Rukousillan jälkeen...

Olin eilen Lahti Kristukselle-rukousillassa paikallisen helluntaiseurakunnan rukoushuoneella. En ole syystä, jos toisestakaan päässyt käymään noissa kerran kuukaudessa järjestettävissä rukousilloissa puoleen vuoteen. Sen takia olikin mielenkiintoista ikäänkuin puhtaalta pöydältä miettiä esirukoustyötä oman kotikaupunkinsa puolesta. Harrastetaanhan tällaista esirukousta toki muuallakin kaupungissamme...

Raamatun ohjeet oman kotipaikkansa puolesta rukoilemiseen ovat hyvin yksinkertaiset ja selkeät. (Ks. Jer.29:7 ja 1.Tim. 2:1-4.) Ei tehdä niistä siis sen vaikeampia. Pidän Raamattua Jumalan ilmoituksena ja haluan sen tähden etsiä sieltä sellaisia periaatteita, joita on hyvä soveltaa käytäntöön omassa ja seurakunnan elämässä. En halua niinkään etsiä sieltä tukea omille jutuilleni (niin hyviltä kuin ne muuten kuulostaisivatkin). Ei siis ole syytä pyytää Jumalaa siunaamaan omia tekosiamme, vaan pyrkiä toteuttamaan Jumalan tahtoa. Näiden kahden välillä on selkeä ero (vaikka kaikki eivät sitä huomaakaan).

Meidät on kristittyinä kutsuttu harrastamaan esirukousta oman kotipaikkamme puolesta. (Minulle tämä tarkoittaa Lahtea ja sen ympäristöä, koko Päijät-Hämeen aluetta.) Tämä kehoitus, kutsu ja velvoite kuuluu jokaiselle kristitylle. Olemme jokainen kristitty Jumalan pappeja ja tehtävänämme on seisoa Jumalan edessä oman kotikaupunkimme puolesta. (Kuitenkin aivan liian usein törmään kristittyihin, jotka paljon mieluummin seisovat Jumalan edessä oman kuppikuntansa puolesta.)

Tämä kutsu on Jumalan sanassa annettu nimenomaan kristilliselle paikallisseurakunnalle. (Kun UT käyttää käsitettä "seurakunta" jonkun tietyn paikkakunnan, esim. Rooman kohdalla, se käsittää kaikki tuon kaupungin Jeesukseen uskovat.) Kyse on siis Kristuksen kaupunginlaajan seurakunnan tehtävästä.

Meidät on siis kutsuttu rukoilemaan oman kotikaupunkimme puolesta, ei niinkään oman ryhmämme harrastaman sinänsä ehkä monipuolisen hengellisen työn puolesta. On nähtävä isompi kuva Jumalan suunnitelmassa ja priorisoitava asiat oikein tältä pohjalta.

Jos olemme näkevinämme kovin vähän Jumalan Hengen vaikutusta oman kotikaupunkimme arkipäivän elämässä, niin ehkä syy on siinä, ettemme - Jumalan Sanan kehotuksen mukaisesti - harrasta yhteistä esirukousta sen puolesta. Jeesus rukoilee omassa ns. ylimmäispapillisessa rukouksessaan (Joh. luku 17) omiensa puolesta, että he olisivat yhtä niinkuin Hän ja Isä ovat yhtä, että maailma uskoisi. Tässä on nähtävissä selkeä ja yksinkertainen syy ja seuraus-suhde. Et voi väittää tätä vastaan.