjestelmämme on synonyymi Jumalan valtakunnalle. En usko näin alun alkaenkaan olleen tilanteen.
Vain jännitteessä eläminen voi viedä meidät uudelle tasolle Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamisessa.
Sen tähden, hyvät rakkaat kristityt veljeni ja sisareni, jotka vielä roikutte kiinni kirkon vanhassa kulta-ajassa (so. konstantinolaisessa paradigmassa): oletteko kokonaan unohtaneet, mitä Raamattu sanoo siitä, ettei meillä ole täällä pysyvästä kaupunkia tai että Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, meidän keskellämme ja ettei Jumala yksinkertaisesti vain asu käsin tehdyssä temppelissä, eikä ole koskaan asunut. Laskekaa jo, hyvät ihmiset, irti sellaisesta, mikä on tarkoitettukin katoamaan tietyn ajan kuluttua, sillä Jumalan valtakunta tulee. J. Leppilampea lainaten, "se on väistämätöntä historiaa!"
Paras vaihtoehto on siis oppia elämään jännitteessä ja seuraamaan Hengen liikkeitä. Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
-------
PS. Sarjassamme "Syventävät opinnot":
Kristityillä on kyllä ollut aina mahdollisuus olla mukautumatta ja olla menemättä mukaan tähän "konstantinolaiseen harhaan". Näin monet kristityt ovat kautta kirkkohistorian tehneetkin ja tämä on maksanut heille paljon. Heitä on vainottu niin keisarin kuin kirkonkin taholta, kun he eivät ole halunneet mukautua ympäröivässä kulttuurissa tapahtuneisiin muutoksiin. Pääasiallinen informaatio, joka meille on säilynyt novatiolaisista, donatolaisista, bogomiileista, kataareista, valdolaisista, lollardeista ja hussilaisista tai anabaptisteista on peräisin heidän vastustajiltaan (eli pääasiassa katoliselta kirkolta). Virallinen kirkkohistoria onkin leimannut heidät johdonmukaisesti harhaoppisiksi, dualisteiksi, spiritualisteiksi, äärimillenialistisiksi tai esoteerisiksi karismaatikoiksi ja ties miksi, mutta silti heidän jälkensä on nähtävissä läpi kirkkohistorian selvästi. Itse asiassa se kristinuskon haara, joka tänään elää, voi hyvin ja kasvaa rajähdysmäisellä nopeudella eri puolilla maailmaa, kantaa tätä samaa separatistista dna:ta sisällään.
Jänniitteessä eläminen siis kannattaa. Meille ei ole annettu lupaa majan rakentamiseen "tähän, missä meillä on hyvä olla", vaan kutsu kuuluu: "Menkää kaikkeen maailmaan..."
No comments:
Post a Comment